Niin paljon helpompaa olisi vaikka postimerkkien kerääminen

Harrastuksena siis. Tai omistaa akvaariokaloja. Halvempaakin.

Talven loppuosa oli kauniisti sanottuna kamala. Surua, murhetta ja ahdistusta riitti niin etten haluaisi sitä enää kirjoittamalla käydä läpi.

Mauran virtsis ei lähtenyt ensimmäisellä antibioottikuurilla pois vaan tarvittiin vielä toinen kuuri joka onneksi auttoi. Sisäsiisteyden opettamisesta ei tullut mitään ja pentu purki energiaansa sisällä kun ulkoilut jäivät pikapissatuksiksi.

Helmikuussa Maura hyppäsi ilohypyn, jättiloikan joka epäonnistui ponnistusvaiheessa sillä seurauksella että se putosi selkä edellä laattalattiaan. Pentu huusi ja minä huusin ja sitten lähdettiin lujaa eläinlääkäriin Hämeenlinnaan. Siellä todettiin että Mauran toisen takajalan kinteeressä on vamma, mutta he eivät osanneet sitä enempää tulkita vaan Mauran pitäisi päästä pikaisesti ortopedille. Onneksi saimme ajan heti seuraavaksi aamuksi Helsinkiin Mevettiin Anu Saikku-Backströmille. Koko prosessi on hyvin tuskallinen enää mietittäväksi, joten lyhyesti: käytiin Mevetissä monta kertaa, Mauran jalka oli paketissa ja lastassa ja siitä seurasi toisenlaisia vammoja ja leikkauksen uhkaa kun pentu kasvoi hurjaa kyytiä samalla. Lopulta, monen, monen henkisesti tuskaisen viikon jälkeen Maura todettiin terveeksi ja pääsimme vihdoin jatkamaan sen kanssa normaalia pennun elämää ja se sai liikkua vapaasti.
Kaikki diagnoosit, potilaskertomukset ja muut paperit ovat vapaasti saatavilla minulta jos joku niistä on kiinnostunut.

Samaan aikaan kun jännitimme paraneeko Mauran jalka ja kuskasimme sylissä pentua ulos tarpeille ja pikaisesti sisään, aiheutti Nopan jatkuva laihtuminen lisää huolta. Sillä oli aika varattu maaliskuussa kontrollikäyntiin Hämeenlinnan Evidensiaan koska helmikuussa sen maksa-arvojen todettiin kohonneen huomattavasti. Uusista verikokeista selvisi että ne jatkoivat hurjaa nousua ja olivat jo silloin sellaisissa lukemissa ettei ole enää muuta tehtävissä kuin vain seurata sen vointia. Ruokavalion muutos (maksaongelmaisen koiran erikoiskuivamuona jne.) sai sen painonlaskun pysähtymään ja on ollut muutenkin Nopalle hyväksi, sillä jatkuvat vatsaongelmat ovat loppuneet. Kun olisin senkin tiennyt aiemmin niin monelta ripuliyöltä ja pöksykarvojen pesulta olisimme välttyneet! Mutta en uskaltanut muuttaa sen ruokavaliota koska Noppa reagoi kaikkeen muutokseen yleensä negatiivisesti. Nyt oli pakko ja ratkaisu oli oikea.
Mummokoira täytti kymmenen vuotta vappuna. Hieman harmaantuneena, hieman ylipainoisena, hieman väsyneenä, mutta kovin tyytyväisen oloisena se juhli syntymäpäiväänsä perhepiirissä. Nopan serkku Karkki tuli sitten seuraavana viikonloppuna käymään. Mummokoirat olivat taas kuin ikänsä yhdessä olleet, samanlaisia jopa ulkonäöltään. Karkki ehti täyttää oman tasavuotensa paria kuukautta aiemmin.

Nopan pissaongalma on jatkunut ja ehkä jopa pahentunut lääkityksestä huolimatta. Muutama viikko sitten sille tuli taas virtsis johon se sai uutta antibioottia. Muuten mummokoira on ollut ihmeen pirteä ottaen huomioon missä lukemissa sen maksa-arvot huitelevat. Se on saanut siihenkin lääkitystä joka toivottavasti on auttanut. Noppa käy mukanamme lenkeillä, vahtii tonttia ja kerjää lähes entiseen malliin. Tiedostan kuitenkin että tämä kesä on meidän viimeinen yhteinen.

