Bikinikesä
Fionan mielestä kesä on ihan tarpeeksi lämmin, joten lähes nakuna on helpompi olla. Se aloitti reippaan karvanlähdön heti sen jälkeen kun olin ilmoittanut sen Tuusulan näyttelyyn ja erikoisnäyttelyyn.
Tuusulan näyttelyyn mentiin, lähinnä sen takia että se oli entisen asuinpaikkamme lähistöllä. Tapasimme tuttuja ja käytiin kyläilemässä. Taran entistä parasta kaveria Tiki-bordercollieta Fiona leikitti niin, että vanhus miltei uuvahti Fionan piruettien ja leikkiinkutsujen mukana.
Tuomari David Cavill Iso-Britanniasta oli niin erikoinen setä, että toiste en koiraani hänen arvosteltavakseen vie. Fiona sai EH:n (erittäin hyvän), mikä oli erinomaista ottaen huomioon että se näyttää huonoturkkiselta whippetiltä bikiniturkissaan. Fionan (puuttuvasta) turkista ei tuomari huomauttanut mitään. Fionan arvostelu oli OK (mitä nyt ihmetyttää maininta että Fiona liikkui liian nopeasti) ja Fiona esiintyi tällä kertaa huonosti joten siitä oli syystäkin mainittu arvostelussa. Sitä en ymmärtänyt että tuomari puolitti kehän ja vaati esittäjiä kävelyttämään koirat kehässä, ei siis olisi saanut ravata. Ja että uroksista ei kukaan saanut SA:ta ja nartuistakin vain yksi, josta tuli sitten rotunsa paras. Ilmoittautuneita koiria oli kuitenkin neljäkymmentä, mukana erinomaisia ja menestyneitä koiria joille olisin sen SA:n suonut. Fionan pikkuserkku Tiitu ja Fionan velipuolen poika Sture saivat molemmat ERI:n, Sture oli ainoa uroksista joka sen sai.
Erikoisnäyttelyyn emme mene, muutenkin näyttelyt jäävät meidän osaltamme jonnekin ensi vuoteen. Nähtävästi kannattaa satsata kevään näyttelyihin jos tuo "turkki pois kesäksi"-periaate on käytössä Fionalla myös ensi vuonna.
Fiona oli vakuuttunut siitä että ihan varmasti näyttelypaikalla sille tuli juoksut. Se merkkaili lähes raivoisasti, ruikki jalka ja ahteri pystyssä (!) pitkin näyttelyaluetta kuin pahaiset nuoret urokset. Vielä hetki ennen kehään menoa se sihautti vauhtipissat. Hyvä ettei minun nilkoilleni sentään.
Tätikoirat olivat kotona näyttelypäivän Juhan kanssa. Noppa ei kestä juurikaan reissaamista, saati kuumalla säällä vaikka autossa on ilmastointi. Taralle tekee hyvää levätä välillä, se ottaa Hullun Puutarhurin roolinsa liiankin vakavasti eikä ole hetkeäkään paikoillaan jos minä teen pihatöitä.
Tara on käynyt akupunktiossa kaksi kertaa Hämeenlinnassa, selvästi jo ensimmäinen kerta auttoi sen kipuihin ja rentoutti sitä. Seuraavan kerran mennään kuukauden kuluttua ja sitten aina tarpeen vaatiessa. Eli aika usein kuitenkin.
Nopan lääkitys on edelleen kohdallaan, lisäksi viileä kesä on ollut sille suotuisa ja helpottanut sen oloa. Iltajumpat sohvalla, hyvät unet, tarkat päivittäiset rutiinit ja ruoka pitävät sen virkeänä. Etenkin ruoka. Ja sen kerjääminen.
Fionan kanssa ollaan käyty treenaamassa sekalaisella kokoonpanolla satunnaisesti, pihatyöt ja muut kesäkiireet ovat estäneet suunnitelmallisen ja ahkeran treenaamisen. Fionalla on silti ollut kiirettä, se on ulkona muiden koirien kanssa aamusta iltaan ja koko ajan liikkeessä. Öisin meillä onkin aikamoinen konsertti kun jokainen koira käy läpi unissaan päivän touhuja.
Käytin Fionan fysioterapeutilla sen saksanpaimenkoiran hyökkäyksen jälkeen, onneksi pahoja vammoja ei lihaksistoon ollut tullut. Takareidessä oli selvästi pureman aiheuttamaa vaivaa lihaksessa, mutta ei muuta.
Maanantaina oli "Metallisten" eli Fionan ja sen sisarusten 2-vuotissyntymäpäivä. Tervakoskella oli Fionalle oikea sukukokous kun paikalla oli Fionan emä Alli, sisko Usva, velipuoli Nooa ja siskopuoli Vilja. Allin tullessa paikalle tomera parivuotias muuttui alistuvaksi pikkupennuksi joka keskittyi mielistelemään Alli-emää Fionan siskon Usvan tehdessä samoin. Ai etteivätkö koirat tunnista emäänsä? Kuvat kertovat muuta :)
Tuusulan näyttelyyn mentiin, lähinnä sen takia että se oli entisen asuinpaikkamme lähistöllä. Tapasimme tuttuja ja käytiin kyläilemässä. Taran entistä parasta kaveria Tiki-bordercollieta Fiona leikitti niin, että vanhus miltei uuvahti Fionan piruettien ja leikkiinkutsujen mukana.
Tuomari David Cavill Iso-Britanniasta oli niin erikoinen setä, että toiste en koiraani hänen arvosteltavakseen vie. Fiona sai EH:n (erittäin hyvän), mikä oli erinomaista ottaen huomioon että se näyttää huonoturkkiselta whippetiltä bikiniturkissaan. Fionan (puuttuvasta) turkista ei tuomari huomauttanut mitään. Fionan arvostelu oli OK (mitä nyt ihmetyttää maininta että Fiona liikkui liian nopeasti) ja Fiona esiintyi tällä kertaa huonosti joten siitä oli syystäkin mainittu arvostelussa. Sitä en ymmärtänyt että tuomari puolitti kehän ja vaati esittäjiä kävelyttämään koirat kehässä, ei siis olisi saanut ravata. Ja että uroksista ei kukaan saanut SA:ta ja nartuistakin vain yksi, josta tuli sitten rotunsa paras. Ilmoittautuneita koiria oli kuitenkin neljäkymmentä, mukana erinomaisia ja menestyneitä koiria joille olisin sen SA:n suonut. Fionan pikkuserkku Tiitu ja Fionan velipuolen poika Sture saivat molemmat ERI:n, Sture oli ainoa uroksista joka sen sai.
Erikoisnäyttelyyn emme mene, muutenkin näyttelyt jäävät meidän osaltamme jonnekin ensi vuoteen. Nähtävästi kannattaa satsata kevään näyttelyihin jos tuo "turkki pois kesäksi"-periaate on käytössä Fionalla myös ensi vuonna.
Fiona oli vakuuttunut siitä että ihan varmasti näyttelypaikalla sille tuli juoksut. Se merkkaili lähes raivoisasti, ruikki jalka ja ahteri pystyssä (!) pitkin näyttelyaluetta kuin pahaiset nuoret urokset. Vielä hetki ennen kehään menoa se sihautti vauhtipissat. Hyvä ettei minun nilkoilleni sentään.
Tätikoirat olivat kotona näyttelypäivän Juhan kanssa. Noppa ei kestä juurikaan reissaamista, saati kuumalla säällä vaikka autossa on ilmastointi. Taralle tekee hyvää levätä välillä, se ottaa Hullun Puutarhurin roolinsa liiankin vakavasti eikä ole hetkeäkään paikoillaan jos minä teen pihatöitä.
Tara on käynyt akupunktiossa kaksi kertaa Hämeenlinnassa, selvästi jo ensimmäinen kerta auttoi sen kipuihin ja rentoutti sitä. Seuraavan kerran mennään kuukauden kuluttua ja sitten aina tarpeen vaatiessa. Eli aika usein kuitenkin.
Nopan lääkitys on edelleen kohdallaan, lisäksi viileä kesä on ollut sille suotuisa ja helpottanut sen oloa. Iltajumpat sohvalla, hyvät unet, tarkat päivittäiset rutiinit ja ruoka pitävät sen virkeänä. Etenkin ruoka. Ja sen kerjääminen.
Fionan kanssa ollaan käyty treenaamassa sekalaisella kokoonpanolla satunnaisesti, pihatyöt ja muut kesäkiireet ovat estäneet suunnitelmallisen ja ahkeran treenaamisen. Fionalla on silti ollut kiirettä, se on ulkona muiden koirien kanssa aamusta iltaan ja koko ajan liikkeessä. Öisin meillä onkin aikamoinen konsertti kun jokainen koira käy läpi unissaan päivän touhuja.
Käytin Fionan fysioterapeutilla sen saksanpaimenkoiran hyökkäyksen jälkeen, onneksi pahoja vammoja ei lihaksistoon ollut tullut. Takareidessä oli selvästi pureman aiheuttamaa vaivaa lihaksessa, mutta ei muuta.
Maanantaina oli "Metallisten" eli Fionan ja sen sisarusten 2-vuotissyntymäpäivä. Tervakoskella oli Fionalle oikea sukukokous kun paikalla oli Fionan emä Alli, sisko Usva, velipuoli Nooa ja siskopuoli Vilja. Allin tullessa paikalle tomera parivuotias muuttui alistuvaksi pikkupennuksi joka keskittyi mielistelemään Alli-emää Fionan siskon Usvan tehdessä samoin. Ai etteivätkö koirat tunnista emäänsä? Kuvat kertovat muuta :)
Alli
Fiona ei alistu samalla lailla Taralle, vaan lähinnä härnää Taraa
Noppa iltavalossa
Mummokoiralla on ihan omat jutut pihalla...
Fiona tuunasi Nopan mielipaikkaa rappujen vieressä
Vilja
Vilja vauhdissa
Usva
Kommentit
Lähetä kommentti