Unenpuutetta, kroonista lattianpesua ja eläinlääkärikäyntejä, mutta ei anneta niiden haitata

Luulin että meille tulee Fionan kopio kun haimme Mauran. Ja pah, perinnöllisyys ei ole niin yksinkertaista.
Molemmissa on hyvin paljon samankaltaisuutta, alkaen viileyden rakastamisesta, ts. molemmat viihtyisivät paremmin ulkona kuin sisällä ja kummatkin nukkuvat ulko-ovea vasten, jopa viime päivien pakkasillakin. Ja molemmat vihaavat peittoja, kumpikin petaa raivoisasti ne pois. Molemmat rakastavat vettä (Maura käy kanssani suihkussa joka ilta ja ui isojen koirien vesikupeissa), kumpaakaan ei kovat äänet hätkäytä ja kummallakin on takuulla moottoria vaikka mihin, Maurastakin sen jo huomaa.

Kummatkin ovat huonoja nukkujia pentuna, etenkin öisin. Kun ei malta! Mauran mielestä muutaman tunnin yöuni on tarpeeksi ja sitten se hiippailee herättämään isot koirat. Meitä se ei herätä, mutta isojen koirien väsyneen kommentoinnin myötä mekin heräämme takuulla aikaisin.
Fionan ja Mauran isoin ja tässä vaiheessa selvin ero on äänen käyttö.
Siinä missä Fiona kommentoi asioita kovinkin äänekkäästi ja varsinkin jos se on jostain epävarma, on Maura hyvin hiljainen. Paitsi ruokaa odottaessaan se komentaa äänellä, jonka luulisi tulevan vesikauhuisesta mastiffista. Söpö ahne pentummehan vain protestoi palvelijan hitautta.

Kävin Mauran ja Taran kanssa paikallisessa Mustissa ja Mirrissä ostamassa pikkuneidille uuden pannan ja ennenkaikkea ulkoiluvaatteen kun pakkanen heilui parissakymmenessä asteessa yötä päivää. Tara suuntasi myymälässä oitis leluhyllyille, Maura tutki kaupan, imuroi lattialta pudonneita herkkuja ja tervehti jokaista asiakasta. Ikäänkuin olisi kotonaan ollut. Fiona kiipesi aikoinaan samanikäisenä suoraan hyllyille tervehdittyään muut asiakkaat... Se ei malttanut jäädä lattiatasolle.

Maura leikittää Fionaa päivittäin ja vaikka Fionaa välillä väsyttää ja hieman ärsyttääkin pentu, se suostuu joka kerta olemaan Mauran naskalihampaiden neulatyynynä. Noppa on Fionalle hieman mustasukkainen leikkimisestä ja leikittää pentua myös useasti. Tara tyytyy paheksumaan ja keräämään lelunsa pois pennulta aina kun silmämme välttää. Ihmeen pitkäpinnainen sekin on ollut kun välillä Maura oikaisee Taran yli potkaisten sitä ohimennen päähän samalla.

Maura kävi jo tutustumassa eläinlääkäriinkin kun sille tuli ripuli joka ei lähtenyt heti kotihoidolla. Eläinlääkärissä Maura oli pirteä ja reipas, suukotteli eläinlääkärin ja venytteli tutkimuspöydällä rennosti. Ei ollut nesteytyksen tarvetta eikä vierasta esinettä suolistossa. Maura sai kotihoitoon lääkitystä ja ruokaa ja iltapäivän se oli seuranani töissä. Se nukkui työhuoneeni lattialla tyytyväisenä eikä osa työkavereistani edes huomannut että siellä oli pentu. Kotiin palattuamme huomasimme että sillä oli alkanut virtsatien tulehdus kaikesta varomisesta ja pennun pukemisesta huolimatta. Sekä ripuli että virtsis eivät neidin vauhtia hiljentäneet lainkaan, meillä riitti puuhaa lattianpesussa etenkin kun molemmat mummokoirat falskaavat myös helposti.

