Mustavalkoista menoa

Tuolla otsikon ylisöpöillä ilmestyksillä ei tällä kertaa tarkoiteta mustavalkoista teini-ikäistä kuulantyöntäjäilotulitesekoitustamme, joka on taas muuttamassa muotoaan. Parissa viikossa se on venynyt pituutta niin että moni mittarimatokin olisi kateellinen. Jalkoja sen sijaan ei, joten toivoa on ettei laumassamme ole tulevaisuudessa kolmea kookasta narttukoiraa vaan yksi ihan normikokoinenkin. Se lauman korkeajalkaisin (ja massavin...) menee ensi viikon perjantaina taas  yliopiston eläinsairaalaan tutkittavaksi. Noppa tutkitaan tarkoin mikä voisi aiheuttaa sen valtavan karvanlähdön ja anturoiden halkeilun. Minä epäilen jotain aineenvaihduntaongelmaa. Toivottavasti syy selviää ja Noppa saa siihen hoitoa. Fionan kanssa jatketaan sitkeästi tokoharjoittelua, tosin treeni keskittyy vastaisuudessa enemmän koiran ja omistaja-ohjaajan mielentilaan enemmän kuin tekemiseen. Fionalla älyä, nopeutta ja oppimiskykyä löytyy niin paljon etteivät tehtävät ole ongelma, vaan se vauhti jolla ...

Kuten otsikosta voi arvata, ei rakas pieni pentumme saanut sulokkuuden geenejä kuten kaunis siskonsa, mutta luonne vastaa ulkonäköä (okei, kroonisessa hepulissa oleva kuulantyöntäjä on ehkä yliammuttu juttu), ainakin suurimmalta osalta: MINÄ on Fionan mielestä se maailman tärkein sana. Mitään ei pelätä ja joka paikkaan mennään rinta rottingilla ja ruokahalukin on kuin vuosikymmeniä sitten olympialaisia hallinneilla hormonihirviöillä. Kaikki käy, myös syötäväksi kelpaamattomat asiat. Tänä viikonloppuna ollaan opeteltu Fionan kanssa tokoa Virve Sormusen ja Heini Sepän opastuksella. Tai itse asiassa toko jäi toissijaiseksi, lähinnä opetettiin taas omistajaa. Tänään saatiin Heinin koulutuksessa Fionalle jo jarrujakin ja huomasin ettei pieni söpö lillerilalleripentuseni ole todellakaan sokerista. Moottoria löytyy, mutta vauhtia niin ettei ohjaaja-omistaja ehdi reagoida. Koirassa ei ole mitään vikaa, hihnan päässä se ongelma on. Paljon saatiin kotiläksyjä kummaltakin kouluttajalta erinom...

Poikkeuksellisesti kuluvalla viikolla emme ole käyneet eläinlääkärissä, mutta tulevalla viikolla se on taas edessä. Nopalla on Yliopiston eläinsairaalassa Helsingissä puolivuosittainen tarkastus Addisonin taudin takia. Toivottavasti heille olisi joku neuvo tai tieto siitä miten Nopan turkin saisi kasvamaan tai ainakin sen karvanlähdön saisi pysähtymään. Noppa-ressukka palelee näillä pakkasilla kovin, sillä se vähäinenkin puolikuollut karva irtoaa huolestuttavasti. Häntä alkaa olla vain muisto entisestä ja pitkin kroppaa sille on ilmestynyt kaljuja läiskiä entisten lisäksi. Ulkona Noppa on tuplapuettu näillä pakkasilla (-20 C). Ensin sille puetaan fleece-haalari ja sen päälle villavuorattu takki. Mietin vakavasti sille jotain pipoa ja häntäsuojaa. Taralla alkoi pissaonglmat heti pakkasten tultua, sillä on hermo puristuksissa selässä joka reagoi jotenkin kylmään. Vaikka Tarallakin on takki aina lenkeillä, silti sille tulee sisällä vahinkoja joita se ei itse huomaa. Fiona taitaa olla la...

Loppiaisen aika oli koirien treenauksen ja lenkkeilyn kannalta hieman normaalia rauhallisempaa. Vetiset ja mutaiset kelit eivät houkutelleet pitkille lenkeille, etenkin kun luulin että Fiona on kipeä. Käytin sen lääkärissä, mutta "nenäpunkkioireet" lähtivät tietenkin samana päivänä. Fiona sai kuitenkin lääkityksen ja samalla lääkittiin tätikoirat. Loishäätö ei ollut varmaan turha Fionan supikoirankakkainnon huomioiden. Se löytää välipalansa lenkiltä lähes joka kerta. Eläinlääkäri tutki myös Fionan anaalirauhaset, luulin että niissä on jotain vikaa kun ne tyhjenevät niin herkästi. Kyse on kuitenkin erittäin iloisesta ja vauhdikkaasta koirasta, joka riemastuessaan turauttaa anaalitkin tyhjiksi. Siis hyvin usein. Eläinlääkäri lohdutti että iän myötä niiden pitäisi rauhoittua (siis koiran ja anaalien). Epäilen ensimmäistä ja toivon jälkimmäistä. Eläinlääkäri sanoi että Fiona mahtaa olla illalla kovin väsynyt eläinlääkärireissun jälkeen (jossa se kiskoi vastaanottohuoneeseen, ...