Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

6.1.2015

ja taas mennään

Joulutauko on ohi, treenit pyörähtäneet käyntiin ja muu hulina myös. Päivitän kalenteria lähes päivittäin, useamman kuukauden päähän.

Vuosi vaihtui hyvin rauhallisesti. Meillä oli vuorokauden ajan täällä hurmaava paukkupakolainen, Nemi-corgi. Nemi marssi iän tuomalla ja corgien luontaisella itsetunnolla sisään meidän kolmen mustavalkoiseen laumaan kuin olisi ollut meillä alvariinsa. Noppa totesi että kas, taas uusi hoitokoira ja sen jälkeen jätti Nemin täysin rauhaan kuten Nemi Nopan. Fiona olisi kovasti halunnut tutustua tarkemmin tähän pienikokoiseen mutta suuriegoiseen mummokoiraan, mutta Nemi kertoi ettei kannata. Taraa Nemi pisti aivan 6-0 eikä Tara taaskaan tajunnut mitään.


Nemi ja Fiona

Keskiyön lähestyessä meillä oli aika rennot tunnelmat

Fiona normaaliasennossa. Se on kotona joko noin tai tassut kohti taivasta.

Nemi nukkui keittiössä tai oli Juhan vieressä sohvalla. Tara ja Fiona eivät noteeranneet millään lailla taivaanrannan välkehtimistä tai jysäyksiä, ihmettelivät vain kun eivät päässeet kunnon iltalenkille.

Uuden vuoden päivänä touhuttiin pihalla, Nemi piti corgimaiseen tyyliin kuria ja järjestystä yllä Taralle ja Fionalle.

Fiona kuuntelee korvat luimussa Nemin ripitystä.

Taraa piti paimentaa, ihan varmuuden vuoksi.

Sen verran rankkaa valvominen ja Juhan tekemien herkkuruokien kerjääminen oli, että seuraava päivä meni koirilla levätessä. Ulkona satoi kaatamalla vettä ja maa oli loskaisen rännän peitossa. Noppa suorastaan kiroili lenkillä. Sillä oli takki päällä, mutta silti se koki kelin niin ikäväksi että illalla teki pissat kukkapenkkiin ja pyörähti takaisin sisälle. Kaksi lenkkiä siinä kelissä kuulemma riitti. Älli & Tälli eivät olleet kelistä moksiskaan.

Noppa rentoutuu sohvalla

Pakkasen kiristyessä kaivoin Nopalle verkkarit (eli fleece-puvun) ja töppöset esiin. Sille tuli ihan itku jo ensimmäisten kovempien pakkasten aikaan kun palelsi, nyt rouvakoira hiipottaa verkkareissa, tossuissa (kiitos Karkki-bortsun omistajalle Marjalle töppösistä!) ja takki päällä eikä haittaa.

Fionalla on ihan omaa kivaa lumessa. Se kiusaa Taraa...


 ...juoksee sikapossuhepuleita takapihalla itsekseen...


... ja tekee kaivuu-urakointia maan ytimeen. Ainakin.


 

Tara ja Noppa eivät_aina_ihan_ymmärrä_Fionan projekteja...



Välillä se kokeilee jos saisi Noppaankin vauhtia. Huonolla menestyksellä.

Tara on varma tapaus, varsinkin nyt kun Tara on kivuttomampi kuin aikoihin.

Mutta ihan aina ei sitäkään kannata kiusata...
...sillä tätikoira liikkuu nyt ihmeen rivakasti, yllättää välillä Fionankin.

Duo Pöljä & Pöljempi

Vuoden vaihtuessa alkoi myös treenikausi, seuraavien viikkojen viikonloput ja illat kuluvatkin eri halleissa ja eri kokoonpanoilla. Sukulaisiaan Fiona tulee ainakin tapaamaan ahkerasti!
Käydään myös tapaamassa ystäviä, uimassa ja hieronnassa Hanna-Kaisan luona ja sitten taas opitaan lisää.

Tämän vuoden ensimmäinen kukkakuva! Kerrottu valkoinen amaryllis kukkii jo neljättä viikkoa.

Takametsä pakkaspäivän valossa


2 kommenttia:

  1. Nemi on hurmaavan oloinen niin kuvissa kuin kirjoituksissasi. Taas niin kivoja kuvia täällä ja tuo amaryllis on kaunis. Minulla ei ollut tänä vuonna yhtään joulukukkaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Meillä oli vain yksi tavallinen punainen amaryllis, tuo valkoinen kerrottu ja tietenkin hyasintteja. Niitä pitää olla aina. Ensi vuonna sitten enemmän kun saadaan talon toinenkin puoli remontin jälkeen käyttöön...

    VastaaPoista