Mummokoira Noppa säikäytti pahasti lähdettyyään aamupissalla Fionan kanssa pupun tai kissan perään. Karjaisin molemmille (onneksi ei ole ihan liki naapureita) ja Noppa tulikin juosten takaisin - ja kaatui tiedottomana jalkojeni juureen. Minulla oli pentu sylissä, pakkasta pihalla ja tajuton mummokoira jaloissa. Nakkasin pennun sisälle ja menin ravistelemaan Noppaa, joka tokenikin pian. Eläinlääkärissä selvisi että Nopan sydän on periaatteessa ihan kunnossa, mutta liekö iän vai Addisonin taudin syytä että se ei enää pumppaa verta niin kuin nuoremmilla, eli mummokoira ei saanut pupujahdissa sydänkohtausta vaan se pyörtyi. Noppa sai lääkityksen ja kiellon äkkilähtöihin ja kovaan rasitukseen. Valitettavasti se tarkoittaa sitä, että mummon doboilut jäävät nyt tekemättä. Harmittaa, sillä se on ollut Nopalle hyvin mieluista.

Huolestuttavampaa oli tieto siitä että Nopan maksa-arvot ovat jatkaneet nousemista, ovat viisinkertaiset ns. normiarvojen ylärajaan verrattuna. Nopan paino putoaa yhä, ilman syytä. Onneksi sillä on massaa mistä pudottaa... Noppa sai lääkkeenomaista tuotetta maksaa varten ja ensi kuussa on varattu kontrollikäynti. Tiedänhän minä, että Noppa tuskin on pitkäikäinen Addisonin taudin takia ja että sen alkuperäinen elinikäennuste taudin diagnoosin aikoihin on mennyt jo kaksi vuotta sitten, mutta en silti suostu uskomaan että sen tilanne olisi huonontumassa.

Noppa on noista diagnooseista huolimatta pirteä. Se leikittää ja leikkii pennun kanssa, kulkee pitkät lenkit vielä sujuvasti mukana ja vahtii tomerasti pihalla (jos mahdollista entistä täpäkämmin kun talossa on pentu).

Fiona murjotti ensimmäiset päivät Mauran tulon aikoihin, sitten se pikkuhiljaa siirtyi pennun läheisyyteen ja nyt se on Mauran oma leikkitäti. Fionan rooli on muuttunut aika radikaalisti, perheen pellestä yhdeksi aikuisista koirista (on jo aikakin, se täyttää neljä vuotta kesällä). Ulkona se on yhtä kaheli ja villi kuin ennenkin, mutta koulutuksessa on aika ajoin huomattavista pientä rauhoittumista (tai sitten se on vain niin väsynyt leikkitädin roolistaan). Tokotreenejä ollaan jatkettu ohjatusti ja omin voimin joka viikko, enemmänkin tehtäisiin jos päästäisiin isoihin halleihin tai ulos.

Tara-tätiä väsyttää pentu myös, mutta lähinnä sen takia että sen pitää vahtia niitä leluja joilla Maura leikkii. Ja evakuoida ne heti kun tilaisuus tulee. Taralle on varattu selän kroonisen jumituksen takia uusi aika osteopaatti Maarit Kaiperlalle, toivottavasti hoito auttaa yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla.

Mauralla on käynyt paljon vieraita, ihmiskavereita siis. Rokotusten puuttuessa ei olla vielä tehty paljoa tuttavuutta muiden koirien kanssa, mutta onneksi Maura pääsi tapaamaan sisaruksiaan viikko sitten. Oli vauhtia ja hymyileviä omistajia kun neljä pientä tomeraa mustavalkoista kirmasi kasvattaja-Sannan lammaslaitumella. Ainoastaan Kuopiossa asuva veli ei päässyt paikalle, muut olivat tosiaan leikittämässä.

