kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

23.12.2016

Siskonpentuja (paljon pentukuvia)

Niin kuin eräs Instagram-kommentoija totesi: "Mikään ei ole niin suloista kuin koiranpentu. Etenkin bordercollien pentu."

Pari päivää sitten kävimme pitkään odotetulla vierailulla eli katsomassa kolmiviikkoisia pentuja Fionan kasvattajan Sannan luona. Pentujen isä on komea Agilityvalio Riimi ja emä Fionan sisko Usva. Pennut olivat tomeria mustavalkoisia marsuja joista tulee perimän perusteella vauhdikkaita, iloisia ja innokkaita työmyyriä ja mitä rakastettavampia perheenjäseniä tuleviin koteihinsa.



















Usva ja pennut

Meillä hiljennytään hetkeksi joulun viettoon ja sitten valmistaudutaan uuteen vuoteen, josta ei tule puuttumaan toimintaa ja vauhtia, lupaan sen!

4.12.2016

Fionasta tuli täti

Syksyn ehdottomasti paras uutinen on ollut Fionan siskon Usvan pennut. Usva sai viisi topakkaa, kaunista ja hyvänkokoista pentua viime maanantaina, kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Pentujen isä on hurmaava, fiksu ja nopea Riimi, joka sai juuri Agilityvalion tittelin. Synnytys sujui hyvin ja Usva on kuulemma mitä parhain emä. Tiedossa on vauhdikkaita, hyvärakenteisia, hyväluonteisia ja erinomaisella työinnolla varustettuja koiria joiden omistajilla ei käy aika pitkäksi :) Me odotamme hartaasti päivien kulumista jotta päästään näkemään ja kuvaamaan pentuja, eli mustavalkoista pentukuvaa on tiedossa runsaasti seuraavissa blogipäivityksissä. Koska mikään ei ole niin kaunista ja suloista kuin koiranpennut. Saati bordercollien pentu. Saati monikossa.

Pentukuvat: Sanna Hyytiäinen


Muuten loppusyksy on kulunut aikaista talvea sadatellessa. Pihatyöt sain kuin sainkin tehtyä (viimeiset otsalampun valossa päivää ennen kuin maa jäätyi), mutta jälkikausi jäi viimesyksyistä lyhyemmäksi. Lunta on niin paljon ettei esineruutu tai jäljen teko enää onnistu ja muutama hyvä jäljentekotilaisuus meni pilalle hirvenmetsästäjien vallattua metsät. Viimeiset janatreenit sain tehtyä lähimetsässä juuri ennen viimeisintä lumisadetta, mutta täysimittaiseen jälkeen ei ollut mahdollisuutta metsästysporukoiden takia. Metsästysporukat käyttivät viimeisen kaatoluvan aivan tonttimme läheisyydessä. Kukaan koiristamme ei reagoinut yllättävään hirvikiväärin laukaukseen, mutta minä meinasin saada sätkyn.

Talvinen keli esti myös Ari Koskelan jälkikoulutuksemme, suureksi harmikseni jouduimme perumaan sen. Nyt täytyy odottaa kevääseen jotta päästään Arin oppiin taas.

Kun metsätreenit ovat Fionan kanssa jääneet, olemme ehtineet vihdoin treenaamaan metristä hyppyä sisätiloissa. Siinä riittää vielä harjoiteltavaa, onneksi on pitkä talvi aikaa... Fiona ei nimittäin hyppää sitä pitkältä matkalta, mutta ilman vauhtia esteen edestä kyllä. Ja takaisin samalla lailla, ilman vauhtia.

Tokoa ollaan Fionan kanssa ihmetelty viikoittain, monessa asiassa ollaan päästy yli niistä henkisistä esteistä  mitä viime kevät meille toi. Osassa on vielä työstämistä, mutta ainakin meillä on Kristiina Kerttulan opeissa saatuja hyviä kokemuksia ja neuvoja, joilla päästään eteenpäin.

Tara venäytti reitensä viime kuussa ja oli muutaman päivän kolmijalkainen, mutta Tassutuksia Tiimin-hierontasession jälkeen Taran olo parani sananmukaisesti silminnähden. Se liikkuu nyt pomppimalla, touhuaa ja riehuu kuin ei olisi ikinä kipeä ollutkaan. Ikä (8 vuotta) alkaa kyllä näkyä Tarassakin, se ei jaksa enää vastaavia juoksuhepulisessioita mitä vielä keväällä juoksi Fionan kanssa.

Noppa on ollut pirteä (möykkää kaiket illat keittiössä ylimääräisiä herkkuja vaatien), mutta viikko sitten se sai yllättävän ripulin joka ei meinannut hellittää. Viimeksi vastaava tilanne vei meidät yöpäivystykseen ja Nopan hilkulla pelastumiseen. Onneksi tällä kertaa mummokoira joi koko ajan, ei oksentanut ja närkästyi suunnattomasti kovin nestepitoisesta murkinasta. Parissa vuorokaudessa sen olo parani ja ruoka alkoi pysyä sisällä meidän kaikkien helpotukseksi.

Nopan ja Fionan kanssa käytiin marraskuussa säännöllisesti doboilemassa. Siinä missä mummokoira otti vaativatkin liikkeet rennon notkeasti, ylisuorittaja-Fiona antoi kaikkensa ja uuvahti tunnin jälkeen täysin. Vähäksi aikaa.
Viimeviikkoinen extrakerta dobossa jäi Nopalla väliin, Fiona uurasti sitten senkin edestä.

Fionan ja minun kaksivuotinen osuutemme Etelä-Hämeen Kennelpiirin nuoren koirien tokoringissä päättyy vuodenvaihteeseen, viimeinen yhteinen koulutustilaisuus oli marraskuussa Riitta ja Pekka Korrin koulutuksessa. Korrien koulutus oli ihan huippua, taas.

Syksyllä on jääneet Hyvinkään koirauimalareissutkin väliin, joulun aikaan korjataan sekin puute ja käydään ainakin pari kertaa Fionan siskopuolen Viljan kanssa uimassa. Tiedossa on suurta innostusta, hillitöntä räpiköimistä, märkiä omistajia ja lopulta väsyneitä koiria.

Fiona lällätteli Taralle sen selän takana.

Samalla se vähän levitoikin.

Mummokoiralla oli kuvan taustalla ihan omat keppiprojektit sillä aikaa kun Nuija ja Tosinuija touhottivat keskenään.

Fiona ottaa ilon irti lumesta. Monta kertaa päivässä.

Bordercollie - tuo niuho vakavamielinen rotu...

Tara liikkuu pihalla lähinnä pomppimalla. Kun on vaan niin kivaa.

Käytiin Nopan serkun Karkin luona kylässä. Noppa ja Karkki olivat taas aivan klooneja ja pummivat samalla lailla molemmat, vierekkäin istuen. Tara lirkutteli Marjan shelttipojille ja Fiona murjotti kirsu kiinni ulko-ovessa. Se ei arvostanut "vanhemman väen" seuraa.

Noppa sulloutui shelttien petiin, hieman sillä oli ahdasta...


Fiona roikkuu vieläkin teinikoiran tapaan sohvan selkämyksellä.

Noppa ottaa rennosti

Tara poseeraa eilen päivälenkillä, pakkasta oli kymmenkunta astetta ja lunta ihan riittävästi.
 

2.11.2016

Aktiivisyksy

Kisatuloksia tai mitään hehkutettavan upeaa ei ole esiteltäväksi, mutta paljon ollaan tehty. Kaikenlaista. Enemmänkin olisi pitänyt, kärsin kroonista syyllisyydentuntoa siitä että pihatyöt ovat vieneet syksyn arki-iltojen valoisat ajat pois jälki- ja tottistreeneistä Fionan kanssa. Viikonloput ovat menneet sitten ihan muissa merkeissä. Mutta koirilla ei ole ollut tylsää, sen voin vannoa.

Fiona ei sitten tehnyt niitä heinäkuusta asti hehkuttamiaan juoksujaan lainkaan. Toisaalta harmittaa kun jäi parit kisat sen takia väliin, toisaalta onpahan aikaa talvi treenata kevättä ja uutta kisakautta varten. Tokossa otettiin viime keväänä paljon takapankkia henkisellä puolella omistajalle sekä koiralle ja nyt niitä korjataan jotta päästään erikoisvoittajaluokan liikkeissä parempiin suorituksiin. Kykyä, intoa ja motivaatiota Fionalta kyllä löytyy. Omistajalta lähinnä intoa. Kyvystä en niin tiedä.

Näyttelyssäkin käytiin Fionan kanssa. Kotimatkalla mietin että ovatko näyttelykehät meidän aluettamme lainkaan, vai ovatko meidän kehämme jossain ihan muualla. Reilu vuosi sitten brittiläinen tuomari Meg Carpenter tykästyi Fionaan kovasti Tuomarinkartanon näyttelyssä ja sijoitti sen kolmanneksi parhaaksi nartuksi vara-Cacibin kera. Lahden kansainvälisessä näyttelyssä lokakuun lopussa Fiona sai "vain" Erittäin Hyvän vaikka Fiona kävi kesken arvostelun pusuttamassa tuomarin ja harjoitusarvostelijan :) Arvostelu oli asiallinen ja hyvä, tuomari kehui myös Fionan (esiintymis)kuntoa. 

Lokakuussa olimme Ari Koskelan jälkikoulutuksessa Fionan kanssa. Ari oli kouluttajamme Dreamoor-maastoleirillä syyskuussa ja hänen opeillaan sain monta "Ahaa!"-elämystä ja tehtiin selvästi parantuneita suorituksia maastossa. Fiona teki taas Arin opeilla hienon ja varman jäljen, kaikki kepit nousivat hyvin ja selkeästi. Jana on edelleen työstämistä vaille, siihen paneudutaan vielä ennen kuin uskallaudutaan kisoihin.

