Se on aikuistunut, kuinka tylsää
Fiona siis. Pohdin jo että onko se kipeä kun se on niin epäilyttävän Aikuinen Koira. Mutta sitten se saa jonkun sikapossuhepulin tai käyttäytyy muuten normaalin touhottavasti, joten suljen sen sairastumisen pois. Teinistä on tullut varhaisaikuinen.
Jotenkin outoa kun meillä on ollut Pentukoira ja kaksi Tätikoiraa ja nyt meillä on yksi Mummokoira, yksi Tätikoira (henkisesti alle vuoden vanha) ja yksi Miltei Aikuinen.
Viimeisen parin viikon aikana ollaan taas singahdeltu koulutuksesta toiseen, uitu ja jumpattu. Fionan kanssa käytiin pääsiäisenä Oilin opeissa yhdessä Usvan ja Viivin kanssa ja pari päivää myöhemmin oli Nuorten koirien tokoringin koulutus Janakkalassa jossa meitä koulutti motivoivasti ja innoittavasti Mari Leiviskä.
Viikolla kävimme uimassa yhdessä Fionan siskopuolen Viljan kanssa. Siellä ei Fionassa ollut tietoakaan Aikuisesta Koirasta, vaan tilalla oli altaaseen niin innolla menevä teinikoira että se karjui tauotta vuoroamme odoteltaessa. Sitten se teki jättiloikkia rampilta altaaseen, parpatti uidessaan ja keilasi Tarankin matkalla altaassa. Noppa istui taas rampilla ja teki vain pikku pyrähdyksiä veteen ennen kuin istuutui takaisin huuhtelemaan vatsakarvoja Taran ja Fionan nostattamissa laineissa. Vilja ui sivistyneesti ja hiljaisesti, paheksuen selvästi törppöä seuraa.
Eilen oli kauan odotettu Dreamoor-koulutuspäivä Hämeenlinnassa, paikalla oli kolme Fionan sisarusta (Näbben, Usva ja Vimma) ja neljä sisaruspuolta (komeat urokset Nooa ja Pörrö, ihana Hertta ja touhokas Näpsä). Kouluttajina olivat Sirke Viitanen ja Mari Leiviskä. Sirkeltä sain tiukkaa, mutta erittäin tarpeellista muistutusta ohjaamisesta, minun pitäisi olla enemmän mustavalkoinen Fionan suhteen. Se on selvästi lellitty (ai miten niin, meidän Neiti Söpötassu...) ja siltä pitäisi vaatia enemmän ja ennenkaikkea tiukentaa kuria. Sirke oli täysin oikeassa. Paikallaolot (makuu ja istuminen) menivät erittäin hyvin, samoin häiriötreeneissä olin toistoissa yllättynyt miten hyvin ne menivät verrattuna ensimmäisiin kertoihin.
Prinsessa Fionalle päivä oli todella raskas. Uusi ulkokenttä, paljon "uusia" koiratuttavuuksia ja vielä tiukkaa opiskeluakin. Fionalta meni hyvät draamailut hukkaan kun Sirke ei mennyt sen leikkiin mukaan eikä uskonut prinsessakoiran hirvittävän rankkaan kokemukseen, vaan vaati tekemään asioita. No tekihän Fiona, mutta päivä oli sille niin vaativa (piti totella ja tehdä eikä sääliä tullut vaikka kuinka esiintyi) että Fiona marssi päivän loputtua autoon nukkumaan kesken Vimma-veljen leikin. Parin tunnin tirsojen jälkeen Fiona hääräsi kotona ihan entiseen malliin ja hetkeksi rapautettu itsetuntokin palasi. Seuraavissa treeneissä se takuulla rallattelee taas ennen kuin muistutan sille elämän realiteeteista.
Aikuisuuden myötä prinsessa Fiona ei olekaan enää karavaanarityylisesti kaikkien kaveri, vaan siltä löytyy omia mielipiteitä joistain koirista, josta en ole kyllä samaa mieltä. Aivan uusi asia johon täytyy varautua. Tähän mennessä se on tehnyt ilopissat ja antautunut kaikille paitsi Usvalle.
Tara tykkää vain toisista bordercollieista ja itseään pienemmistä koirista, muille se on ihan kakkiainen. Noppa ei tykkää kenestäkään jos se on hihnassa ja minä olen hihnan päässä, se suojelee nykyään minua kaikelta minkä uhaksi kokee. Mutta jos meille marssii vieras narttu kotiin, se ei sano mitään.
Nopan kanssa olimme tänään doboilemassa. Mummokoira jumppasi innolla pallon päällä ja sen ympärillä. Se on meidän koirista ehdottomasti pätevin siinä isosta koostaan ja tuhdista vyötärönmitastaan huolimatta. Tara jännittää niin paljon ettei pysty suoriutumaan hyvin eikä se tykkää dobosta, Fiona taas purisi pallon päreiksi. Joten doboillaan vain innokkaan Mummokoiran kanssa.
Ensi viikolla on tiedossa uintia, ampumista, tottista, tokoa ja metsäjälkeä. Ainakin jälkikeppejä. Niitä meidän ikuisuusmurheenkryynejä, josta voin syyttää vain itseäni. Tätikoirille on myös hommaa, sään suosiessa teen pihatöitä ja Hullulla Puutarhurilla Taralla on siis kiirettä osallistumisen kanssa, Nopalla on hommaa työnjohdollisissa tehtävissä.
Viikko sitten meillä oli piha vielä paksun lumikerroksen peitossa. Koirat nauttivat kevät(talvisesta) säästä.
Jotenkin outoa kun meillä on ollut Pentukoira ja kaksi Tätikoiraa ja nyt meillä on yksi Mummokoira, yksi Tätikoira (henkisesti alle vuoden vanha) ja yksi Miltei Aikuinen.
Viimeisen parin viikon aikana ollaan taas singahdeltu koulutuksesta toiseen, uitu ja jumpattu. Fionan kanssa käytiin pääsiäisenä Oilin opeissa yhdessä Usvan ja Viivin kanssa ja pari päivää myöhemmin oli Nuorten koirien tokoringin koulutus Janakkalassa jossa meitä koulutti motivoivasti ja innoittavasti Mari Leiviskä.
Viikolla kävimme uimassa yhdessä Fionan siskopuolen Viljan kanssa. Siellä ei Fionassa ollut tietoakaan Aikuisesta Koirasta, vaan tilalla oli altaaseen niin innolla menevä teinikoira että se karjui tauotta vuoroamme odoteltaessa. Sitten se teki jättiloikkia rampilta altaaseen, parpatti uidessaan ja keilasi Tarankin matkalla altaassa. Noppa istui taas rampilla ja teki vain pikku pyrähdyksiä veteen ennen kuin istuutui takaisin huuhtelemaan vatsakarvoja Taran ja Fionan nostattamissa laineissa. Vilja ui sivistyneesti ja hiljaisesti, paheksuen selvästi törppöä seuraa.
Eilen oli kauan odotettu Dreamoor-koulutuspäivä Hämeenlinnassa, paikalla oli kolme Fionan sisarusta (Näbben, Usva ja Vimma) ja neljä sisaruspuolta (komeat urokset Nooa ja Pörrö, ihana Hertta ja touhokas Näpsä). Kouluttajina olivat Sirke Viitanen ja Mari Leiviskä. Sirkeltä sain tiukkaa, mutta erittäin tarpeellista muistutusta ohjaamisesta, minun pitäisi olla enemmän mustavalkoinen Fionan suhteen. Se on selvästi lellitty (ai miten niin, meidän Neiti Söpötassu...) ja siltä pitäisi vaatia enemmän ja ennenkaikkea tiukentaa kuria. Sirke oli täysin oikeassa. Paikallaolot (makuu ja istuminen) menivät erittäin hyvin, samoin häiriötreeneissä olin toistoissa yllättynyt miten hyvin ne menivät verrattuna ensimmäisiin kertoihin.
Prinsessa Fionalle päivä oli todella raskas. Uusi ulkokenttä, paljon "uusia" koiratuttavuuksia ja vielä tiukkaa opiskeluakin. Fionalta meni hyvät draamailut hukkaan kun Sirke ei mennyt sen leikkiin mukaan eikä uskonut prinsessakoiran hirvittävän rankkaan kokemukseen, vaan vaati tekemään asioita. No tekihän Fiona, mutta päivä oli sille niin vaativa (piti totella ja tehdä eikä sääliä tullut vaikka kuinka esiintyi) että Fiona marssi päivän loputtua autoon nukkumaan kesken Vimma-veljen leikin. Parin tunnin tirsojen jälkeen Fiona hääräsi kotona ihan entiseen malliin ja hetkeksi rapautettu itsetuntokin palasi. Seuraavissa treeneissä se takuulla rallattelee taas ennen kuin muistutan sille elämän realiteeteista.
Aikuisuuden myötä prinsessa Fiona ei olekaan enää karavaanarityylisesti kaikkien kaveri, vaan siltä löytyy omia mielipiteitä joistain koirista, josta en ole kyllä samaa mieltä. Aivan uusi asia johon täytyy varautua. Tähän mennessä se on tehnyt ilopissat ja antautunut kaikille paitsi Usvalle.
Tara tykkää vain toisista bordercollieista ja itseään pienemmistä koirista, muille se on ihan kakkiainen. Noppa ei tykkää kenestäkään jos se on hihnassa ja minä olen hihnan päässä, se suojelee nykyään minua kaikelta minkä uhaksi kokee. Mutta jos meille marssii vieras narttu kotiin, se ei sano mitään.
Nopan kanssa olimme tänään doboilemassa. Mummokoira jumppasi innolla pallon päällä ja sen ympärillä. Se on meidän koirista ehdottomasti pätevin siinä isosta koostaan ja tuhdista vyötärönmitastaan huolimatta. Tara jännittää niin paljon ettei pysty suoriutumaan hyvin eikä se tykkää dobosta, Fiona taas purisi pallon päreiksi. Joten doboillaan vain innokkaan Mummokoiran kanssa.
(kuva Minna Helen)
Ensi viikolla on tiedossa uintia, ampumista, tottista, tokoa ja metsäjälkeä. Ainakin jälkikeppejä. Niitä meidän ikuisuusmurheenkryynejä, josta voin syyttää vain itseäni. Tätikoirille on myös hommaa, sään suosiessa teen pihatöitä ja Hullulla Puutarhurilla Taralla on siis kiirettä osallistumisen kanssa, Nopalla on hommaa työnjohdollisissa tehtävissä.
Viikko sitten meillä oli piha vielä paksun lumikerroksen peitossa. Koirat nauttivat kevät(talvisesta) säästä.
Tätikoirat
En tiedä tajuaako Tara että sen takana tapahtuu jotain, vai eikö se välitä. Tai ymmärtääköhän se edes sitä....
Fiona levitoi taas
Siis MITÄ Fiona tuolla Taran takana tekee?
Noppa osallistui lumentappotalkoisiin kaivamalla lumikasoja
Fiona loikki itsekseen kun Tara ei sitä leikittänyt
Noppa-mummokoira, muutama harmaa karva silmäkulmissa
Pellolla oli pääsiäisenä lumetonta ja kuivaa, maa oli vielä ihan jäässä. Fiona otti ilon irti avarasta tilasta, juoksi ja paimensi Taraa
Illalla sitten väsytti
Tätikoirat valtasivat sohvan
Eilisen Dreamoor-koulutuspäivän osallistujat. Mukana myös Fionan Sylvi-täti.
Ei epäilystäkään, se on Fionan veli. Vimma :)
Suloinen neitikoiramme tässä pitää jöötä veljelleen...
Näbben ja pallo
Viivi kuuntelee Sirkeä, Usva kuuntelee Viiviä
Sisarukset: Näbben, Usva, Fiona ja Vimma. Pystykorvajengi.
Kommentit
Lähetä kommentti