Mustavalkoista menoa

Kuvien perusteella Fiona on suloinen lelukoiran kopio, jota tekisi mieli vain halailla ja pussailla. Oikeasti se on terävähampainen karvapiraija, joka kiroilee väsyneenä ja imuroi kaiken eteen tulevan (olipa se syötävää tai ei). Humala on jo tehokkaasti typistetty, valitettavasti ensimmäinen kärhö myös. Ostin tänään suojan sille tyngälle joka Fionan tutkimisen jälkeen kärhöstä jäi. Jos se tynkä ehtisi kasvaa ja voimistua talvea varten... Perennapenkeissä on niiin paljon kaikkea mielenkiintoista että pikkukoiran häntä aivan tärisee kun se syöksyy sinne. Ja minä perässä. Reaktiokykyni ainakin kasvaa, samoin hämäränäköni kun pentu pyyhkäisee myös iltapissalla pitkin pihaa. Ruukuissa olevat kirsikkatomaatit tyhjensin kypsistä tai miltei kypsistä tomaateista eilen ja rungot vein kompostiin. Kun pentu matkii kaikkea, se olisi seuraavaksi siirtynyt Nopan perässä tomaattien kimppuun. Noppa keksi tomaatit välipalaksi sen jälkeen kun vadelmat, karviaiset ja herukat olivat loppu. Mansikat se ...

Ei toivoakaan tehokkaasta pihatyön tekemisestä tuon pienen mustavalkoisen antiapurin kanssa. Jos se ei riennä syömään kanankakkaa, se pätkii vielä kukkivia perennoja tai roikkuu kääpiötarzanin lailla humalan varressa. Kärhöt ovat onneksi säästyneet sen hampailta. Vielä. Epäilen vahvasti saaneeni Hullu Puutarhuri Juniorin, yhtä innolla se on Taran kanssa pää kukkapenkissä. Vaikka upeat lämpimät kesän viimeiset päivät ovat olleet ihania, ei sade ole pahitteeksi. Kasvimaalla avomaankurkut kärsivät jo kuivuudesta, sadevesisäiliö alkaa olla tyhjä eikä kaivovettä uskalla käyttää kun sielläkään ei liikoja ole. Muistutus ensi vuodeksi itselleni: joku tolkku sitten papujen kanssa. Kylvin ne kolmeen kertaan kun mitään ei aluksi tapahtunut. Sitten ne riehaantuivat kaikki. Nyt on papuja tulossa, mutta hallaöiden uhka myös. Osa sadosta on pakastettu, loput saattavat mennä hukkaan. Puna- ja keltasipulit ovat kohta kuivuneet, hopeasipulit ja muut siemenestä itäneet ovat vielä maassa eikä niitä ...

Pieni mustavalkoinen on hyvin utelias, hyvin rohkea ja hyvin energinen. Ja hyvin määrätietoinen. Lukee erinomaisesti koiraa, eli alistuu Nopalle täysin, mutta käyttää Taran häntää karvaleluna ja unityynynä. Taraa se käyttää myös kiipeilytelineenä. Tara tuijottaa Fionaa hämmentyneenä ja näen selvästi kuinka sen päänupissa kaksi hernettä risteilee vimmatusti selvittääkseen mitä on tapahtumassa. Eilen illalla Tara houkutteli pentua leikkimään. Vielä muutama kuukausi ja Tara pyytää taukoa leikeistä :) Fiona ja Tara etupihalla Fiona tuli lepäämään Taran kylkeen Taran varjossa on hyvä huilata. Liitopentu! Ota tästä sitten kuvia... vielä hetki sitten se istua nakotti kiltisti ja juuri kun olin ottamassa kuvaa, se syöksyi kohti kameraa. Pieni bordercollien pentu suuressa maailmassa (ja taas varjossa, fiksu pentu). Tomerasti matkalla ei-minnekään!

Koiramäärämme on kasvanut kolmeen. Vakituisesti ja toivottavasti mahdollisimman pitkään. Tänään mustavalkoisten lauma lisääntyi hyvin tomeralla Fiona -neidillä. Itse kukin on pää pyörällä, siitä on miltei päivälleen 20 vuotta kun minulla on viimeksi ollut noin pieni pentu. Reetu-skotlanninhirvikoirauros tuli Ruotsista, Noppa Englannista 12-viikkoisena ja Tara oli 8 kuukauden ikäinen kun haimme sen meille. Jaa että miksikö meille pentu kun Noppa on sairas? Tätä kysyy kuitenkin niin moni ääneen tai ainakin miettii, joten selvyydeksi... Noppa saattaa olla seuranamme vielä vuosia tai sitten Addisonin tauti saattaa johtaa sen kunnon äkilliseenkin romahdukseen. Noppa on nyt pirteä ja hyväkuntoinen, etenkin kun syksy viileine keleineen on tulossa eikä helle rasita sitä. Pentu on kotona, asiat etenevät rutiinilla eikä Nopan päiväohjelma muutu muuten kuin että meillä on sen mielestä yksi tavallista vilkkaampi hoitokoira huushollissa. Keskustelin pennusta neljän eri eläinlääkärin kanssa jo...

Vilja-bortsuneito tuli piristämään tätikoirien päivän tänään. Tai siis väsyttämään ne. Lopputulos oli miltei istuaalleen nukahtava Noppa ja lasittunein silmin pihatöissä illalla avustava Tara. Tara sai pitkään kaipaamaansa juoksuseuraa ja Nopalla riitti Valvovan Tätikoiran hommaa. Maailman älykkäimmäksi väitetyn rodun kaksi edustajaa väijyvät toisiaan tyrnipensaiden takana. Vilja väijyi Taraa korva pystyssä Lopulta Taralta petti kisahermo... ...ja sitten mentiin! Vilja kiihdytti Kaverukset, kaksi aikuista narttua. Yhtä pöhlöjä molemmat :) Valvova Tätikoira seurasi kohellusta sivusta, enkä ihmettele. Katso Viljan ilmettä :) Muutama pakollinen kukkakuva: Kallionauhus, taustalla entinen perunamaa josta tulee nurmikko. Toivottavasti. Nyt se näyttää toimivan vesirotan pururatana. Kerrottu syysasteri Kiinankeltakärhö Kahta eri soihtunauhusta, kultapalloa ja syyspäivänhattua. Kaikki samassa klimpissä.   Syysv...

Kovin montaa kukkakuvapäivitystä ei ole enää tiedossa, joten koirakuulumisia haikailevat älkööt surko: syksy tulee pian ja kukkajutut loppuvat. Tämä on viimeisiä pelkästään kukkiin keskittyviä päivityksiä, nautitaan daalioiden ja miekkaliljoen väriloisteesta vielä kun sitä riittää: