Kevät!

Vihdoinkin. Vielä joudutaan odottamaan hieman Fionan kanssa jälkitreenejä ennen kuin metsä on lumeton (ja kuiva), takapiha on yhä lumen ja jään peitossa joten siellä ei tokoilemaan vielä pääse.

Kevätkeleistä olemme nauttineet ulkoilemalla, Noppa-mummokoirakin on ollut iloksemme täysillä mukana. Sen kilpirauhaslääkitys on toiminut erinomaisesti ja kortisoniannoksen vähentäminen on vaikuttanut positiivisesti. Nopan turkki on kasvanut ja paksuuntunut, ei ole enää isoja karvattomia kohtia eikä karva ole enää ohutta höttöä. Se on paljon pirteämpi ja kortisonin vähentämisen myötä juo vähemmän joka myös on parantanut sen oloa. Eikä pissakaan tule niin holtittomasti kuin ennen. Ruokahalu sillä on entisellään, mutta vaikka sen paino ei ole paljoa pudonnut (huokaus) niin mummokoira tuntuu paljon jäntevämmältä kuin ennen ja se näyttää hoikemmalta. Maalaisanalyysini on, että Nopalla on nyt nestepöhötyksen tilalla lihaksia. Mummokoira on ollut niin pirteä että se on ollut tokotreeneissä mukana koulutettavana ja on protestoinut äänekkäästi kun olen vienyt sen autoon lepäämään. Jaksaisi omasta mielestään kauemminkin.

Sen verran Nopan kanssa on rampattu eläinlääkärissä lääketasapainoa hakemassa ja virtsatientulehduksia tarkkailemassa tai lääkitystä hakemassa että Nopan vakuutuskatto tuli täyteen reilussa puolessa vuodessa.

Fiona ja Tara ovat käyneet hierottavana parin viikon välein, kummankin kohdalla se on auttanut selvästi. Myös jäiden sulaminen lenkkireiteiltä ja pihasta auttavat asiaa, molemmat koirat kun koheltavat sata lasissa vaikka alusta olisi silkaa peilijäätä.

Fionan kanssa ollaan jatkettu iloisen mielen tokotreenejä, vaikutus on ollut huima. Niin huima että suunnittelen toukokuulle voittajaluokan korkkausta .Sannan järjestämässä Sirken tokokoulutuksessa käytiin Fionan pienten sisar- ja velipuolten ja sisko Usvan kanssa. Oli hieno päivä: iloisia suorituksia, onnistumisen ja keksimisen iloa Sirken loistavien neuvojen avulla.

Lisää Fionan sukulaisten tapaamista oli Hyvinkään koirauimalassa jonne tuli mukaan Jonna ja Vilja-neiti. Vilja paheksui tuttuun tapaan altaassa riekkuvaa sukulaistaan, mutta Fiona ei antanut sen häiritä... Taran uitin hihnassa kun sillä alkoi mopo keulia liikaa innostuksesta. Noppakin innostui uimaan, tosin lyhyitä matkoja ja hyvin valikoidusti. Illan lopputuloksena oli kolme onnellista, väsynyttä ja puhdasta koiraa ja omistajat, joiden korvat soivat vielä nukkumaan mennessä.

Huomenna olemme menossa Woollandiaan ihmettelemään lampaita Dreamoor-porukalla, Tara tulee mukaan myös. Noppa jää kotiin kun sen mielestä lammas on kiinnostava vain ruokakupissa.

Kyllä. Meillä on vielä lunta. Pihalla. Fionan mielestä loistojuttu, se jahtaa yhä innolla lumimörköjä. Niitä voi nuijia vaikka tassulla.

Lumi on muutenkin ihanaa sen mielestä.
 

 Tämä kuva on parin viikon takaa, onneksi suurin osa tuosta lumimäärästä on jo sulanut. Taralla on lelu ja Fiona_haluaa_sen.

Sillä aikaa kun muut riekkuvat, mummokoira hoitaa vartioinnin.


Taran poseeraa tomerasti ja stalkkeri on mukana, tottakai.

Omat kapulat kummallakin Sirken koulutuksessa.
 

 Fiona näyttää kieltä kun neuvotellaan miten sitä kapulaa pidettiinkään suussa...
  

 Fionan sisko Usva
 

 Kurpitsa-kakara (Dreamoor Smashing Pumpkin) pinkoo
 

Rakas mastiffimummokoira
 

Seniorit poseeraavat
 

Noppa inhoaa kuvaamista ja yleensä kääntää joko päänsä pois tai sulkee silmät. Silloin tällöin se suostuu kuvattavaksi suosiolla.
 

Tara poseeraa aina kun näkee kameran.

Fionastakin saa joskus kuvan jossa se ei irvistä tai näytä kieltä...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Ei-toivottuja perennoja

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa