Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

27.4.2014

Pihaelämää

SE aika alkoi taas. SE aika tuo mukanaan tietynlaista pakkokäyttäytymistä ("Onko jo pakko mennä sisälle? En tahdo, en! Onko pakko siivota siellä? En tahdo, en!"), ajantajun häviämistä ("Miksi täällä pihalla on niin hämärää? Ai kato, kuuden tunnin kuluttua pitäisi herätä ja lähteä töihin.."), pakkoliikkeitä ("Mä kaivan vielä tämän kuopan ja tämän ja tämän ja tämän..."), kipeytyneitä lihaksia, palanutta naama- ja kaulanahkaa (ikäänkuin ryppyjä ei olisi muutenkin jo tarpeeksi...), jonkinsortin aivotoiminnan lamautumista ("Olen istutellut 6 tuntia perennoja eikä päässä ole pyörinyt yhtään mitään, kuinka virkistävää") ja ns. normi-ihmisten toimien häviämistä ("Mikä telkkari? Kuka sitä ehtii katsoa?Ai mitkä uutiset?).

SE aika on myös pankkikortille rasittavaa aikaa ("Iik, Lidlissä oli myytävänä liljoja joita minulla ei vielä ole. Iik, Kodin Terrassa on jalokärhöt alle 5 euroa kappale" jne...). Puhumattakaan parisuhteesta, jossa siippa kuulee päivästä toiseen analysointia koreanonnenpensaan kukinnasta tai nauriiden siemenien kylvön parhaasta ajankohdasta.

Kun hämärä ja koleus laskeutuvat myöhäisen illan myötä,  puutarhuri nilkuttaa sisälle väsyneenä, mutta ah, niin tyytyväisenä. Paitsi että olisi ollut kiva saada ne loputkin isotuomipihlajat uuteen paikkaan ja ne syreenit jäivät vieläkin liian pieniin ruukkuihin istutusta odottamaan ja ne myyränkolot piti tukkia ja ja ja...

SE aika tuo myös hetkiä jolloin puutarhurille tulee mieleen että joskus homma saattaa mennä vähän överiksi. Kuten silloin kun purkittaa iltakausia esikasvatukseen 26 ruukullista (!) daalioita (ja oliko pakko ostaa vielä muutama lisää, häh?!"), kaivaa kellarista lähes 100 gladioluksen sipulia (oliko niitä tosiaan niin paljon?) ja on "vahingossa" ostanut jo lisääkin niitä (huoh...) tai sekoaa Lidlin edullisesta liljavalikoimasta niin, että joutuu tekemään uuden kukkapenkin liljoille (siis entisten parinsadan liljan lisäksi. Ooops...). Puhumattakaan kasvimaasta, jonne onnellinen (mutta väsynyt) puutarhuri ei ole vielä edes ehtinyt!

SE aika tarkoittaa myös tietynlaisten asioiden hankkimista (kasvien lisäksi), kuten erinomaisen, juuri ilmestynen Kukkia sipuleista kirjaa. Suosittelen! Saila Routio on tietävä, osaava ja mielenkiintoisesti kirjoittava puutarha-alan ammattilainen, jonka blogia ja kirjoja luen aina mielenkiinnolla. Kirjassa oli paljon mielenkiintoista tietoa sipulikasveista, minulle paljon uutta asiaa. Tosin sillä oli se huono puoli, että tuttu "Mä TAHDON tuon kasvin"-ilmiö nosti vaarallisesti päätään...


SE aika eli kevät ja kesä ovat onnellisen puutarhurin parasta aikaa!

Siinä jossain viikonloppu- ja iltapuuhien eli kottikärryjen lykkimisen ja multasäkkien raahaamisen välissä pitäisi treenata Fionaa, ulkoiluttaa joka päivä koko koirapoppoo, siivota sisällä ja edistää remonttia edes sillä tavoin että karsisin tavaramäärää joka pitää siirtää talon toiselle puolelle. Talon pienempi puoli on jo asuttavassa kunnossa, isomman puolen remontti alkaa heti kun olemme saaneet sen tyhjäksi. Rasittava urakka käydä taas läpi tavarat, joista pitäisi miettiä mitä ihan oikeasti tarvitaan ja mitä ei. Muutaman muutto  alle kahdessa vuodessa ei ole näemmä karsinut niitä vielä tarpeeksi.

Mustavalkoiset karvakorvamme sinnittelevät ees taas pihalla sinkoilevan omistajansa perässä kiitettävällä pitkäjänteisyydellä. Fiona aktivoi itse itseään (repii juuria, kaivaa kuoppia, syö rikkaruohoja, kiusaa Taraa), Noppa vahtii ettei kukaan ulkopuolinen tule pihaan sen huomaamatta ja Tara avustaa Hullun Puutarhurin roolissaan niin kuin aina.

Eilen oli pitkän tauon jälkeen hieman jähmeää leikkimistä Vilja-bortsulla ja Taralla. Edellisestä tapaamisesta oli useampi kuukausi ja Tara ei oikein lämmennyt ajatukselle leikkiä Viljan kanssa. Fiona haastoi siskopuoltaan leikkimään monesti, mutta Viljalle se ei kelvannut. Noppa ei tuttuun tapaansa noteerannut Viljaa lainkaan, kunnes ruokaillessamme Vilja erehtyi tulemaan liian lähelle rouvakoiran kerjuupaikkaa. Muhkea murina muistutti Viljalle kuka on lähinnä pöytää kun sen ääressä syödään. Optimisti Noppa, ei se sieltä mitään kuitenkaan saa.

Noppa säikäytti Viljan vierailun jälkeen myöhään illalla voimalla huonosti, mutta onneksi se oli ohimenevää. Yöuneni jäivät vähiin kun vahdin ettei tarvitse taas lähteä päivystykseen.

Ensi viikolla on koirilla (ja meillä) tiedossa ohjelmaa joka illaksi, vappuskumpat hörpätään pikaisesti iltamyöhällä päivän urakoinnin jälkeen. Jos edes muistetaan.

Tätikoira Tara, iältään lähes 6-vuotias, mieleltään yhä puolivuotias

Vilja

Esikoita

Keltaisia krookuksia, jokakeväinen aurinko maan pinnalla

Lisää krookuksia


Kevätkurjenmiekka Katherine Hodgkin


Idänsinilijoja ja posliinihyasintteja


Vaalea idänsinililja

Hyvän päivän ilta Hämeessä huhtikuussa

2 kommenttia:

  1. Että mua nauratti tuo 26 ruukullista daalioita ;) Mä luulin, että mulla oli paljon, kun istutin neljä ruukullista. Erityisterkut Noppa -mammalle Hebeltä! T. Katja

    VastaaPoista
  2. Niitä tuli 32 ruukullista...Löysin kellarista lisää... aarghh...

    VastaaPoista