kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

27.12.2015

Vielä pentuja ja loppuvuoden summaus

Loppusyksy oli kiireistä ja raskasta aikaa etten saanut blogiakaan päivitettyä.

Koirien kanssa ollaan tokoiltu, doboiltu, ulkoiltu, leikitty ja rapsuteltu. 

Koulutuksissa ollaan käyty Fionan kanssa Oilin kurinpidollisessa palautteessa useamman kerran ja Etelä-Hämeen kennelpiirin nuorten koirien tokoringin koulutuksessa, viimeisen kerran tämänvuotisella kokoonpanolla Nina Mantereen opeissa 20.12.

Ninan koulutuksessa sain taas "Ahaa!"-elämyksiä, neuvoja ja kehuja, joilla jaksaa taas jatkaa voittajaluokan tokoliikkeiden harjoittelua ja hiomista. Uudet tokorinkiläiset tapaamme kahden viikon kuluttua Sirken koulutuksessa. Osaa "vanhoista", nyt tokoringistä lähteneistä treenikavereista jäi kyllä ikävä, onneksi tapaamme takuulla jatkossa kisoissa ja varmaan vielä treenataankin yhdessä.

Pihalla olen hieman tokoillut Fionan kanssa, mutta sama ongelma kuin jäljen kanssa: säiden puolesta mitä erinomaisin mahdollisuus, valon puolesta ei. Iltaisin ei mitään älykästä näe tehdä pihalla ja viikonloppuisin valoisaan aikaan on ollut kaikkea muuta. Onneksi tuli joulu ja pyhät, päästiin edes jälkitreeneihin eilen Outin ja hurmaavan Jokke-noutajan kanssa. Kiharakarvainen noutaja on kyllä vinkeän näköinen ja sen turkki erikoisen tuntuinen!

Meillä oli erittäin hyvä treeni erinomaisessa säässä. Fionan esineruutu meni ihan pepuralleen, mutta sain siitä paljon oppia ja pohtimisen aihetta miten toimia jatkossa. Jälkiosuuteen olin hyvin tyytyväinen vaikka yksi keppi jäikin Fionalta nostamatta. Vauhtia olemme saaneet vihdoin hillittyä ja Fiona jäljesti tasaisesti, varmasti ja kirsu maassa. Lumesta ei ole vieläkään mitään tietoa, joten vuodenvaihteen pyhien valoisa aika taidetaan viettää ulkona esineruudun ongelmia ratkomassa.

Mummokoirat ovat olleet pirteitä ja hyväntuulisia, tosin Taralla oli kipuja joita se oireili käytöksellään selvästi. Onneksi laserhoito ja särkylääkkeet auttoivat ja viime ajat se on riehunut ulkona entiseen malliin ja iltaisin ollut kaikkien perskärpäsbordercollieiden malli liimautuneena minuun rapsutusta varten.

Nopan kanssa ollaan doboiltu, mummokoira on jaksanut jumpata paremmin kuin nuoremmat koirat, saati omistajansa joka on doboissa löytänyt hyvin kipeytyvät vatsa- ja reisilihaksensa. Noppa piristyy muutenkin  iän myötä! Se leikkii itsekseen pihalla kun Tara ja Fiona sinkoilevat pitkin pihaa omissa leikeissään ja Noppa leikkii jopa sisällä. Se on Fionan mielestä todella_outoa eikä lainkaan hyväksyttävää. Noppa ei ole leluilla leikkinyt kotona vuosiin eikä Fiona ole tottunut siihen. Fiona lähtee ensin korvat luimussa huoneesta silmiään pyöritellen ja paheksuen, sitten se palaa takaisin ja ottaa Nopalta lelun pois ikäänkuin sanoen ettei mummojen kuulu leikkiä. Noppa ei edes älyä vaatia leluaan takaisin, niin tomerana nuoriso-osasto on.

Mummokoiran (Noppa on nyt 8,5-vuotias) kuulo ja näkö ovat selvästi heikentyneet nuoruusvuosista, mutta yhä se kuulee talon toiseen päähän kun jugurtti- tai raejuustopurkkia avataan tai kaavitaan tyhjäksi. Samoin piimäpurkkia ei niin hentoisesti voi ravistaa etteikö mummokoira singahda (ts. vyöry. Noppa varsinaisesti singahda mihinkään, se sana on kevyemmille asioille tarkoitettu) keittiöön.

Fionan pienet sisko- ja velipuolet lähtivät uusiin koteihinsa ennen joulua, kävin katsomassa niitä vielä kerran kasvattaja-Sannan luona. Onneksi ne tehopakkaukset olivat purkaneet päivän mittaan jo liiat energiat, sain kuvattua suloisia nukkuvia pentukoiria rauhassa :) Mielenkiinnolla ja innolla odotan millaisia niistä kasvaa ja miten paljon ne muistuttavat Fionaa ja sen sisaruksia. Kovin tomeria ja ystävällisiä pentuja ne ovat kaikki.

Marjan luona käytiin ennen joulua, Tara oli kovin innoissaan flirttailemassa shelteille, jotka eivät olleet lainkaan innoissaan ahdistelevasta leikatusta mummokoirasta. Fiona alistui varmuuden vuoksi kaikille ja kaikkien mummokoirien mallit Noppa ja Karkki seurasivat tilannetta sivusta.

Huomenna menemme taas Hyvinkäälle koirauimalaan Fionan siskopuolen Viljan ja omistajansa Jonnan kanssa. Fionalle laitetaan uimaliivit,  "kellukkeet" jotka toivottavasti hieman rajoittavat sen vauhtia altaassa. Se kun rakastaa uimista niin ettei siinä ole mitään tolkkua.

Tammikuussa jatketaan tokokoulutuksia Fionan kanssa, tiedossa on oikeita tehoviikkoja Tuuloksen koirakerhon, kasvattaja-Sannan ja tokoringin toimesta. Ei käy aika pitkäksi jatkossakaan...

Dreamoor Boogeyman eli Tolstoi

 Dreamoor PeekaBoo eli Lumo

 Sisarukset uniyhteydessä: toisen tassut veljen kaulassa, toisen siskon kuonossa kiinni.

Lumo ja niin tutun näköinen uniasento :)

Vrt. Fiona

Fiona käpistelee tyytyväisenä
 

20.12. tokoringin treenit, häiriökoulutus alkamassa. Kouluttaja Nina Manner rivin takana. (Kuva: Mari Niinikoski)

Marja Peltosen ottama ryhmäkuva, jonka kuvaussessiosta Fiona ilmaisi olemuksellaan mielipiteensä selvästi. Tämä on ainoa kuva jossa se on edes jotenkin asiallisen näköinen. Tai sitten ei.

Jouluaattona olimme pihalla kun vihdoin oli aurinkoa näkyvissä. Sillä aikaa kun Tara ja Fiona leikkivät ulkolelulla, Noppa haki lahon oksanpätkän ja leikki sillä itsekseen.

Taralla ja Fionalla oli tänään taas kivaa pihalla...

"Anna mulle lelu, anna!"

Fiona ei osaa päättää vaaniako vai syöksyäkö Taran perään.

Tara unohti lelun hetkeksi, Fiona hyökkäsi.
 

 Tara pohtii
 

 Tämä kuva kertoo koiriemme persoonista erinomaisesti: Tara seitsemän vuotta ja rapiat, leikkii lelulla (=ikuinen yksivuotias henkisesti), Fionalla on täysi vauhti päällä ei-minnekään (aina kiire jonnekin on, on, on...) ja kaiken sen kohelluksen keskellä Noppa jyrsii lahoa juurakonpalaa kaikessa rauhassa...
 

 "Täysi vauhti päällä, ei vähempää..."

...ja toinen lähes samanlainen, iäkkäämpi tosin. Tara-mummokoira.

Sillä aikaa Noppa nautti auringosta.