Mustavalkoisesti alkoi tämä(kin) vuosi
Vuosi vaihtui yllättävän rauhallisesti. Tara ja Fiona eivät ole ilotulitteista moksiskaan, mutta Nopalle ne ovat olleet kauhistus, "kiitos" niille tampioille nuorille miehille jotka Nopan ensimmäisenä uutenavuotena heittivät meitä päin ilotulitteita. Noppa säikähti silloin enemmän minun reaktiotani ja siitä lähtien vuodenvaihde on ollut sille stressaavaa aikaa. Onneksi vuosi vuodelta se sujuu helpommin ja rennommin.
Täällä maalla paukuttelu ei juuri kuulu keskiyön isoimpia jysäyksiä lukuunottamatta. Onneksi seudulla on valveutuneita ja fiksuja asukkaita, yhtään ilotulitetta ei ammuttu ennen kuutta illalla. Kävin koirien kanssa lenkillä täysin hiljaisessa metsässä ja sitten laitettiin pesukone päälle (kolme koneellista tuli pestyä illan aikana), radio soimaan, telkkari päälle ja odoteltiin ajan kulumista. Taloon asennetut uudet lämmönseristeet eristävät myös ääntä tehokkaasti. Olin nostanut Nopan lääkitystä vuodenvaihdetta varten, mutta onneksi turhaan kuten kuvasta näkyy...
Seuraavana päivänä meille tuli hyvin mieluisia vieraita, Fionan vanhempi siskopuoli Pipsa ja nuorempi siskopuoli Lumo omistajiensa Mikon ja Anskun kanssa.
Pipsa solahti sujuvasti porukkaan ja nopeasti oli pihalla leikkijärjestys selvä: Noppa haihattelee omia menojaan (niin kuin aina), Tara vahtii minua, Fiona paimentaa Taraa ja Pipsa paimentaa Taraa ja Fionaa. Sitten kaikki juoksevat, vaikka eivät tiedä miksi ja minne. Tärkeintä on liike. Tai pysähtyminen. Tai siis molemmat.
Pienen pennun pohdintaa.
Jottei lässytyksen ja pentuihastelun määrä loppuisi, Fionasta tulee toivottavasti täti tänä keväänä. Lisää bordercolliepentukuvia siis tiedossa muutaman kuukauden kuluttua. Sitä ennen jatketaan Lumon ja sen sisarusten eli Kummituspentueen kuvilla.
Fionan sukulaisten vierailut jatkuivat seuraavana päivänä kun siskopuoli Vilja tuli käymään. Koska metsässä ei ollut lunta, Vilja pääsi jäljestämään. Jälki oli haastava kun sen läpi risteili riistapolkuja tuoreiden sorkanjälkien kera. Kuudesta kepistä Vilja nosti hienosti haastavalla jäljellä viisi, vaikka välillä meinasi väsyttää.
Sään suosiessa tehtiin myös esineruutu Viljalle ja Fionalle. Viljalle esineruutu on ihan uusi asia, hienosti se teki töitä kun ymmärsi mistä on kysymys. Sen sijaan Fiona rallatteli taas ruudussa, eli paljon haasteita tiedossa keväällä kun päästään taas maastoon treenaamaan...
Ehdittiin pikaisesti lenkillekin ennen auringonlaskua, kauaa ei voitu ulkona olla kun mummokoiran takki unohtui kotiin. Se palelee herkästi, tämänpäiväisellä kelillä (yli 20 astetta pakkasta) sillä ei ole asiaa ulos lainkaan ilman takkia ja lenkit jäävät silti hyvin lyhyeksi.
Täällä maalla paukuttelu ei juuri kuulu keskiyön isoimpia jysäyksiä lukuunottamatta. Onneksi seudulla on valveutuneita ja fiksuja asukkaita, yhtään ilotulitetta ei ammuttu ennen kuutta illalla. Kävin koirien kanssa lenkillä täysin hiljaisessa metsässä ja sitten laitettiin pesukone päälle (kolme koneellista tuli pestyä illan aikana), radio soimaan, telkkari päälle ja odoteltiin ajan kulumista. Taloon asennetut uudet lämmönseristeet eristävät myös ääntä tehokkaasti. Olin nostanut Nopan lääkitystä vuodenvaihdetta varten, mutta onneksi turhaan kuten kuvasta näkyy...
