kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

29.3.2013

Maata näkyvissä!

Tosin vain 30x30 cm:n alalta terassin päädyssä, mutta kuitenkin! Muualla on vielä korkeat hanget, ei sentään yli metriset enää.

Levitin kasvimaan ja kukkapenkkien kohdalle tuhkaa muutamaan kertaan, loput tuhkat jäävät odottamaan kun lumet ovat kokonaan sulaneet. Marjapensaiden luo tuhkaa pitäisi saada eniten senkin takia että lumi sulaisi sieltä nopeammin. Mutta kun jo toisella askeleella hulahdin reisiä myöten hankeen, totesin tuhka-astia kädessäni että palaan asiaan myöhemmin...

Olen käyttänyt koiratyövoimaa hyväksi hankien rikkomisessa ja lumikasojen pienentämisessä. Ei tarvitse  kuin usuttaa Noppa lumimöököjen perään ja homma hoituu. Taralla tosin valuu kuola suusta ja päässä vain surisee, joten pitkiä aikoja lumipalloja ja -möököjä ei voi jahdata.

Kevään odotuksen tuskaa lisäävät kukkaluettelot, joita on posti tuonut kiitettävän kamalan määrän. Kiitettävän siksi, että on varaa valita ja kamala siksi, että on tuskaista katsoa ulos valkoisille hangille kun edessä on kukkaloistoa sivujen täydeltä. Vaikka vannoin että en osta normaalihintaisia perennoja ja pensaita kun loppukesästä niitä saa edullisemmin tai vaihtareina, niin silti sorruin tilauksiin Kodin Kukista ja Viherpeukaloilta..

Kunhan maa sulaa, pääsemme toteuttamaan Saila Roution tekemää pihasuunnitelmaa. Odotan innolla!
Uusien kukkapenkkien ja nurmikkoalueiden lisäksi pihalla on tehtävä maanrakennuskoneita vaativia töitä. Myös puita pitää kaataa, uusia istuttaa, kantoja poistaa, huvimaja siirtää toiseen paikkaan ja tehdä kasvimaallakin kaikennäköistä..

Lumien sulamista odotellessa ei ole aika käynyt pitkäksi remontin keskellä. Talon pienemmällä puolella on käynyt remonttimiehiä urakalla koirien ihmetykseksi. Palosireenin korvike Noppa on käyttänyt äänijänteitään roimasti ilmoittaessaan jonkun saapuvan pihaan. Tara säestää, vaikka ei aina tiedäkään miksi. Kunhan haukkuu mukana varmuuden vuoksi.

Noppa poseeraa iltapäiväauringossa

 ...ja ottaa aamupäiväunia sohvalla. Selällään, suu auki.

Tai suu kiinni, mutta kieli ulkona.

Meidän villahuopien päällä, tottakai.

Yritin ottaa joulukorttikuvia ensi talvea varten. Paino sanalla yritin.
 Noppa ihan coolina kuten normaalisti, mutta sen pölhömpi kaveri näyttää The Muppet Show:sta karanneelta...

17.3.2013

Kalsat treenit

...mutta vain ilman lämpötilan puolesta :)

Eilen tokoilimme pitkästä aikaa entisten treenikavereidemme kanssa Hausjärvellä. Halli oli kylmä, mutta tunnelma lämmin! Meillä ja koirilla oli hauskaa, tunnissa tehtiin tehokkaasti töitä. Noppa otti tosin taas liiankin rennosti...

Paljoa ei tunnissa ehditty, mutta kaiman ottamien kuvista sain oppia taas paljolti. Siis itsestäni.

Jos joskus tulee sellainen olo, että osaa kouluttaa koiraansa ja tajuaakin tokosta jotain, niin kannattaa pyytää kaveria apuun. Joko kommentoimaan suusanallisesti, kuvaamaan tai videoimaan. Ainakin omalla kohdalla tuli mieleen eilisiä kuvia katsoessa, että ihme kun koirani ovat pärjänneet niinkin hyvin kisoissa noin tunarin ohjaajan kanssa.

Jestas mitä virheitä ja tupla/tripla/vääriä käskyjä annan koirilleni kehollani! Ei ihme, että joskus koirat ovat olleet ymmällään kun puhun toista ja kehonkielini kertoo ihan toista. Pitäisi treenata enemmän ilman koiria, siis vain itseään.

Nopan uusin oma sovellusehdotus tokossa on istuminen luoksetulossa. Siis ei seisominen, vaan istuminen. Sen sijaan nykyään onnistuu liikkeestä istuminen, talvella se jäi aina seisomaan. Nyt se on näemmä siirtänyt istumisen luoksetuloon.