Nopan serkku Karkki kuuluu niihin jotka ovat Mauraan jo tutustuneet kun ihana Karkki kävi Marjan kanssa meillä. Karkki ja Noppa ovat toistensa kanssa hyvin samanoloiset ulkonäöltään, tavoiltaan ja habitukseltaan. Fiona murjotti eteisessä Karkin vierailun ajan, se ei riemastunut mummojengin määrän lisääntymisestä edes hetkellisesti. Noppa ja Tara eivät yleensä koskaan nuku liki toisiaan, joskus puolivahingossa sohvalla ehkä. Mutta Karkki ja Noppa makoilivat rennosti aivan toisissaan kiinni, selät vastakkain. Niillä on ulkonäön ja tapojen lisäksi joku yhteys, niin läheiset ne ovat vaikka tapaavat (aivan liian) harvoin. Maura oli Karkin kanssa fiksusti, pentu ymmärtää ketä voi haastaa leikkiin ja vähän kiusata ja ketä ei.

Neiti Söpönen pitää tiukasti pintansa laumassa ja on niin ahne, että sen kouluttaminen tulee olemaan helppoa. Tosin se saattaa olla ensimmäinen koiramme joka yrittää varastaakin. Sen verran näppärästi se yrittää tomerasti punnertaa ruuan perässä vaikka minne...

Noppa hoitaa Mauraa. Huomaa Mauran "kieli keskellä suuta"-ilme :)

 Maura ja Fiona-täti

Maura ottaa mallia lumimöököjen esille kaivamiseen Fiona-tädiltä.

Minkä taakseen jättää, sen sivustaan löytää..


Pomppusukulaiset

Tädillä on välillä vähän rankkaa pennun kanssa.

Mitkään lenkit tai treenit eivät ole koskaan saaneet Fionaa näin väsyneeksi. Tätiä vähän väsyttää.

Täti vähän ylireagoi taas...

Voi tuota draaman määrää!

Fiona levitoi. Ei, sille ei ole heitetty mitään. Kunhan pomppii pihalla. Ihan omaa kivaa taas...

Maura suukottelee Noppaa

Maura ja Karkki

Rakkaat mummokoirat Karkki ja Noppa.

Maura poseeraa Nopan ja Karkin välissä jo ihan ammattimaisesti, Fiona murjottaa taustalla, 

Tara, Noppa, Fiona ja Karkki

Maura vaanii jotain.

Sisarustapaamisessa oli hurjasti vauhtia ja mustavalkoisia karvapalloja kun sisarukset takaa-ajoleikin jälkeen jämähtivät yhteen kasaan.
Maura johtaa joukkoa.





Minä ja Prinsessa Maura. Kuva: Auvo Staarast

Kommentit

  1. Olipa kiva kirjoitus!
    Miten jaksat kirjoitella novellia meidän ja tietenkin itsellenne iloksi?
    Mukavaa tarinaa ja Maura taitaa olla kovin mieluinen teille kaikille.
    Noppelille paljon terveyshaleja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poden kroonista huonoa omaatuntoa kun ei ole aikaa kirjoittaa niin usein kuin haluaisin... Noppa kiittää terveyshaleista!

      Poista
  2. Voi iiks, teillä on jo neljäs sydäntenvalloittaja! Apua, en osaa kirjoittaa mitään järkevää, sekoan! ♥ Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) :) Kyllä mekin olemme meinanneet seota pennun takia, mutta ihan eri syystä.. Nyt on kaikki hyvin ja meilläkin alkaa stressi helpottaa, mutta pennun kanssa saa varautua kaikkeen ja mun tuurilla niihin harmittavimpiinkin juttuihin. Mauralta paljon terveisiä, se on nyt jo 4 kuukautta vanha ja alkaa olla ns. hämähäkkivaiheessa, eli jalkaa, häntää ja selkää riittäääääää... :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Ei-toivottuja perennoja

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa