Hakuoppia hakemassa
Metalliset kääpiöpandat kokoontuivat eilen kasvattaja-Sannan järjestämään hakukoulutukseen tänne Hämeeseen. Kouluttajamme Anne Juslin kertoi selkeästi, johdonmukaisesti, kannustavasti ja innostavasti mitä on haku palveluskoiraharrastuksena ja mitä se vaatii omistajalta ja koiralta. Hän sai takuulla hakuinnostuksen syttymään, etenkin kun kaikki pennut osoittivat oivaa taipumusta lajiin. Kiitos Annelle erinomaisesta koulutuksesta ja ohjeista!
Kaikki pennut olivat aivan täpinöissään kun metsässä oli lauma ihmisiä (jotka vielä kehuivat, ihan huippujuttu!) ja sitten muutama tyyppi kauempana kyykyssä jemmassa. Ja niillä erikseen olevilla tyypeillä oli ruokaa, mahtavaa!
Yhdistelmä rohkeutta, ihmisrakkautta, hillitöntä ruokahalua, nopeaa oppimista ja uteliaisuutta oli jokaisessa pennussa, takuuvarmaa hakukoira-ainesta!
Mukana harjoituksissa oli myös pentujen isä Manu ja kouluttajamme Annen omat kaksi koiraa, joiden suorituksista näimme "oikeiden" hakukoirien työskentelyä. Noppakin oli hakuilemassa, se teki hakuharjoituksen vuoden tauon jälkeen (ensimmäisen kerran sitten Addisonin taudin diagnoosin). Nopalle tehtiin helppo harjoitus: lyhyt rata, 4 maalimiestä haamuina ja nopeat pistot. Mutta Noppa ei ole enää entisensä, aikamoista epävarmuutta ja vasta viimeiselle maalimiehelle lähetettäessä se hieman innostui. Joko tauko oli liian pitkä tai se ei vaan enää jaksa. Luulen, että jälkimmäinen on se syy.
Pennut riekkuivat keskenään vielä pihallamme, Alli-emäkin touhotti mukana jonkun aikaa. Urokset Jura ja Nuutti olivat niin erilaisia ulkonäöltään kuin sirpakat siskonsa, mutta silti niissä oli paljon samaa. Kaikilla pennuilla on jo selvästi erottuvat omat persoonat ja ilmeet. Ja jokainen on nyt siinä vaiheessa kun jalat kasvaa huimaa kyytiä, yleensä etu- ja takaosa eri tahtia.
Fiona hyytyi (uskomatonta, mutta totta :) päivän ohjelmasta niin, että alun "Pistän kaikki kuriin ja järjestykseen, tai ainakin yritän" -asenne muuttui iltapäivästä "Voisiko joku leikkiä mun kanssa?" -toiminnaksi.
Illalla Fiona oli niin väsynyt että käveli pihalle pissalle ja köpötteli takaisin otsatukka pystyssä ja korvat lurpalla. Harvinaista. Yleensä se singahtaa pihalle sananmukaisesti häntä viivana.
Noppa nukkui umpiväsyneenä illan eikä pirteimmillään ollut Tarakaan joka oli mukana pihalla ja otti hyödyn irti rapsuttavista ihmisistä kun tulimme meille porukalla syömään. Monta rapsuttavaa ihmistä on Taran paratiisi!
Taran päivän huipennus oli Manu, johon se ihastui heti. Harmi ettei Manu malttanut kiinnostua leikatusta täti-ikäisestä Tarasta, joka flirttaili sille häpeämättömästi.
Koirat kävivät päivän tapahtumia läpi vielä yöllä, meteli oli aikamoinen. Tassut sutivat ja välillä univinkuna kuului triona.
Huomenna Fiona pääsee kouluun. Pentukurssille nimittäin. Tätikoirat tulevat kannustusjoukoksi mukaan.
Nuutti, Usva ja meidän pieni kullannuppumme kiipeämässä Usva-siskon päälle...
Kaikki pennut olivat aivan täpinöissään kun metsässä oli lauma ihmisiä (jotka vielä kehuivat, ihan huippujuttu!) ja sitten muutama tyyppi kauempana kyykyssä jemmassa. Ja niillä erikseen olevilla tyypeillä oli ruokaa, mahtavaa!
