Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

7.10.2017

Hyvää matkaa Sinne Jonnekin rakas mummokoira

Kyllähän siihen piti osata varautua, tiesimme että jatkoajalla mennään. Että Nopan alkuperäinen elinaikaennuste silloin neljä vuotta sitten oli kaksi vuotta. Ja että viime talvena sen maksa-arvot olivat sellaisissa luvuissa että kesä olisi ehdottomasti viimeinen, jos sinne asti se jaksaisi edes.

Mutta kun tuli hetki jolloin oli luovuttava, ei sitä olisi suonut, ei olisi hyväksynyt.

Noppa elokuussa 2017

Syyskuun viimeisenä päivän iltana mökillä Noppa sai sydänkohtauksen, kolmannen. Ensimmäisen se sai talvella, kesällä toisen ja nyt tämän joka oli sitten se viimeinen. Noppa toipui siitä päällisin puolin, mutta yöllä huomasin ettei se ollut kunnossa. Kotiin lähtiessä se oli jo niin vaisu että tiesin päivän jäävän viimeiseksi yhteiseksi. Olin varannut jo aiemmin eläinlääkäriajan Nopalle maanantaiksi, takaraivossa jyskytti tietoisuus että sinne ei ehkä päästä koskaan.

Kotiin tultua Noppa kävi vielä pissalla omin jaloin pari kertaa ja meni sitten lepäämään. Illalla sen olo huononi ja kun se oksensi vedetkin, soitin Hattulaan Evidensiaan päivystykseen että olemme tulossa. Se oli mennyt jo veltoksi ja kannoimme sen Juhan kanssa autoon uudella pedillään johon se sitten sai nukahtaa ikiuneen. Hattulaan päästyäni Noppa oli jo tajuton eikä se enää kuullut kun kerroin sille kuinka rakas ja tärkeä se on ja kuinka meillä tulee sitä ikävä.

Pyysin Nopalle ruumiinavausta ja tuhkausta. Luulen että joko maksa tai munuaiset eivät enää jaksaneet. Addisonin tauti on autoimmuunisairaus joka vaikuttaa koko elimistöön ja Nopan lääkitys oli aika massiivista mikä rasitti myös maksaa ja munuaisia. Noppa haisi viime viikot todella oudolle, se oli yksi syy miksi varasin sille eläinlääkäriajan "omalle"eläinlääkärillemme. Sellainen voimakas makea haju joka tuli ajoittain. Merkkejä viimeisistä päivistä oli näin jälkikäteen ajatellen monia, mutta niitä ei silloin tajunnut.

Noppa oli niin iso persoona (sananmukaisesti) että sen lähtö jätti korvaamattoman tyhjän tilan. Kuka meitä nyt vartioi, pitää nuoriso-osaston (Fiona&Maura) kurissa pelkällä katseella ja valtaa huomion pelkällä olemuksellaan...

Nopan hoito oli aikaavievää, tarkkaa ja kallistakin. Mutta kaiken sen tekisin ja maksaisin tuplasti jos voisin saada sen takaisin.

Meillä on päiväohjelmat ihan sekaisin kun Nopan lääkitykset, erikoisruokinnat, pissatukset ja hoitorutiinit puuttuvat. Tara ei lähtisi lenkille kun se odottaa Noppaa ja kun vihdoin saan sen mukaan, se kulkee perässäni pysähdellen ja katselee hätääntyneenä ympärilleen että missä Noppa on, ei jätetä sitä. Ruokailussa Tara ei malttaisi syödä, vaan odottaa milloin Noppa tulee keittiöön ja saa ensimmäisenä kupin. Tara ei ole koskaan ollut ilman Noppaa, ne olivat aina yhdessä.

Mauralle tuli äänekäs hätä kun Noppa ei ollutkaan vahtimassa ja turvaamassa pihalla ja minä seison joka aamu ja ilta lääkekaapin edessä ottamassa Nopalle lääkkeitä. Ja otan naulakosta neljä hihnaa lenkille ja otan neljä puruluuta ja neljä ruokakuppia kaapista. Iltaisin katson sohvalle että onko mummokoira heittelemässä sohvatyynyjä lattialle ja sitten piehtaroimassa siellä.

Ikävämme on valtava. Suru sattuu, sananmukaisesti. Aamuisin kun herään ja tajuan ettei Noppaa enää ole, tuntuu kuin alasin tippuisi rintakehän päälle. Henkeä en saa ja päätä särkee. Olo on kuin elävällä kuolleella, kaikki toimii ja mikään ei sittenkään.

Aika auttaa. Myös rakas mieheni ja ystävät. Ja tietenkin muu lauma, nuo rakkaat mustavalkoiset.

10-vuotiaat serkukset Noppa ja Karkki-serkku elokuussa mökillä. Niin samanlaiset, niin rakkaat. 

Maailman paras mummokoira Fionalle ja etenkin Mauralle. Niin järkevä, niin suojeleva, niin pitkämielinen.





Meillä on sinua niin ikävä rakas mummokoira...

14 kommenttia:

  1. Noppa oli suuri luotettava persoona ja vaikka viime vuosina emme tavanneetkaan, Nopan kuulumiset olivat lähellä sydäntäni ja suru tuli, kun kuulin Nopan poismenosta. Suuri suru myös sinun puolestasi Sanna, koska tiedän miten tärkeä Noppa sinulle oli ja on. Pidit Nopasta tosi hyvää huolta ja sen vuoksi se saikin näin pitkän elämän ennusteista huolimatta.
    Meillä on jokaisella omat vakaumuksemme ja uskon tällä omallani, että jonain päivänä tapaatte Nopan kanssa uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninnu! Minä tiedän että me tapaamme vielä. Kuten Uma aikoinaan sanoi, kukaan eikä mikään voi tulla koiran ja sen omistajan väliin, ei edes kuolema.

      Poista
  2. En koskaan tavanut Noppista livenä mutta jotenkin niin tunsin Nopan. Kerroit Nopasta niin paljon.
    Kipu on kipua.
    Tuo Mauran ja Nopan kuva on <3
    Ei edeskuolema tule väliin- tapaamee omat koiramme vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maahispoppoo. Noppa oli Se Ensimmäinen bordercollie, joka tosin oli aika epäbordercolliemainen monin osin, mutta sitäkin rakkaampi.

      Poista
  3. Voimahaleja Sanna ja Juha <3 <3 <3

    VastaaPoista
  4. Niin kauniisti sanottu, näin se menee. Nenäliina oli kaivettava ❤ Tunnen tunteen ja muistot palaa mieleen. Aika auttaa vaikka silti vieläkin sattuu. Kuten aikaisemmin sanoin, suurinta rakkautta on päästää irti. Noppa on jättänyt ikuiset tassunjäljet teidän sydämiin. Niitä ei pois oteta ❤ Muu lauma etsii paikkaansa mutta tiedän, miten sydäntäsärkevää on nähdä muiden koirien ikävä ja kaipuu. Onneksi niillä on toisena. Arki tasoittuu ajan myötä. Noppa tietää, että sai elää teillä rakastettuna pitkän ja ihanan elämän ❤

    Toivotan teille kaikille isosti voimia hetkiin ja päiviin ❤ Kipu hellitää ajan myötä ja ihanat muistot kantaa eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitaasti, päivä kerrallaan opetellaan elämään ilman mummokoiraa. Vaikka sitä kuinka tiesi että näin tulee käymään, en arvannut että se on niin rankkaa. Kiitos toivotuksista, ystävien ja tuttujen ja tuntemattomienkin tuki on ollut mieltä lämmittävää.

      Poista
  5. Olen seurannut Nopan tarinaa vuosien ajan ja kirjoituksistasi on aina huokunut, kuinka rakas ja tärkeä koira Noppa on teille ollut. Ja vaikkei Noppa viimeisiä sanoja enää kuullut, se tiesi. Alusta loppuun. Lämmin osanotto perheenjäsenen poismenon johdosta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Mummokoiran kanssa koettiin niin paljon ja sairaus teki siitä niin läheisen, myös sen vaativan hoidon takia. Noppa oli muihin koiriimme verrattuna eleetön, mutta osasi kyllä tehdä asiansa ja toiveensa selväksi, etenkin me opimme lukemaan toisiamme niin hyvin.

      Poista
  6. Niisk. Vastahan Noppis oli pieni, ponteva pentu.

    VastaaPoista
  7. Kaunis ja koskettava postaus. Voimia ja jaksamista suuressa surussanne <3

    VastaaPoista
  8. Hyvää matkaa Nopalle ja osanotot teille :(. Nopan tarinaa on tullut seurattua, ja kyllähän sekin kouraisee kun näitä Humpan ikätovereita lähtee <3

    VastaaPoista