Koko kevättalvi meni Nopan ja Mauran tilaa surressa ja niitä hoitaessa, joten Fiona jäi hieman syrjään huomiosta. Tara vaatii aina oman osansa, se pitää siitä huolen. Fionalle tuli helmikuussa juoksut (joita se teki jo viime kesänä) ja sen jälkeen lievä valeraskaus. Kävin sen kanssa jatkuvasti tokokoulutuksissa ja muutaman kerran päästiin doboilemaankin. Hormonit vaikuttivat sen käytökseen vahvasti ja vasta kevään loppupuolella päästiin kunnolla treenaamaan tottispuolta sekä jälkeä. Mauran tulo meille oli Fionalle aika järkytys ja kun se siitä alkoi toipua ja tutustua Mauraan, tulivat hormonit kuvioihin. Vasta nyt Fiona harkitsee Mauran kanssa leikkimistä, puolivahingossa ja mahdollisesti niin etteivät mummokoirat näe. Se sietää Mauraa hyvin, mutta leikkiminen on ihan eri juttu.

Pääsimme Fionan kanssa ihan ensimmäisiin palveluskoirakokeisiimme Sastamalaan vappuaattona, paitsi että niitä kisoja ei järjestettykään kun maa oli paksun lumikerroksen peitossa. Vappuaaton koirat viettivät pihalla lumessa riehuen ja minä kihisin harmista. Uusintayritys onneksi onnistui ja viime lauantaina pääsimme sinne Juha Kurtin arvioitavaksi. Kisakokemuksen puute näkyy erittäin selvästi meissä molemmissa, joten tulosta ei saatu. Maastosta Fiona lopetti keppien nostamisen vain neljän kepin jälkeen, mutta esineruudussa tuli päivän nopein suoritus: 13 sekuntia. Erinomaisesti alkanut tottis karahti esteisiin (Fiona kieltäytyi kummastakin yllätyksekseni) ja paikallaoloon, josta Fiona lähti ekan kerran ikinä. Pienellä kentällä vieressä heitetty kapula oli sille liikaa. Montaa pistettä tuloksesta ei jääty, mutta tarpeeksi. Illalla sitten neuvoteltiin siitä paikallaolosta ja seuraavana päivänä Tampereella Kari Santikon tuomaroimana olikin paikallaolo erinomainen. Mutta sillä kertaa ei onnistunut eteenmeno vaan ne kapulat sananmukaisesti vetivät puoleensa. Esteet jäivät väliin silläkin kertaa ja itse mokasin jäävän osuuden nielaisemalla käskyn. Pisteet eivät riittäneet lähellekään hyväksyttyä. Jäljellä nousi viisi viimeisintä keppiä, mutta esineruudussa Fiona lähti hakemaan ja hakikin kaikki kolme esinettä kun piti etsiä ja tuoda vain se yksi... Jäätiin taas ilman tulosta, mutta kokemus oli erinomainen (kisatilanne, kisafiilis, muut kilpailijat) eikä tuloksettomuus häirinnyt. Ne omat mokat sitäkin enemmän.

Tara on ollut Mauran pehmoleluna kun pentu on purkanut riehumisvimmaansa ulkona ja välillä sisälläkin. Keväällä Tara alkoi niiskuttamaan voimakkaasti ja yskimään ja olin varma että se on saanut nenäpunkin. Hankin lääkityksen koko laumalle, mutta Taran yskintä jatkui ja paheni. Ja sitten Tarankin kanssa lähdettiin tutkimuksiin eläinlääkäriin. Nielutulehdus, luultavasti syynä kepistä irronnut tikunpala joka on ärsyttänyt nielua tulehdukseen asti. Tara kantaa keppejä heti jos silmä välttää vaikka tietää että ne ovat kiellettyjä. Antibioottikuuri siis Tarallekin.

Tara on käynyt osteopaatilla, mutta se on ollut viime aikoina niin kireä ja äreä muille koirille että aloitan taas särkylääkekuurin. Hermosärkylääkettähän se syö loppuelämänsä, mutta sekään ei nyt näytä riittävän kun kesää kohden mentäessä olen ulkona pihatöissä paljon ja Tarahan auttaa minua siellä herkeämättä, eli se väsyy ja sitten kipeytyy.

Maura on pitänyt tarkkaan huolen että hän saa huomiota ja aikaa. MINÄ!-asenne on ihan kuin Fionalla aikoinaan. Se on hyvin samanlainen kuin tätinsä, mutta kuitenkin ihan erilainen. Temperamentti on aivan eri planeetalta ja (onneksi) myös äänenkäyttö. Mauran kanssa koulutus on sitten taas ihan erilaista kuin mitä on ollut Fionan kanssa. Koulutuksessa ollaan jo käyty muutaman kerran eri kouluttajilla, mutta jälkeä en ole sille vielä opettanut vaikka niin vannoin ennen kuin pentu tuli meille. Fiksu pentu se on, oppii asiat hyvin nopeasti - myös ne ohjaajan tekemät mokat.

Kesä tulee olemaan kiireinen, sillä ollaan pihalla, mökillä ja koulutuksissa kaikki mahdollinen aika. Ja vietetään mummokoiran kanssa mahdollisimman paljon hyvää aikaa yhdessä.

Fiona ja Maura helmikuussa