Yhdistelmä rohkeutta, ihmisrakkautta, hillitöntä ruokahalua, nopeaa oppimista ja uteliaisuutta oli jokaisessa pennussa, takuuvarmaa hakukoira-ainesta!
Mukana harjoituksissa oli myös pentujen isä Manu ja kouluttajamme Annen omat kaksi koiraa, joiden suorituksista näimme "oikeiden" hakukoirien työskentelyä. Noppakin oli hakuilemassa, se teki hakuharjoituksen vuoden tauon jälkeen (ensimmäisen kerran sitten Addisonin taudin diagnoosin). Nopalle tehtiin helppo harjoitus: lyhyt rata, 4 maalimiestä haamuina ja nopeat pistot. Mutta Noppa ei ole enää entisensä, aikamoista epävarmuutta ja vasta viimeiselle maalimiehelle lähetettäessä se hieman innostui. Joko tauko oli liian pitkä tai se ei vaan enää jaksa. Luulen, että jälkimmäinen on se syy.
Pennut riekkuivat keskenään vielä pihallamme, Alli-emäkin touhotti mukana jonkun aikaa. Urokset Jura ja Nuutti olivat niin erilaisia ulkonäöltään kuin sirpakat siskonsa, mutta silti niissä oli paljon samaa. Kaikilla pennuilla on jo selvästi erottuvat omat persoonat ja ilmeet. Ja jokainen on nyt siinä vaiheessa kun jalat kasvaa huimaa kyytiä, yleensä etu- ja takaosa eri tahtia.
Fiona hyytyi (uskomatonta, mutta totta :) päivän ohjelmasta niin, että alun "Pistän kaikki kuriin ja järjestykseen, tai ainakin yritän" -asenne muuttui iltapäivästä "Voisiko joku leikkiä mun kanssa?" -toiminnaksi.
Illalla Fiona oli niin väsynyt että käveli pihalle pissalle ja köpötteli takaisin otsatukka pystyssä ja korvat lurpalla. Harvinaista. Yleensä se singahtaa pihalle sananmukaisesti häntä viivana.
Noppa nukkui umpiväsyneenä illan eikä pirteimmillään ollut Tarakaan joka oli mukana pihalla ja otti hyödyn irti rapsuttavista ihmisistä kun tulimme meille porukalla syömään. Monta rapsuttavaa ihmistä on Taran paratiisi!
Taran päivän huipennus oli Manu, johon se ihastui heti. Harmi ettei Manu malttanut kiinnostua leikatusta täti-ikäisestä Tarasta, joka flirttaili sille häpeämättömästi.
Koirat kävivät päivän tapahtumia läpi vielä yöllä, meteli oli aikamoinen. Tassut sutivat ja välillä univinkuna kuului triona.
Huomenna Fiona pääsee kouluun. Pentukurssille nimittäin. Tätikoirat tulevat kannustusjoukoksi mukaan.
Jura ampaisee maalimiehen luo
Manu hengästyneenä harjoituksen jälkeen
Nopan lähetys maalimiehelle
Kouluttajamme Anne neuvoo lähettämisessä
Usva lähtee maalimiehelle
Nuutti saa palkan maalimieheltä (minulta)
Fiona singahtaa
Kamera ei ehtinyt Fionan vauhtiin mukaan... Minun lähettävä käteni kuvassa vasemmalla :)
Fiona, Näbben ja Juran ilme...
Jura muikistelee Fionalle. Kuva Sanna Hyytiäinen.
Nuutti pusuttelee Fionaa
Jura mielistelee Fionaa (Fionan ilme!)
Nuutti, Usva ja meidän pieni kullannuppumme kiipeämässä Usva-siskon päälle...
Viisikko
Voi että! Annen opissa ootte ollu (: Annellahan on Linkin veli, Jas. Mainio ihminen ja varmasti hyvä kouluttaja!
VastaaPoistaMietinkin että taisi olla sulle tuttu koira siellä metsässä mukana :) Lämpimästi suosittelen Annea, todella miellyttävä ja pätevä.
VastaaPoista