kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

2.6.2014

Vesipeto Fiona Dreamoor-leirillä

Syksystä asti odotettu Dreamoor-leiri oli 24.-25.5. Virroilla. Sää oli (liiankin) helteinen, paikka kaunis ja viihtyisä. Kuuma keli hankaloitti hieman oloa, etenkin kun olin saanut joka alkukesän riesan eli yhdistetyn flunssan ja allergisen siitepölyreaktion. Fionalla ei jättiturkkinsa kanssa ollut helpompaa, onneksi lauantai oli omistettu vesipelastusharjoituksille. Ranta oli aivan mökkien luona, luksusta ettei tarvinnut lähteä kauemmas.

Perjantai-iltana oli flyball-harjoituksia ja pk-tottista, mutta Fiona ei tajunnut lentelevistä tennispalloista mitään eikä se pystynyt keskittymään mihinkään olennaiseen otettuaan reilun kahden tunnin tirsat automatkalla. Muut bortsut ja Merjan kelpie olivat flyball:ssa sangen päteviä. Iltalenkillä kämppiksemme Riitta-Liisan ja Jingan kanssa Fiona kävi uimassa ensimmäisen kerran elämässään, se liukui veteen Jingan perässä. Karvaneito ei ollut vedestä moksiskaan, kuten seuraavana päivänä vepetreeneissä huomattiin.

Koska Fionan mielestä Jinga-tätikoiran katse oli niin auktoritäärinen ja pelottava, ei teinikoira suostunut menemään yölllä edes lattialle nukkumaan.Yö meni siis valvomiseksi; kuuma pieni huone, flunssa ja rintakehän päällä makaava 17,6-kiloinen bordercollie takasivat sen, ettei henki kulkenut kunnolla mitenkään. Se siitä unesta sitten.

Jinga oli hauska tapaus, oman arvonsa tunteva rouvakoira joka oli ulkonäöltään Fionan vanhempi kopio. Samanlaiset korvat, ilmeet, koko ja jopa pään valkoinen merkki. Luonteeltaan Jinga oli fiksu ja rauhallinen, toisin kuin erittäin touhukas nuorempi painoksensa. 

Lauantaina saimme erinomaisilta kouluttajiltamme pohjatiedot mitä on vepe ja mitä siinä tehdään ja sitten vaan koirat veteen yksitellen. Oli mielenkiintoista ja hauskaa, ei lainkaan sitä mitä vepen kuvittelin olevan.
Ensin oli veneestä hyppääminen ja uiminen omistajan luo rannalle, sitten veneen haku narusta rannalle, sen jälkeen "hukkuvan" pelastaminen ja viimeisenä dummyn vieminen veneeseen. Se viimeinen liike oli kaikille hankalin, Fiona ei ymmärtänyt lainkaan miksi sen olisi pitänyt luopua dummysta jonka se oli saanut juuri tuotua rannalle vaikka se tyyppi kuivapuvussa roikkui siinä edellisessä liikkeessä kiinni.

Muuten karvakakara oli kovin pätevä. Se ui kuin vanha tekijä, ei ollut moksiskaan veneestä, siitä hyppäämisestä tai narun hakemisesta veneestä ja sen kiskomisesta rannalle eikä siitä että dummyn mukana tuli mies. Myös muut leirin bortsut tekivät hienoa työtä vedessä ja kaikki olivat innoissaan vepeharjoituksista.  Osa porukasta oli puolet päivästä hakumetsässä ja osa teki agilitya, joten porukka vaihtui päivän mittaan. Mutta illalla oli mökeissä sangen tyytyväisiä, väsyneitä ja märkiä koiria (mukaan ei lasketa Merjan Harmi-kelpietä, joka ei tuntunut väsyvän mistään...).

Sunnuntaina oltiin jäljestämässä ja Fiona sai päälleen ensimmäisen kerran aikuisen jälkivaljaat. Viime syksynä viimeksi käytetyt pentuvaljaat olivat kummasti jääneet pieneksi... Merja teki Fionalle sen tähän asti pisimmän jäljen keppien kera. Jälki meni upeasti, voin luottaa Fionaan että sen se hoitaa hyvin. Mutta keppien ilmaisuun tarvitaan paaaaljon treeniä, nyt Fiona oli sitä mieltä että ne olivat ikävä hidaste eikä muuta.

Kotimatkalle lähdettiin hurjien ukkospilvien saattelemana, mikä tuuri että vasta kolme kilometriä ennen kotipihaa alkoi sade, jota sitten tulikin niin että kylätie hävisi välillä näkyvistä.

Kiitos kasvattajalle Sannalle leiristä ja kiitos Fionan sisarusten ja puolisisarusten sekä muiden koirien omistajille hyvästä seurasta!

Tiistaina kävimme Virven treeneissä jossa oli paljon häiriötekijöitä. Erinomaista harjoitusta, lisää niitä eikä hiljaisia takapihan treenejä kahdestaan. Tänään treenattiin oman kylän kentällä ohjatusti, mutta päivän puutarhatyöt ja lämmin sää olivat verottaneet liikaa Fionan intoa. Toisaalta paikkamakuu meni hienosti ja yleinen hengailu paikan päällä muiden treenatessa.

Kesän myötä ohjatut treenit vähenevät, mutta leiriltä ja kouluttajilta saatujen oppien mukaan pyritään jatkamaan omin neuvoin siihen asti kunnes syksy (byääh, vasta kesä alussa ja nyt mietitään jo syksyä...) monipuolisine treeniohjelmineen taas tulee. Kesätauon jälkeen on vuorossa paimennusta ja jälkitreenejä ja lisää tokoa ja näyttelyitä...  Sitä ennen nautitaan kesästä, luonnosta, järvestä, lämmöstä ja ennen kaikkea valosta. Voi tehdä metsälenkkejä puoliltaöin tai kitkeä kasvimaata tai istuttaa kurkkuja miltei keskellä yötä. Ihanaa!

(seuraava päivitys on kovin kukka- ja kasvimaasisältöinen, on tullut oltua käytännön pakosta pihalla kaikki liikenevä aika...).

"Hei kaverit, tsiigatkaa! MÄ olen veneessä!"

"Ai että täältä pitäisi lähteä pois?"

 "Selvä!"

Veteen meno ei ollut ongelma... (kuva: Riitta-Liisa Kuitunen)
(kuva: Riitta-Liisa Kuitunen)

Fiona vetää venettä (kuva: Sanna Hyytiäinen)

Veneen Fiona kiskoi pontevasti rannalle asti (kuva: Riitta-Liisa Kuitunen)

kuva: Riitta-Liisa Kuitunen

"Hukkuvan" pelastaminen. Lue: Fiona vie kivaa dummya rannalle ja joku tyyppi roikkuu siinä sitkeästi kiinni...

Fiona ja Jinga, antiposeeraus vepetreenien välissä (kuva: Riitta-Liisa Kuitunen)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti