Kädet täristen on minun blogini kirjoittaman...

Huono yhdistelmä: painavan moottorikäyttöisen trimmerin kanssa riehuminen ja sen jälkeen minkä tahansa tekeminen, joka vaatii käsiltä jotain. Yritin juoda äsken, mutta vesilasi ei noussut huulille asti. Aika vinkeää tämä kirjoittaminenkin.. Mutta kasvimaan ja pellon välinen reuna on nyt siisti, samoin perennapenkkien reunukset! Vahingoksi jäi vain yhden marja-aronian kuolema, mutta se taimi oli jäänyt minulta merkitsemättä. Punainen muovinauha on ihan ehdoton, muuten niitä vielä pieniä taimia ei timotei-pöheiköstä löydy.

Sillä aikaa kun minä saksin ja kiskoin loppuja heiniä, takiaisia ja pujoa tontin reunalta, Fiona ja Tara leikkivät pallolla ja Noppa leikki ison piparjuuripalasen kanssa. Aikoinaan kasvimaalle istutettu piparjuuri on aikamoinen riesa. Olen kuokalla kiskonut ja hakannut palasiksi juuria, jotka ovat lähes käsivarteni paksuisia. Koska piparjuuri kasvaa pienestäkin palasesta, olen nakellut niitä nurmikolle enkä kompostiin. Noppa huomasi ison palasen ja jostain syystä riemastui siitä. Maailman älykkäimmän koirarodun edustaja kieriskeli piparjuuren päällä, tappoi sitä ja lopulta repi väkevän juuren aivan silpuksi.

Viikonlopun vietimme mökillä, kotiin palasimme tänään hyvissä ajoin (jotta ehdittiin tehdä pihatöitä täälläkin). Perjantaina koirat uivat mökillä, juuri ennen kuin alkoi ukkonen myrskyineen. Tänään ennen kuin lähdettiin kotiin käytin ne vielä uudelleen ja Fiona oli sitä mieltä että hän jää sinne järveen. Kotimatkalla autossa oli kolme väsynyttä ja märkää koiraa.

Tara unohti mökillä jarrut ja tuli rappuset alas niin vauhdilla että osa anturasta jäi matkalle. Taas. Verta tuli kiitettävästi.

Tänään oli treenikenttä oli Fionan ja minun  kun muita ei sinne tullut,  käytin hyväkseni kentän reunalla olevaa metsikköä ja tein (jälki)keppitreenit samalla. Luulisi että viikonlopun touhottamisen jälkeen Fiona olisi ollut liian väsynyt, mutta se jaksoi tehdä hienosti töitä ja pienen muistuttelun jälkeen ilmaisi kepit hyvin. Lisää harjoituksia tarvitaan paljon, mutta selvästi idea on sillä selvä.

Kotona pihalla myyrät ovat myllertäneet nurmikkoa ja riehuneet talon päädyn kukkapenkissä. Ostin koivutislettä joka on kuulemma tehokas karkoittaja pahan hajunsa ansiosta. Toivottavasti tehoaa.

Isommassa perennapenkissä pioni Karl Rosenfield ilmoitti ettei enää viihdy ja tekee kuolemaa. Sen vieressä kaksi Sarah Bernhardt:ia voi hyvin, joten Kallen tilalle tulee Santa Fe (on kuulemma hyvin paljon Bowl of Beauty:n näköinen). Muut isot vanhat pionit ovat kukassa/avaamassa nuppujaan, joten tukikepit tulevat tarpeeseen. Jostain syystä tänä vuonna ne ovat kasvattaneet pitkät varret, eli vanhat tukikepit ovat aivan liian matalat. Syy saattaa olla myyrille höveliäästi jakamani kanankakka joka on nostanut perennapenkin typpipitoisuutta liiaksi.

Kasvimaalla ensimmäinen nauriskylvö epäonnistui, siemenissä oli jotain vikaa. Seuraava kylvö näyttää jo paljon paremmalta, kohopenkissä on suorastaan ruuhkaa. Pavut nirsoilevat taas, vain muutama on noussut. Viime vuodesta oppineena en hötkyile niiden kanssa. Pakastimessa on vieläkin viimekesäisiä papuja... Lisäksi laitoin köynnöspapua kasvamaan kärhöjen ja tuoksuherneiden seuraksi rautasäleikön juureen näköesteeksi kompostille.

Noppa odottaa marjojen kypsymistä, se käy joka päivä haistelemassa puutarhavadelmat, karviaiset, herukat ja mansikat. Jälkimmäiset ovat terassin kaiteella, joten se ei onneksi ylety kaikkiin kypsyviin marjoihin. Muuten meille ei jäisi mitään.

Loppukesä on Nopalle juhlaa kun marja-aroniatkin kypsyvät. Ja puolukat. Mustikoista puhumattakaan. Vadelmat ovat sen ehdoton herkku, puskissa käy maiskutus kun Noppa syö vadelmia huulet törröllään.

Juhannuksena on tiedossa taas kaikenlaista ohjelmaa, uusia juttuja ja kokemuksia Fionalle. Kolea ja kostea sää ei haittaa, eipähän tarvitse huolehtia kasvimaan ja kukkien kastelusta eikä stressata siitä että koirilla olisi liian kuuma.

 Nuija ja tosinuija, eli Fionan ja Taran leikit

Noppa sai ilmavainun mökillä jostain (peurasta?) ja lähti korvat pystyssä mökin taakse kallioille. Palasi sieltä hetken kuluttua kirsu yhä ilmavainua ottaen.

Keijunkukka, ensimmäinen kukassa (osa keijunkukista on jäänyt myyrien moottoritien alle ja törröttää kärsineen oloisena vinossa perennapenkissä).

Laukat eivät kelpaa myyrille. Siitä syystä suosin niitä yhä enemmän.

Ensimmäinen leimu kukkii. 

Punaiset päivänkakkarat ovat sitkeitä: alla ei ole kuin ilmaa (=myyrien onkaloita), mutta kukkaa pukkaa.

Keltaisen päivänlilja (ns. perusversio) aloitti kukinnan. Ja sitä riittää.

Tarhakylmänkukka tasan kuukausi kukkimisen aloituksesta. Tästä tulee mieleen Johnny Depp:n Saksikäsi Edward

Vielä muutama tulppaanikuva aivan kesäkuun alusta




ja iltarusko alkuviikolta

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Ei-toivottuja perennoja

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa