Pimeää ja ankeaa, mutta ei anneta sen häiritä

Tätä kirjoittaessani Noppa makaa varpaitteni päällä sikeässä unessa, Tara tuolin takana ja Juha tuhisee olohuoneessa. Ollaan lenkkeilty, tehty pihatöitä, treenattu tokoa hallissa (olipas jännää, tuumasi koirat) ja syöty.

Pirilässä oli kukkasipulit -60 % ja oli ihan pakko käydä ostamassa keisarinpikarililjoja ja kerrottuja narsisseja kun kerran maakin on taas sula... HongKong-tavaratalosta ostamani helmililjojen sipulit olivat umpihomeessa, ne menivät puutarhakompostoriin.

Kontiainen on riehunut etupihalla niin, että olisi saanut sen nostamista multakasoista kerättyä pari kottikärryllistä puhdasta multaa kukkapenkkiin. Tyydyin kuitenkin levittämään kasat takaisin nurmikolle.

Vesimyyrän kiusaksi tyrkkäsin sen tekemiin koloihin keisarinpikarililjat. Haistatin sille siis sananmukaisesti.

Kompostin tyhjensin ja siirsin viime viikonloppuna, nyt siellä on tilaa talven varalle. Vaikka se on lämpökompostorin nimellä niin joka vuosi se on jäätynyt. 

Viime viikolla karvahirviöt olivat taas luonani kaupungissa, oli oikea vauhtiviikko. Silloin ei ollut hiljaiselosta tietoakaan! Kävimme treenaamassa tokoa pari kertaa, mukana oli myös Nopan tyttö Myy ja Hessu-poika, sekä muuta treenijengiämme vaihtelevasti. Saas nähdä miten käy minun ja Nopan voittajaluokan korkkaus ensi kesänä kun joko Noppa pistää homman hösseliksi ("Ai mikä ruutuun meno? En ole kuullutkaan!") tai sitten minä tunaroin.

Taran kanssa olisi kisat edessä viikon kuluttua ja huoh... Hallikisat, eli Taralle aika ylivoimainen juttu. Pää pyörii ja sitten se menee ihan lukkoon kun ei_pysty_ei_kykene_nuppi_kestä.

Kävimme viime viikolla myös Hyvinkään koirauimalassa Vilja-bortsuneidon kanssa. Vilja otti homman tosi vakavasti ja ui katse tiukkana ja huulet rullalla ees taas rataa. Noppa ja Tara nauttivat puolen vuoden tauon jälkeen altaassa pulikoimisesta ja uuvahtivat täysin. Loistokeino väsyttää koirat kunnolla!

Nopan kanssa kävimme hammaslääkärissä ja aika operaatioon on varattu reilun viikon kuluttua. Sillä on irronnut pala poskihampaasta eikä tietoa mihin, milloin ja miksi. Johonkin se on sen kolauttanut kunnolla.

Viikko viikolta ja päivä päivältä muuttoni tänne Hämeeseen lähenee, muuttoauto on jo varattu ja vuokra-asunto irtisanottu. Vuodenvaihteesta alkaen ollaan koko lauma taas yhdessä. Paljon on tekemistä ja suunnitelmia talossa, pihalla, mökillä, koirien kanssa, omassa elämässä...

Näinä pimeinä iltoina voi vaikka pohtia mitä kaikkea kaivinkoneella voisi tehdä takapihalla, paljonko tarvitaan aitatarvikkeita, mites ne ensi kesän tokokisat ja ai niin, jättiurakkamme nimeltä oman talon remontti...


Kommentit

  1. Niin se vain syksy mennä vilahti ja pääsette sinne maalle!
    Onnea sinne ja varmaankin ihanaa jättää kerrostaloasuminen taakse ja alkaa katsellaa maalaismaisemia!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Ei-toivottuja perennoja

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa