Pikavauhtia päivystykseen
Maanantai-iltana Nopan vointi huononi yllättäen ja nopeasti. Se alkoi ripuloida, sitten se oksensi ja lopulta se oksensi kaaressa vettäkin. Mitkään lääkkeet eivät tietenkään pysyneet sisällä, enkä saanut annettua sille kortisonia jota se tarvitsee stressitilanteessa paljon Addisonin taudin takia.
Soitin Hattulaan eläinlääkäriasemalle ja matkaan lähdettiin saman tien. Noppa pistettiin tippaan ja se sai suoneen kortisolia ja pahoinvoinninestolääkkeitä. Sen maksa-arvot olivat nelinkertaiset, mutta se johtui luultavasti tulehduksesta.
Noppa oli jo veltto kun päästiin eläinlääkäriin, istuin sen vieressä ja rapsuttelin sitä, supattelin korvaan ja rauhoittelin, sillä stressi on Nopalle hengenvaarallista kun sen elimistö ei tuota siihen vasta-aineita (kortisolia), syynä Addisonin tauti.
Puoli kolmelta yöllä kun hoitaja tuli laittamaan antibioottia Nopalle ja ilmoittamaan että voimme lähteä, Nopalta alkoi valua peräpäästä verta ja eritteitä. Haju oli kuvottava ja Noppa valui enemmän kuin mitä oli nestettä suoneen saanut. Olin epätoivoinen kun lääkäri ei tullut paikalle ja hoitaja ilmoitti että menkää kotiin ja tulkaa sitten takaisin jos vuoto ei lopu. Jep, ajaisin vuotavan koiran kanssa kotiin ja tulisin saman tien paikalle uudelleen? Odotin sen aikaa että vuoto hieman tyrehtyi, maksoin (551 euroa, ei mene vakuutukseen enää kun korvauskatto on täyttynyt taas) ja ajoin kotiin Noppa pakattuna huopiin.
Kotona pesin sen verestä ja eritteistä, sitten se joi pitkään (ihanaa!) ja lyyhistyi nukkumaan. Torkuin pari tuntia, tarkistin sen voinnin ja lähdin töihin. Juha jäi kotiin ja vanhempani tulivat meille myös, Noppa oli tarkkailussa koko päivän. Se tuijotti aamulla piimäpurkkia silmät kiiluen, kerrankin olin helpottunut sen ahneudesta! Nopalla on viikon kestävä antibioottikuuri ja pahoinvoinninestolääkitys ja toipunut nopeasti, tosin on yhä väsynyt ja uupuu helposti. Mutta ruokahalu on normaali ja sen suureksi närkästykseksi ruoka on kevennettyä ja vähennettyä.
Tara ja Fiona olivat huolissaan Nopasta tai oikeastaan siitä, että ne jäivät ilman huomiota Nopan takia. Sisar rento mustavalkoinen tutki Noppaa pitkään sen tultua lääkäristä. Onneksi Tara ja Fiona eivät millään lailla häirinneet Noppaa ja ovat yhä normaalia varovaisempia sen kanssa.
Torstaina Tara sai kotona akupunktiohoitoa kun Olga tuli laittamaan sille neulat selkään. Tara on taas ihan jumissa, toisin kuin Noppa ja Fiona.
Tänään meillä oli mieluisia vieraita kun Marja tuli Karkki-bortsun ja Skip-sheltin kanssa kylään. Karkki ja Noppa ovat miltei saman ikäisiä (vain kolmen kuukauden ikäero), niillä on sama isoisä (Borderfame Heart n Soul) ja ne ovat muutenkin hyvin samanoloisia. Sellaisia rennon itsevarmuuden omaavia tätikoiria, jotka eivät turhia hötkyile. Ne eivät olleet nähneet toisiaan aiemmin, mutta käyttäytyivät kuin vanhat, arvokkaat tutut.
Skip vaivaantui Fionan yltiöpäisestä mielistelystä ja touhusi mieluumin omiaan kuin sieti teinikoiran leikkiinkutsuja. Tara oli sitä mieltä että pallo voittaa koirakaverit. Ihan normimenoa siis.
Touhukkaan päivän jatkeeksi vielä pihatöitä (minä istutin ja kitkin, Noppa nukkui etupihalla, Tara paimensi rikkaruohoja ja Fiona tappoi pihaleluja) ja pieni iltalenkki ja sitten syvä hiljaisuus. Tai siis jatkuva rapina, uikutus ja suhina kun tassut hankaavat lattiaan. Touhukas päivä jatkuu koirien unissa.
Huomenna on Fionan näyttelykoulutus, maanantaina pitkästä aikaa Mikan koulutus ja pitäisi aktivoitua treenipuolella muutenkin. Tämän viikon koulutukset ja kaikki muu olivat sivuseikkoja jotka jäivät pois, tärkeintä oli Nopan vointi. Niin vakava alkuviikon tilanne oli, ettei Noppaa rasiteta enää sitä vähääkään, eli vaikka se niin nautti lauantain Dreamoor-koulutuspäivällä hengailusta, en uskalla enää ottaa sitä vastaaviin tilaisuuksiin.
Soitin Hattulaan eläinlääkäriasemalle ja matkaan lähdettiin saman tien. Noppa pistettiin tippaan ja se sai suoneen kortisolia ja pahoinvoinninestolääkkeitä. Sen maksa-arvot olivat nelinkertaiset, mutta se johtui luultavasti tulehduksesta.
Noppa oli jo veltto kun päästiin eläinlääkäriin, istuin sen vieressä ja rapsuttelin sitä, supattelin korvaan ja rauhoittelin, sillä stressi on Nopalle hengenvaarallista kun sen elimistö ei tuota siihen vasta-aineita (kortisolia), syynä Addisonin tauti.
Puoli kolmelta yöllä kun hoitaja tuli laittamaan antibioottia Nopalle ja ilmoittamaan että voimme lähteä, Nopalta alkoi valua peräpäästä verta ja eritteitä. Haju oli kuvottava ja Noppa valui enemmän kuin mitä oli nestettä suoneen saanut. Olin epätoivoinen kun lääkäri ei tullut paikalle ja hoitaja ilmoitti että menkää kotiin ja tulkaa sitten takaisin jos vuoto ei lopu. Jep, ajaisin vuotavan koiran kanssa kotiin ja tulisin saman tien paikalle uudelleen? Odotin sen aikaa että vuoto hieman tyrehtyi, maksoin (551 euroa, ei mene vakuutukseen enää kun korvauskatto on täyttynyt taas) ja ajoin kotiin Noppa pakattuna huopiin.
Kotona pesin sen verestä ja eritteistä, sitten se joi pitkään (ihanaa!) ja lyyhistyi nukkumaan. Torkuin pari tuntia, tarkistin sen voinnin ja lähdin töihin. Juha jäi kotiin ja vanhempani tulivat meille myös, Noppa oli tarkkailussa koko päivän. Se tuijotti aamulla piimäpurkkia silmät kiiluen, kerrankin olin helpottunut sen ahneudesta! Nopalla on viikon kestävä antibioottikuuri ja pahoinvoinninestolääkitys ja toipunut nopeasti, tosin on yhä väsynyt ja uupuu helposti. Mutta ruokahalu on normaali ja sen suureksi närkästykseksi ruoka on kevennettyä ja vähennettyä.
Tara ja Fiona olivat huolissaan Nopasta tai oikeastaan siitä, että ne jäivät ilman huomiota Nopan takia. Sisar rento mustavalkoinen tutki Noppaa pitkään sen tultua lääkäristä. Onneksi Tara ja Fiona eivät millään lailla häirinneet Noppaa ja ovat yhä normaalia varovaisempia sen kanssa.
Torstaina Tara sai kotona akupunktiohoitoa kun Olga tuli laittamaan sille neulat selkään. Tara on taas ihan jumissa, toisin kuin Noppa ja Fiona.
Tänään meillä oli mieluisia vieraita kun Marja tuli Karkki-bortsun ja Skip-sheltin kanssa kylään. Karkki ja Noppa ovat miltei saman ikäisiä (vain kolmen kuukauden ikäero), niillä on sama isoisä (Borderfame Heart n Soul) ja ne ovat muutenkin hyvin samanoloisia. Sellaisia rennon itsevarmuuden omaavia tätikoiria, jotka eivät turhia hötkyile. Ne eivät olleet nähneet toisiaan aiemmin, mutta käyttäytyivät kuin vanhat, arvokkaat tutut.
Skip vaivaantui Fionan yltiöpäisestä mielistelystä ja touhusi mieluumin omiaan kuin sieti teinikoiran leikkiinkutsuja. Tara oli sitä mieltä että pallo voittaa koirakaverit. Ihan normimenoa siis.
Touhukkaan päivän jatkeeksi vielä pihatöitä (minä istutin ja kitkin, Noppa nukkui etupihalla, Tara paimensi rikkaruohoja ja Fiona tappoi pihaleluja) ja pieni iltalenkki ja sitten syvä hiljaisuus. Tai siis jatkuva rapina, uikutus ja suhina kun tassut hankaavat lattiaan. Touhukas päivä jatkuu koirien unissa.
Huomenna on Fionan näyttelykoulutus, maanantaina pitkästä aikaa Mikan koulutus ja pitäisi aktivoitua treenipuolella muutenkin. Tämän viikon koulutukset ja kaikki muu olivat sivuseikkoja jotka jäivät pois, tärkeintä oli Nopan vointi. Niin vakava alkuviikon tilanne oli, ettei Noppaa rasiteta enää sitä vähääkään, eli vaikka se niin nautti lauantain Dreamoor-koulutuspäivällä hengailusta, en uskalla enää ottaa sitä vastaaviin tilaisuuksiin.
Noppa päivystyksessä joskus puoli kolmen aikaan maanantai-tiistai välisenä yönä.
Karkki (Pikkupaimenen Lucky One)
Karkki ja Noppa istua napottivat vierekkäin niin kauan kunnes sanottiin että voitte siirtyä. Mitä sitä turhia hötkyilemään...
Fiona mielistelee Skipille
Skip ja Noppa
Taraa nauratti metsässä
Fiona seurasi naapuritalon tapahtumia
Fiona, pallo ja ihana auringonpaiste
Voi apua, miten huolestuttava ja veretseisauttava episodi! Toivottavasti ei toistu. Voimia! Onneksi Noppa on taas kunnossa ilmeisesti ♥
VastaaPoistaTuo kohtaus oli toisinto viimekesäisestä, pahoin pelkään että se saattaa vieläkin uusiutua. Kaikkemme teemme, ettei niin kävisi. Lääkityksen ansiosta Noppa toipui nopeasti, väsyy kyllä herkästi.
VastaaPoistaNoppis ♥
VastaaPoista