Mustavalkoista menoa

Tosin vain 30x30 cm:n alalta terassin päädyssä, mutta kuitenkin! Muualla on vielä korkeat hanget, ei sentään yli metriset enää. Levitin kasvimaan ja kukkapenkkien kohdalle tuhkaa muutamaan kertaan, loput tuhkat jäävät odottamaan kun lumet ovat kokonaan sulaneet. Marjapensaiden luo tuhkaa pitäisi saada eniten senkin takia että lumi sulaisi sieltä nopeammin. Mutta kun jo toisella askeleella hulahdin reisiä myöten hankeen, totesin tuhka-astia kädessäni että palaan asiaan myöhemmin... Olen käyttänyt koiratyövoimaa hyväksi hankien rikkomisessa ja lumikasojen pienentämisessä. Ei tarvitse  kuin usuttaa Noppa lumimöököjen perään ja homma hoituu. Taralla tosin valuu kuola suusta ja päässä vain surisee, joten pitkiä aikoja lumipalloja ja -möököjä ei voi jahdata. Kevään odotuksen tuskaa lisäävät kukkaluettelot, joita on posti tuonut kiitettävän kamalan määrän. Kiitettävän siksi, että on varaa valita ja kamala siksi, että on tuskaista katsoa ulos valkoisille hangille kun edessä on kukkaloist

...mutta vain ilman lämpötilan puolesta :) Eilen tokoilimme pitkästä aikaa entisten treenikavereidemme kanssa Hausjärvellä. Halli oli kylmä, mutta tunnelma lämmin! Meillä ja koirilla oli hauskaa, tunnissa tehtiin tehokkaasti töitä. Noppa otti tosin taas liiankin rennosti... Paljoa ei tunnissa ehditty, mutta kaiman ottamien kuvista sain oppia taas paljolti. Siis itsestäni. Jos joskus tulee sellainen olo, että osaa kouluttaa koiraansa ja tajuaakin tokosta jotain, niin kannattaa pyytää kaveria apuun. Joko kommentoimaan suusanallisesti, kuvaamaan tai videoimaan. Ainakin omalla kohdalla tuli mieleen eilisiä kuvia katsoessa, että ihme kun koirani ovat pärjänneet niinkin hyvin kisoissa noin tunarin ohjaajan kanssa. Jestas mitä virheitä ja tupla/tripla/vääriä käskyjä annan koirilleni kehollani! Ei ihme, että joskus koirat ovat olleet ymmällään kun puhun toista ja kehonkielini kertoo ihan toista. Pitäisi treenata enemmän ilman koiria, siis vain itseään. Nopan uusin oma sovellusehdotu

Lähdin eilen Viikkiin yliopiston eläinsairaalaan levollisin mielin Nopan kanssa (Tara tuli taas turistina mukaan) sillä viime päivät Noppa on ollut pirteämpi kuukausiin. Parina päivänä se jopa hieman leikki Taran kanssa. Tunsin sisältäni sulavan ison ahdistuksen möykyn pois lääkärin kertoessa että Nopan verikokeiden tulokset ovat loistavat, munuaisarvotkin olivat kohdillaan. Addisonin tauti ja kortisonilääkitys saattavat kuulemma tehdä "pikku kepposia" elimistössä, joten säikähdyksiä ja lisätutkimuksia saattaa olla edessä jatkossakin. Mutta toistaiseksi kaikki on niin hyvin kuin Addisonin taudin potilaalla voi olla: Noppa on eläväinen, nähtävästi kivuton ja hyväntuulinen. Ihanaa! Taudin mörkö on taustalla kuitenkin jatkuvasti: rokotusten kanssa pitää olla todella varovainen, eikä niitä voi ottaa yhtä aikaa, Noppa on tulehdusaltis ja tulehdukset ovat vaarallisempia kuin normiterveelle koiralle ja Noppa väsyy helposti. Iho kuivuu ja tulehtuu myös herkästi joten kesäksi sen

Kävimme Nopan kanssa tarkastuskäynnillä Yliopiston eläinsairaalassa Helsingin Viikissä torstaina. Käynnin piti olla rutiininomainen tarkistus että Nopan lääkitys Addisonin tautiin on kunnossa. Kuten olen näissä blogikirjoituksissani kertonut, Nopalla on ollut pissaongelmia lääkityksen alusta asti, eli sillä falskaa etenkin nukkuessa. Kerroin siitä ja samalla Nopasta otettiin virtsanäyte ja se ultrattiin. Siltä otettiin verikoe myös ja samalla saimme sen taudin lopullisen diagnoosin: Atyyppinen Addisonin tauti (eli epätyypillinen). Valitettavasti verikokeista selvisi että Nopan urea-arvot eivät ole kohdallaan ja eläinlääkäri epäili ongelmia munuaisissa tai kuivumista. Noppa juo ja syö normaalisti ja on hyvinvoivan oloinen sekä pirteä, joten syy taitaa valitettavasti olla se toinen, eli munuaisisissa on jotain vikaa. En ole hirveän huolissani, sillä Noppa on pirteämpi ja hyväntuulisempi kuukausiin. Ensin meidät toivotettiin Viikissä tervetulleiksi rutiinitarkastukseen seuraavan kerr