Seuraavana päivänä meille tuli hyvin mieluisia vieraita, Fionan vanhempi siskopuoli Pipsa ja nuorempi siskopuoli Lumo omistajiensa Mikon ja Anskun kanssa.
Pipsa solahti sujuvasti porukkaan ja nopeasti oli pihalla leikkijärjestys selvä: Noppa haihattelee omia menojaan (niin kuin aina), Tara vahtii minua, Fiona paimentaa Taraa ja Pipsa paimentaa Taraa ja Fionaa. Sitten kaikki juoksevat, vaikka eivät tiedä miksi ja minne. Tärkeintä on liike. Tai pysähtyminen. Tai siis molemmat.
Tara, Fiona, Pipsa. Ikään kuin koko ajan samassa laumassa olleet.
Pipsa
Fiona ja Pipsa juoksevat, Tara vahtii minua.
Lumo (Dreamoor PeekaBoo) 9 viikkoa, täynnä intoa, uteliasuutta ja ystävällisyyttä. Hurmaava pikkuneiti, joka ei arkaile eikä väistele. Takajalkojen tilalla jouset.
"Katsos kun mä hyppään sun syliin ihan just."
Välillä Lumo malttoi pysähtyäkin.
Pienen pennun pohdintaa.
Hurmuripentu!
Jottei lässytyksen ja pentuihastelun määrä loppuisi, Fionasta tulee toivottavasti täti tänä keväänä. Lisää bordercolliepentukuvia siis tiedossa muutaman kuukauden kuluttua. Sitä ennen jatketaan Lumon ja sen sisarusten eli Kummituspentueen kuvilla.
Fionan sukulaisten vierailut jatkuivat seuraavana päivänä kun siskopuoli Vilja tuli käymään. Koska metsässä ei ollut lunta, Vilja pääsi jäljestämään. Jälki oli haastava kun sen läpi risteili riistapolkuja tuoreiden sorkanjälkien kera. Kuudesta kepistä Vilja nosti hienosti haastavalla jäljellä viisi, vaikka välillä meinasi väsyttää.
Sään suosiessa tehtiin myös esineruutu Viljalle ja Fionalle. Viljalle esineruutu on ihan uusi asia, hienosti se teki töitä kun ymmärsi mistä on kysymys. Sen sijaan Fiona rallatteli taas ruudussa, eli paljon haasteita tiedossa keväällä kun päästään taas maastoon treenaamaan...
Ehdittiin pikaisesti lenkillekin ennen auringonlaskua, kauaa ei voitu ulkona olla kun mummokoiran takki unohtui kotiin. Se palelee herkästi, tämänpäiväisellä kelillä (yli 20 astetta pakkasta) sillä ei ole asiaa ulos lainkaan ilman takkia ja lenkit jäävät silti hyvin lyhyeksi.
Fionaa, Taraa ja Viljaa ei paleltanut.
Jonna ja Vilja
Alkuviikosta kävimme Hyvinkään Koirakylpylässä Viljan ja Jonnan kanssa. Fionalla keuli aika lailla kun edellisestä kerrasta oli jo toista kuukautta ja intoa oli ihan liikaa. Vilja paheksui taas huonokäytöksistä siskopuoltaan ja ui virkamiestyylisesti omaa rataansa altaassa, Tara ei tiennyt ketä olisi altaassa paimentanut ja mummokoira chillaili rampilla välillä altaaseen pulahtaen. Ja minä olin ihan märkä, kiitos Fionan.
Ensi viikolla mennään uimaan Fionan ja Usva-siskon kanssa, joten vedenkestävät vaatteet ja pyyhkeet myös omistajille ovat tarpeen...
Pian alkavat myös ohjatut tokokoulutukset Fionan kanssa, ensimmäisenä Sirken koulutus Janakkalassa nuorten koirien tokoringissä. Siitä se sitten lähtee, joka viikko ja monella viikolla useamman kerran.
Tara loikkii
Taran ja Viljan tuijotuskisa istuen
Viljalla on kiire
Kommentit
Lähetä kommentti