Mustavalkoista menoa

Ei ole Taralla helppoa. Pitää vahtia leluja (ettei teinikoira vie niitä), pitää vahtia ruoka-aikana Noppaa, pitää juoksuttaa teinikoiraa ja leikittääkin sitä. Päivästä toiseen. Rankkaa. Ihmeen pitkä pinna Taralla on ollut Fionan suhteen, olemme olleet iloisesti yllättyneitä miten hyvin se jaksaa Fionan kanssa leikkiä ja miten nätisti se pistää teinikoiran ruotuun tarvittaessa. Todisteita leikkitädin rankasta osasta viimeisen viikon aikana olohuoneen sohvalta kuvattuna. Kuvassa etualalla Fionan reisi, toinen takajalka ja toinen etujalka. Taran ilmeestä päätellen loput Fionasta on sen alla... Fiona puree Taraa huulesta Fiona Taran kyljessä selällään ja Taran laiska hammashymy (Taralla on pyjama eli Back on Track verkkoloimi päällä)    Seuraavaksi on tarjolla Taran kaulakarvojen harvennusta ja tassua suuhun.      Fiona syö Taran tassun Ja peittää sen silmät Saa Tara olla rauhassakin ja muikistella kameralle Vaikka Fio...

Fiona on viime kuukausien ajan ollut wannabe-työlinjainen bordercollie, ainakin ulkonäöllisesti. On iso arvoitus miten paljon karvaa mahtuu nuoreen koiraan ja miten paljon sitä voi irrota. Enemmän kuin kahdesta tätikoirasta yhteensä! Irtokarvaa on pitkin lattioita, sohvaa, mattoja... sitä on joka paikassa. Myös vaatteissani, meikkipussissa, käsilaukussa. Erityisen hehkeää on havaita kesken työpalaverin että alahuulesta roikkuu huulipunan voimalla Fionan pitkä pöksykarva. Jossain vaiheessa karvanlähdön on loputtava (onhan?), mutta näyttelyihin ei sillä ole asiaa ennen kuin ripapöksyt vaihtuvat tuuheampiin. Neiti Ehtivä on ollut hyvin kiireinen viime aikoina. Viime blogipäivityksen jälkeen kävimme kisamaisissa tokotreeneissä jossa oli oikea liikkuri käskyttämässä. Ensimmäinen yritys epäonnistui täysin. Fiona haihatteli  omiaan, ihmetteli liikkuria ja minun kiristyneen pinnani huomattuaan säikähti sähläilyään. Epäonnistuminen oli hyvä asia, mieluummin niin että noin käy treeneissä k...

Pimeää, märkää ja niin marraskuista. Pari päivää oli jo talvifiilistä kun satoi lunta, mutta nyt mennään taas pimeydessä ja sumussa. Parkkihallissa valoisassa (vaikka keinovaloa, niin jotain valoa!) ollaan käyty tokoilemassa Nopan ja Fionan mielenvirkistykseksi, Tara hengailee mukana. Noppa on tohkeissaan kun pääsee tokoilemaan, tosin epäilen sen johtuvan pääasiassa herkuista joita se onnistuneen suorituksen jälkeen saa. Nopan ruokahalu on taas pohjaton ja se on todella härski kerjätessään. Se kiekaisee varmuuden vuoksi keittiössä " Kuolen nälkään NYT !" valituksen vielä puoliltaöin meidän muiden jo mennessä nukkumaan ja talon ollessa jo pimeänä. Lääkitys toimii muuten hyvin sillä Noppa on pirteä (niin pirteä kuin se sairauden takia voi olla), mutta sen ylipaino ja ruokahalu saavat minut hermostumaan. Tara on ihmeen hyväntuulinen vaikka oireilee taas murtunutta jalkaansa. Kostea ja kylmä sää ei sovi sille,  säryt palasivat heti säiden muuttuessa huonommaksi. Eilen olin ...

Joulukorttikuvaotosyritys. Ties kuinka mones. Sorry sukulaiset ja ystävät, taidatte saada joulukorttiinne kuvan talosta. Se on ainakin samannäköinen joka kuvassa.

Viikko on ollut ns. tapahtumaköyhä: ei pihatöitä, ei erityisiä koiratreffejä (mitä nyt ihana Masi-labbisvanhus oli perheineen kylässä ja väsytti tätikoirat) eikä muita yhteisiä treenejäkään kuin tämänpäiväinen jälkiharjoitus esineruutuineen. Joka ilta olen tehnyt Fionalle keppiharjoituksia takapihalla - pimeässä. Valoa ei ole töiden jälkeen enää juuri lainkaan, yhtenä iltana ehdin tehdä ruudun ennen hämärää. Keppitreenit ovat olleet Fionalle haastavia ja mieluisia, pimeydestä kuuluu "kolinaa" kun sen kirsu naksaa haistellessa. Sitten se tökkäisee minua polveen, että tässä olisi se keppi nyt. Viisi keppiä per ilta. Tänään olimme jälkitreeneissä kahden saksanpaimenkoiran, yhden bernin ja Fionan kera. Esineruutua emme ole harjoitelleet paljoakaan ja tämänpäiväisestä opin että ne vieraat esineet ! Omat löytyi hyvin, mutta vieras esine oli Fionalle outo. Hyvin se lopulta sen toi kun ymmärsi että sekin on otettava mukaan. Jälki ei sitten mennytkään suunnitellusti yhdelläkään...