Mustavalkoista menoa

Viime aikoina olen seurannut huolestuneenhysteerisenepävarmana pentukoiraamme, joka käyttäytyy normaalisti. Siis Fionaksi epänormaalisti. Sehän on kuin aikuinen koira, tosi outoa. Asiaan saattaa vaikuttaa viime aikojen runsas ulkoilu ja treenit siihen päälle. Tai sitten vahvin epäilyni, eli mahdolliset lähestyvät juoksut. Joka tapauksessa söpö pieni pesukarhumme alkaa olla mennyttä ja sen tilalle on tullut hitaasti ja tasaisesti kasvava nuori koira joka ei ihan koko ajan syö jotain. Tai itse asiassa: perun tuon viimeisen lauseen. Juha ja isäni saumaavat talomme remonttipuolelle lattioita ja heillä on taas yksi pesuvamppu vähemmän. Fiona kävi siellä... Noppa on piristynyt antibioottikuurin ja dieetin myötä selkeästi, ja on suorastaan rasittava tomerine kerjäämisineen. Toisaalta sen jatkuvan kerjäämisenkin luulisi kuluttavan energiaa ja siten laihduttavan? Tara on menossa akupunktioon, se on taas jäykkä kuin sahapukki. Lumipeite on vaihtunut jääpinnaksi ja Tara on tainnut luistella...

Viime perjantain vietin Nopan kanssa Yliopiston eläinsairaalassa. Taas. Noppa tutkittiin perinpohjin, onneksi. Ultrassa löytyi kummastakin munuaisesta kystoja, joille ei voi tehdä toistaiseksi mitään, eli niitä vain seurataan. Maksa oli suurentunut vuoden takaisesta kuvauksesta, mutta onneksi veriarvoissa ei ollut mitään huomauttamista. Tänään eläinlääkäri soitti että Nopan virtsakokeen tuloksen perusteella sillä on paha tulehdus, joka on saattanut vaivata jo jonkin aikaa. Oireet ovat olleet niin epämääräiset, ettemme osanneet epäillä mitään. Runsaan pissaamisen olemme pistäneet kortisonilääkityksen aiheuttaman jatkuvan juomisen syyksi. Noppa sai kuukauden kestävän tuhdin antibioottikuurin ja sen jälkeen mietitään mitä tehdään. Jatkotutkimuksia on luvassa varmasti, puuttuu vain missä järjestyksessä mennään. Nopan turkki kasvaa epätasaisesti hieman lisää, mikä on todella positiivista. Tähän asti sitä on vain lähtenyt. Eläinlääkäri patisti Nopan dieetille, painoa olisi saatava pois k...

Nähtävästi (ja valitettavasti) opin näemmä parhaiten yrityksen ja etenkin erehdyksen kautta. Niin koirankouluttamisessa kuin puutarhanhoidossa. Muistaisinkohan näiden erehdysten "ansiosta" reilun 11 viikon kuluttua (kevät!) että: - Tee aita kasvimaan ympärille. Jos Fiona haistoi, kaivoi ja söi porkkanat maasta jo alta kymmenviikkoisena, mitä luulet käyvän ensi kesänä kun se on vuoden vanha? - Siirrä vadelmat pois kasvimaan reunalta. Kasvimaan reunalle valeeseen istuttaminen ei ollut hyvä idea. Nopeasti se oli oikea kalavaleistutus. Hyvin leviävät. Liian hyvin. - Vähemmän lanttua, enemmän naurista. Herkullisten nauriiden satoa rokottivat tuholaiset, lantut eivät kelvanneet edes niille. - Lisää avomaankurkkua = osta pari taimea lisää. Tehoimurikaksikko Noppa& Fiona rakastavat kurkkua. - Älä usko puutarhaoppaita ja puutarhaliikkeiden myyjiä. Viime kesänä saimme hienon sadon makeita suuria hopeasipuleita, joita söimme koko kesän. Ensin ohuina pillisipulin tyylisinä...

Se imuroi, raastaa, repii ja sekoittaa. Fiona siis. Tiistaiaamuna se oli löytänyt maton alta palan lasia joka oli jäänyt imuroidessa huomaamatta. Söi sen. Samana päivänä käytiin Lahden eläinlääkäriasemalla välikuvissa (olat, lonkat, selkä, kyynerpäät) ja selkäkuvassa näkyi suolistossa jotain outoa. Kiviä kuulemma. Kaikki tulivat ulos eikä Fiona ollut moksiskaan. Eilen se avasi koiraportin ja kävi remonttipuolelta hakemassa pesusienen sillä aikaa kun olimme saunassa. Vähän fairyt kupli suussa kun kaivoin pesusienen palasia sen kurkusta. Entä ne kuvaustulokset? Selkä (josta olin tuon kohelon kohdalla eniten huolissani) täysin priima, samoin olat ja kyynerpäät. Toisessa lonkassa hieman löysyyttä, tyypillistä kasvuiässä (Fiona on 7 kk), ei mitään huolestuttavaa. Fionan mielestä eläinlääkäriasema oli teinisanonnan mukaan "ihq mesta", samoin se olisi rakastanut kaikki hoitajatkin jos olisin päästänyt. Vielä rauhoitusaineen vaikuttaessa (pentu aivan tainnoksissa jo) sen häntä he...