Mustavalkoista menoa

Fionan sisar- ja velipuolia siis. Neliviikkoisia bordercollien pentuja. Hurmaavan ihania pissa-automaatteja, jotka syömisen ja nukkumisen välissä purevat miniatyyritikarihampaillaan kaikkea, nahistelevat ja leikkivät toisillaan ja minileluilla. Ihan julmetun söpöjä siis :) Fiona haisteli minut tarkasti kun palasimme pentuja katsomasta, mutta tätikoiria ei asia voinut vähempää kiinnostaa. Tara ei tajua haistelusta muutenkaan mitään (siitä tulisi harvinaisen huono jälkikoira) ja Noppaa lähinnä pöyristytti ajatus pennuista. Yksi oma pentue selvästi riitti sille. Dreamoor-kennelin nimelle tulee selvästi lisää Neiti Sieväsiä, niin soma tuo tyttöpentu on (ovat ne muutkin!)        Hilveä peto! Haukotteleva tikarihammas :) Uni yllätti leikin jälkeen Kaveri puree vatsasta kun toinen yrittää nukkua.  Tassut! Kovin on tutun näköinen asento...   Mininarupallo pennulle. Häntä ruokailuasennossa Bordercolliepentuhylje ...

Kuinka harmittavaa että talvi tulee. Jokainen joulufriikki riemastuu lumesta, mutta meille se tarkoittaa vain sitä että jälkitreenit loppuvat. Iltaisin ei pimeässä näe tehdä mitään (kuten katsoa eteensä otsalampusta huolimatta -> kaatua niin että polvi pyörähtää ympäri nivelsiteet revähtäen) eikä viikonlopun harvoista valoisista tunneista ole juuri iloa ollut. Sen verran niistä on kuitenkin piisannut että esineruutua ollaan tehty aika onnistuneesti. Paitsi tänään kun Fionan sisko Usva tuli käymään eikä Fiona osannutkaan esineruutua. Lainkaan. Ei ole kuulemma kuullutkaan moisesta, ainakaan yhden esineen jälkeen. Polvivamma haittasi liikkumistani pahasti reilun viikon ajan ja koirilla oli sangen tylsää. Piti perua Dobo-tunnitkin, onneksi päästään lähiaikoina Nopan kanssa taas jumppapalloilemaan kun polvi paranee. Noppa kävi puolivuositarkastuksessa Addisonin taudin takia Lahden Univetissa tietävän ja taitavan Seppo Lambergin luona. Helpotukseni oli valtaisa kun Nopan veriarvot oli...