Mustavalkoista menoa

Kesä kului käsittämättömän nopeasti. Juurihan oli kesäkuun alku ja jännitin tokokisoja ja nyt varaillaan syksyn koulutuspaikkoja.. Koirat ovat saaneet olla (liian) vapaasti kesän, ovat mokomat sitä mieltä ettei säännöt ja käskyt heitä koske. Mustavalkoiset ovat olleet vuoroin kotona, mökillä ja vanhempieni mökillä. Ne ovat uineet, juosseet, leikkineet, syöneet marjoja (Noppa varasti myös tomaatit ulkoruukuista), tavanneet kavereita ja nauttineet elämästä. Fionan kanssa ollaan hiljakseen palauteltu mieleen tokon sääntöjä ja liikkeitä, tosin ihan liian hiljakseen. Fionan kasvattajan Sannan järjestämissä Mari Leiviskän koulutuksissa ollaan käyty pari kertaa, mutta muuten on tokotreenaamisemme on ollut onnettoman vähäistä. Kahden viikon kuluttua pitäisi olla kisaamassa ja koira sekä ohjaaja ovat yhtä pihalla siitä missä mennään. Kolmen viikon kuluttua on Jämijärvellä Dreamoor-maastoleiri, jota odotan innolla. Mukana on myös viime leiriltä tuttuja kavereita Fionan sukulaisten lisäksi,...

Kesä on kiireistä aikaa. Ulkona ollaan niin paljon kuin mahdollista, valoisat ja lämpimät illat takaavat myöhäiset lenkit ja pikatreenit takapihalla vielä lähellä puoltayötä. Aikaisemmin kun ei ehdi! Toukokuun viimeisenä viikonloppuna oli jokavuotinen Dreamoor-leiri Virroilla jota oli taas odotettu monta kuukautta. Fiona, sen sisarukset ja sisar- ja velipuolet pääsivät vepeilemään, aksaamaan, tokoilemaan ja jäljestämään. Viikonloppu kului siis erinomaisessa seurassa monipuolisesti harrastaen. Perjantaina saavuttiin leirille, pikainen tavaroiden purku autosta ja tokoilemaan. Fiona teki kaikki treenaamamme voittajaluokan liikkeet "liian" hyvin, en päässyt puuttumaan mihinkään meidän normiongelmiimme. Lauantai oli vepepäivä mökkien edessä olevalla rannalla. Oli motivoivat, innostavat ja iloiset kouluttajat taas ja tunnelma rento koko päivän. Vesipelastus on Fionan mielestä ihan tolkuttoman ihanaa, rannalta kuuluvasta metelistä ja veteenmenon innokkuudesta päätellen sen suku...

Toukokuu on vuoden kiireisin kuukausi. Silloin on aktiivisinta koiraharrastusrintamalla, pihatöissä ja mökillä. Joka paikkaan pitäisi ehtiä ja kaikkea pitäisi tehdä. Ollaan me kyllä tehtykin. Tämä kuukausi on ollut poikkeuksellinen myös siksi, ettei ole (vielä) tullut yhtään eläinlääkärireissua. Nopan lääkitys toimii hyvin, sillä kasvaa karva (liian) hyvää kyytiä ja mummo on (välillä ärsyttävän) aktiivinen (pitää jöötä pihalla ja potkii sohvalta tyynyt sisällä) ja hyväntuulinen (paitsi uudelle robottinurmikkoleikkurillemme). Tara on toipunut hyvin hampaidenpoistosta, hierontaan pitäisi taas mennä kun on ollut muutaman viikon tauko. Taralla menee lihakset jumiin erittäin nopeasti ja tehokkaasti. Etenkin kun sillä ei ole vieläkään niitä jarruja eikä koordinaatiokykyä. Pellot ovat kynnetty  ja eikös Tara paiskautunut naama edellä suoraan kynnösvakoon naapuripellolle kun ei kaarteessa jarrut toimineet omalla pihalla. Fionan kanssa käytiin kokeilemassa hakua Dreamoor-porukan kanss...

Ei voi koirat valittaa että olisi ollut tylsä kevät, omistajasta puhumattakaan.  Huhtikuun alussa käytiin paimentamassa (t.s. ihmettelemässä lampaita) Woollandiassa Somerolla Fionan sukulaisten kanssa. Fionalla oli pitkän tauon jälkeen ensimmäisessä osiossa tekemisen makua lampaiden kanssa, mutta sitten se väsähti ja toinen osa meni aika lailla haihatteluksi.  Tara, tuo meidän rakas sekopäämme, on lampaiden kanssa luontainen lahjakkuus. Siinä missä toko tai mikä muu siltä vaadittaa vähänkin hankalampi asia saa sen ihan sekaisin ja pään jumiin, niin lampaiden kanssa sillä on selvä tietoisuus mitä tehdä ja miten. Tara on kiltti, helppo ohjattava ja se toimii kuin olisi paimentanut ikänsä. Mikä harmi ettei sen kanssa koskaan voida harjoitella paimennusta järjestelmällisesti kun se on niin rikki ettei kroppa kestäisi. Mutta edes näin, muutaman kerran vuodessa se pääsee näyttämään kuinka pätevä ja osaava se on. Käytiin pitkästä aikaa uimassakin Hyvinkään koirauimalass...