Ruutuun se menee vauhdilla, hyvä. Tunnari jäi eilen ajanpuutteen takia tekemättä, sitä pitää treenata enemmän vierailla kapuloilla. Omat ovat näemmä liian tutut.

Tara toimi eilen hallilla ihan normaalisti, eli pää-jumissä-ei-pysty-ei-kykene liittyy normaaliin treenipaikkaamme parkkihalliin. Onneksi kevät on tulossa (onhan? Pihalla on hanget korkeat nietokset) ja pääsemme ulkokentille treenaamaan. Ensi kuussa alkaa Tuuloksen koirakerhon järjestämä rally-tokon kurssi, luulen sen olevan Taralle "se juttu". Kokeillaan ainakin!

Tara ei koskaan pelleile työskennellessään, se yrittää aina parhaansa vaikkei ihan taidot riitäkään. Mutta hiekkainen noutokapula on sellainen asia, josta se kieltäytyy. Sitä ei vaan pysty ottamaan suuhun, ainakaan Taran mielestä. Kun vaihdoin ohjatun noudon kapulaksi joka on korkeampi, ei hyppynouto tuottanut ongelmia.

Taran pullea kaveri ei ole niin nirso tuossa suhteessa, Nopan bravuuri on pelleillä takaisintulossa kapulan kanssa. Jokaisella on omat omituisuutensa, niin hyvässä kuin vähemmän ohjaajaa miellyttävissä jutuissakin.

Viime viikko oli  tokoviikko meille: seitsemään päivään mahtui Mika Jalosen erinomainen ja motivoiva koulutussessio, Riitta Räsäsen tehokas ja innostava koulutus (ja taas ohjaajaa koulutettiin enemmän kuin koiria, syystäkin), omat treenit ja viikon viimeisenä nämä tuttujen kanssa hallitreenit. Tarpeellista, inspiroivaa ja iloista! Ei tokon tarvitse olla otsa kurtussa pakkohommaa, eikä se meidän kohdalla onnistuisikaan kun ne parhaat naurut saa nauramalla itselleen...

Taran seuraamista, täyskäännöksessä se irtoaa yhä liikaa. (Taran ilme: "Taas mamma karkaa!")

Ohjaaja on löytänyt ryhdin ja koirakin pysyy paremmin mukana

Ohjaaja valmistautuu pysähdykseen...

Ohjatun noudon kapulan voi hiekkahallissa tuoda takaisin, muita ei :)

15.3.2013

Lääkitys kohdallaan

Lähdin eilen Viikkiin yliopiston eläinsairaalaan levollisin mielin Nopan kanssa (Tara tuli taas turistina mukaan) sillä viime päivät Noppa on ollut pirteämpi kuukausiin. Parina päivänä se jopa hieman leikki Taran kanssa.

Tunsin sisältäni sulavan ison ahdistuksen möykyn pois lääkärin kertoessa että Nopan verikokeiden tulokset ovat loistavat, munuaisarvotkin olivat kohdillaan. Addisonin tauti ja kortisonilääkitys saattavat kuulemma tehdä "pikku kepposia" elimistössä, joten säikähdyksiä ja lisätutkimuksia saattaa olla edessä jatkossakin. Mutta toistaiseksi kaikki on niin hyvin kuin Addisonin taudin potilaalla voi olla: Noppa on eläväinen, nähtävästi kivuton ja hyväntuulinen. Ihanaa!

Taudin mörkö on taustalla kuitenkin jatkuvasti: rokotusten kanssa pitää olla todella varovainen, eikä niitä voi ottaa yhtä aikaa, Noppa on tulehdusaltis ja tulehdukset ovat vaarallisempia kuin normiterveelle koiralle ja Noppa väsyy helposti. Iho kuivuu ja tulehtuu myös herkästi joten kesäksi sen turkkia pitää lyhentää ja ohentaa.

Koulutuksissa se on aivan intopinkeänä, tosin sitten hutiloi liikkeissä ja touhottaa enemmän kuin tekee. Mutta pääasia että se nauttii tekemisestä! Lääkityksen takia se väsyy nopeasti, joten hakutreenit taitavat olla Nopalta ohi. Harmi, sillä se oli laji jossa näki Nopan juoksevan vapaaehtoisesti :) Seuraava laji jota kokeillaan, on jälki ja toivottavasti pääsisimme kokeilemaan vepeäkin. Kisoihin ei koskaan päästä kroonisen lääkityksen takia (antidoping-säännöt), mutta kunhan Noppa saa jotain mieluisaa tekemistä.

Taralla on ollut lihakset aivan jumissa ja sillä on nähtävästi kipuja myös muualla. Ensimmäisen kerran näin sen irvistävän eläinlääkäri Tammisalolle kun hän hoiti Taraa. Yleensä kivuista huolimatta Tara on hoitotilanteissa hyvin kiltti. Nopalla ei lihasjumituksia ollut, se otti tirsat hoitopöydällä...

Tara käy jatkossakin säännöllisesti hierojalla, laserhoidossa ja akupunktiossa, käyttää Back-on-Track-takkiaan ja saa lisäravinteita. Toivottavasti se touhottaa noilla avuilla vielä monta vuotta. Talvet kylmine keleineen ovat Taralle selvästi hankalampia kuin kesät, vaikka se silloin liikkuu paljon enemmän.

Huvittavaa on ollut huomata kuinka Taralle on tullut omaa tahtoa. Se on aina ollut nöyrä, mutta kun päässä jumittaa, ei aina kaikki asiat mene perille niin helposti. Ja huonon hermorakenteen takia sillä jumittaa aika usein... Viikko viikolta ja vuosi vuodelta onneksi vähemmän. Nyt se alkaa olla normaali keski-ikäinen koira senkin suhteen, että sillä on ihan omia toimintatapoja ja asioita, joita se tekee yksin. Yleensä se matkii Noppaa tai seuraa, miten se reagoi.

Taran omiin juttuihin kuuluu sen sangen kovaääninen kommentointi erityisesti nukkuessa (haukut, ulinat, murinat, tuhinat). Nuo uniäänet herättävät välillä meidätkin ja joskus Tara on säikähtänyt omaa unihaukkuaan niin, että on pudonnut sohvalta. Nopan ilme sitä katsoessa olisi ollut kuvaamisen arvoista :) Tara kommentoi myös muuten vain makoillessa mölinällä, joka muistuttaa äänenmurrosta potevaa lammasta. Autossa se on rasittava laulamisensa kanssa kun auton nopeus on alle 20 km/h. Kun vauhtia on tarpeeksi, se hiljenee.

Tapojensa orjia ne ovat kyllä molemmat. Ruoka pitää tulla tiettyyn aikaan, ulkona kävellään tiettyjä reittejä (pasmat menee ihan sekaisin jos mennään väärään suuntaan :) ja tarpeet tehdään pihalla lähes aina samaan paikkaan. Niillä on oma vessa-alue pihalla. Kätevää.

Nautimme tänään aurinkoisesta päivästä, koiratkin tarkenivat pihaleikeissä ilman takkeja. Noppa jahtasi lumimörköjä innolla, jota en ole sillä nähnyt pitkiin aikoihin. Jossain vaiheessa se hepuloi keskenään niin, että Tarakin hämmentyi. Pääasia että sillä oli kivaa!



 Lumimöröt voivat olla myös paikoillaan, silloin niitä tutkitaan rauhallisemmin.
Kahden istuttava sohvamme on kuulemma liian ahdas, ainakin Taran mielestä. Nopan vatsa on paljas, koska siitä on ajeltu karvat ultraäänitutkimuksen takia.

Taraa väsyttää

Ei sillä pahoja jumituksia näytä olevan niskassa...






3.3.2013

Ei päästykään Viikistä eroon

Kävimme Nopan kanssa tarkastuskäynnillä Yliopiston eläinsairaalassa Helsingin Viikissä torstaina. Käynnin piti olla rutiininomainen tarkistus että Nopan lääkitys Addisonin tautiin on kunnossa. Kuten olen näissä blogikirjoituksissani kertonut, Nopalla on ollut pissaongelmia lääkityksen alusta asti, eli sillä falskaa etenkin nukkuessa. Kerroin siitä ja samalla Nopasta otettiin virtsanäyte ja se ultrattiin. Siltä otettiin verikoe myös ja samalla saimme sen taudin lopullisen diagnoosin:
Atyyppinen Addisonin tauti (eli epätyypillinen).

Valitettavasti verikokeista selvisi että Nopan urea-arvot eivät ole kohdallaan ja eläinlääkäri epäili ongelmia munuaisissa tai kuivumista. Noppa juo ja syö normaalisti ja on hyvinvoivan oloinen sekä pirteä, joten syy taitaa valitettavasti olla se toinen, eli munuaisisissa on jotain vikaa. En ole hirveän huolissani, sillä Noppa on pirteämpi ja hyväntuulisempi kuukausiin.

Ensin meidät toivotettiin Viikissä tervetulleiksi rutiinitarkastukseen seuraavan kerran ensi heinäkuussa, mutta verikokeiden tulosten jälkeen patistettiin lisätutkimuksiin kahden viikon sisällä. Joten seuraava käyntimme Viikkiin on reilun viikon kuluttua.