Noppa kävi taas eläinlääkärissä virtsatietulehduksen takia, näemmä jokasyksyinen vaiva sillä. Toivottavasti antibioottikuuri puri, se oli pitkä kuuri joka loppui juuri. Samalla eläinlääkärireissulla mummokoira myös ultrattiin, sen maksa-arvot olivat nousseet ja siksi ultraus oli tarpeellinen.Onneksi maksa ei ollut laajentunut eli Nopan jatkuva Addisonin taudin aiheuttama lääkitys vaikuttaa näemmä maksa-arvoihin. Munuaisissa oleva kysta ei ole muuttunut ja kaikki muukin vaikutti olevan kunnossa. Tai siis niin kunnossa kuin reilulla 9-vuotiaalla Addison-potilaalla nyt voi olla. Mummokoira on omasta ja monen muunkin mielestä erinomaisessa kunnossa. Se on mukana joka lenkillä ja tulee vielä kotimatkankin ravaten, kotona se on ensimmäisenä ja viimeisenä hereillä. Nopan iltarutiineihin kuuluu yhä sohvariekkuminen yksinään ja sohvatyynyjen sinkoaminen pitkin olohuoneen lattiaa. 

Mummokoiran kanssa ollaan käyty taas doboilemassa, hieman kevyemmin kuin aiemmin. Omistaja on silti saanut jumppaa ihan urakalla sillä Noppa vuorottelee dobossa Fionan kanssa. Fiona, tuo pieni ylisuorittajaintoilija, otti dobonkin niin tosissaan ja täysillä että ensimmäisen kerran jälkeen oksensi kotiin päästyään. Mummokoira ei ole ollut doboista moksiskaan, se nyt ottaa asiat muutenkin rennommin (ts. laiskemmin).

Taralla on ollut ongelmia säiden suhteen, ts. kylmät ja kosteat ilmat eivät ole sen mieleen. Lisäksi se onnistui venäyttämään toisen takajalkansa eikä malta olla levossa niin että lihas paranisi paremmin. Tara käy hieronnassa säännöllisesti, mutta jotta sen lihakset eivät olisi niin jumissa, sitä pitäisi hieroa kai päivittäin. Viileiden ilmojen myötä Tarakin viihtyy paremmin sohvalla tai koirapedissä, on jopa selällään. Monta vuotta meille tulon jälkeen siihen menikin että se uskalsi nukkua niin, saati ns. avonaisella paikalla. Alkuvuosina se nukkui aina jossain "suojassa".

Mökillä oltiin syys-lokakuussa useamman päivän ajan ja saimme koiratkin pysymään poissa kylmästä järvestä vaikka sitä epäilinkin. Varsinkin Fiona tuppaa kadottamaan kuulonsa järven läheisyydessä. Hurmaava Pate-westiepentu kävi meidän karvatyttöjä tervehtimässä ja lirkuttelemassa. Seuraavaa pentuterapiaa on tiedossa joulukuun alussa kun Fionasta tulee täti. Usva-siskolle on tulossa pentuja ja pakkohan niitä on sitten käydä lällyttelemässä kasvattaja-Sannan luona. 

Aktiivisyksy jatkuu Fionalla ohjatuilla tokotreeneillä sekä Tuuloksen koirakerhon, kasvattajan ja Etelä-Hämeen Kennelpiirin nuorten koirien tokoringin toimesta. Lisäksi mennään taas Arin jälkitreeneihin vielä ennen talven tuloa ja skarpataan omatoimitreenejä. Näyttelyihin palataan ensi keväänä, jos sittenkään. 

Mummokoirien talvenodotus on vähemmän ohjattua, lähinnä metsälenkkejä ja Nopan osalta oravien väijymistä ja sohvaköllöttelyä. Taran työt ovat vähentyneet talvea lähestyttäessä kun puutarhassa ei enää tarvita Hullun Puutarhurin ns. apua eikä rikkaruohoja ole paimennettavaksi. Tosin sillä on seuraa pihalla myyristä, joita suorastaan kuhisee kukkapenkeissä ja nurmikolla. Taran mielestä ne ovat mielenkiintoisia pikkukavereita, minun mielestäni vihoviimeisiä tuholaisia. Paimenkoirasta ei ole Suureksi Metsästäjäksi.

Fiona mökillä syyskuun lopussa

Noppa

Tara ja sen stalkkeri Fiona

Mummokoira jumppaa dobo-pallolla

Tara rentoutuu hieronnassa Tassutuksia-Tiimissä Turengissa.

Fiona rentoutuu Pate-westiepennun kyläilyn mökillä sohvalla. Tara on kerrosta alempana.

Pate suukottelee Taraa

Fionalla oli ihan omat askelkuviot mökillä

Ei muka muualla ole tilaa vaan pitää tunkea kaverin viereen puruluuta syömään..Tara jäi kirjojen ja Nopan väliin.

Arin jälkikoulutuksessa lokakuussa

Palkka kepin nostosta

Fiona otti ilon irti ensilumesta lokakuussa (yllätys, yllätys..)


...sillä aikaa sisällä...

Juhalla oli laaduntarkkailija hirvenlihaa käsiteltäessä.

Tara mökillä (ja stalkkeri...)

Duo Nuija

Trio Hönö