Tok-tok-tokoilua, traumoja ja kolmannesta laumanjäsenestä 


Paikkakuntamme koirakerho on ihailtavan aktiivinen ja järjestää erilaisia tapahtumia, kokeita ja koulutuksia ahkerasti. Tokotuomari Riitta Räsänen on käynyt kouluttamassa koirakerhon toimestä täällä Hämeessä ja antanut intoa & motivaatiota omaan kouluttamiseen. Riitan koulutuksien jälkeen olen ollut intoa puhkuen taas jatkamassa harrastusta, joka etenkin talvisaikaan alkaa tuntua puulta. Etenkin kun entiset tutut treenikaverit ovat pidemmän automatkan päässä.

Viime kerralla Taralle opetettiin voittajaluokan tokoliikkeitä, mutta Taralla on pää yhä jumissa. Ei pysty, ei kykene. Se teki jonkin aikaa, mutta sitten lamaantui täysin. Ikäänkuin sitä olisi väkisin pakotettu tekemään, vaikka kyse oli aivan päinvastaisesta koulutuksesta. Noppa sen sijaan... Huoh.

Oman arvonsa ja hyvin päättäväisen mielen (joka ei ole nöyrästä kuullutkaan) omaavan narttukoiran kouluttaminen on aika taiteenlaji. Noppa tekee nykyään tokoa vauhdilla, innolla ja ilolla - jos armon rouvaa huvittaa. Jos ei, niin tuloksena on show jossa katsojilla on hauskaa, mutta minulla ei. Se siitä siis.
Sen verran Nopan tokotemppuesitykset harmitti, että seuraavalla kerralla ilmoitan Riitan koulutukseen vain Taran.

Tänään omatoimitreeneissä Noppa toimi erinomaisesti (kun ei ollut yleisöä). Se osaa, mutta hyvin herkästi pistää pellevaihteen päälle jos saa sillä lisähuomiota. Täyden kympin ruutu, hyvä luoksetulo (liukas lattia haittasi pysäytyksiä) ja erinomaiset seuraamiset, hyvä tunnari jne... Hyvä fiilis. Otin vain osan voittajaluokan liikkeistä ja nekin kerran tai pari, silti Noppa väsähti kotiin tultuamme. Sairaus tai lääkitys vaikuttaa niin, ettei se jaksa kuten ennen.

Taralle on kova paikka opetella uusia asioita. Se rakastaa rutiineja ja jo opitut asiat se tekee niin hyvin kuin voi. Mutta nyt kun pitäisi tehdä ihan uusia juttuja, Tara on aivan kuutamolla. Toisaalta se tarvitsee "pääjumppaa" ja uusien asioiden opettelu on juuri sitä.

Tara alkaa olla käyttäytymiseltään jo lähes normaalin koiran oloinen 3,5 vuoden sopeuttamisen ja meiltä vaaditun pitkän pinnan jälkeen. Mutta yhä sillä on pelkoja ja pakkomielteitä, joita emme ymmärrä ja joita emme ole saaneet siltä pois. Yksi niistä on kangaspelko.

Nykyään Tara pystyy olemaan jo makuuhuoneen ulkopuolella kun petaan sänkyä ja puen, mutta pyykkipäivät ovat sille kauhistus. Erehdyin tänään päästämään koirat ulos pihalle kun mankeli oli käynnissä ja sitten hainkin otsalampun kanssa Taraa pihalta sisälle... Se ei uskaltanut tulla edes talon lähelle, koska mankelissa pyörii lakanoita. Remonttipuolelta kannoin sen asutulle puolelle pian sen jälkeen, edelleen mankeli oli päällä ja Tara pyrki talon kauimmaiseen nurkkaan sitä pakoon. Kun pyykkäys lopetettiin, se rauhoittui.

Kiltti, rento ja ystävällinen Puuma-kelpie haettiin omaan kotiinsa eilen. Sitä tulee kyllä ikävä! Se sopeutui porukkaan hyvin ja oli kuin kotonaan täällä tai mukanamme. Lisäksi se oli aivan erinomainen Taran juoksuttaja, vihdoin joku joka juoksi nopeammin eikä ollut Taran hörhöilystä moksiskaan.

Huomenna on Taralla hieroja, henkivartija-Noppa tulee taas mukaan vahtimaan että kaikki sujuu hyvin. Ja ottaa mitä varmimmin taas kunnon tirsat siinä samalla. Se ei turhia hötkyile.

Viikolla on tiedossa myös mukavia vierailuja, koirat antavat karvaterapiaa ja saavat vastineeksi paljon rapsutuksia (ihanaa, tuumaa Tara).

Noppa omi Puumikselle tarkoitetun kangashäkin peittoineen

Puuma ja puruluuonnea: isot koirat olivat pihalla ja pienelle kelpielle jäi iso puruluu!

Lepohetki tulevassa koirahuoneessa: Noppa ja Puumis (toinen vilttien päällä ja toinen tyynyjen päällä, tottakai..)