Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

25.10.2015

Ei me mitään olla tehty - tai no jaa, ollaanhan me!

Ensiyrittämällä tuntui ettei mitään erityistä kerrottavaa ole, mutta käytyäni läpi pikaisesti kalenteria huomasin että kas, joka viikko on ollut jotain. Enemmän tekisi mieli tehdä, mutta päivät ja vuorokauden tunnit eivät kaikkeen riitä. Kuinka turhauttavaa.

Mummojengi eli Noppa ja Tara ovat voineet hyvin, Nopalla on yhä lääkitys kohdallaan. Se peuhaa iltaisin sohvalla, heittelee sohvan suojapeiton rullalle ja hihkuu itsekseen sillä aikaa kun Tara ja Fiona ovat jo sikeästi unten mailla.

Noppa on mukana lenkeillä ihan normaalisti, jaksaa väsymättä pitkätkin metsälenkit. Pihalla se pitää vahtia sillä aikaa kun minä teen pihatöitä, Tara avustaa ja Fiona tunkee koripallon jäänteitä heitettäväksi.

Sisällä mummokoira keskittyy joko sohvalla mylläämiseen tai enimmäkseen keittiössä kerjäämiseen. Sen ruokahalu on yhä pohjaton ja nyt kun ulkona ei ole enää marjoja syötäväksi, se on vielä hysteerisempi ruuan suhteen. Terassilta se riipi loput mansikat raakoina kun ne eivät enää kypsyneet.

Nopan kanssa käytiin taas dobossa, siellä se on ihan pro. Omistajalla oli aikamoisia ongelmia omassa jumppaosuudessaan, mutta Noppa jaksoi ja osasi hyvin. Se seisoi, istui ja makasi pallon päällä tukevasti, levitti varpaansa ja asetteli tanakan kroppansa oikein - ja vaati hyvät namit suorituksestaan. Tasapainotyyny oli hieman haasteellisempi, etenkin takajalkojen siihen asettelussa. Doboa jatketaan harvakseltaan niin kauan kuin vain Noppa sitä jaksaa tehdä.

Taraa doboilu ahdistaa ja Fiona luultavasti tappaisi jumppapallon, joten Noppa nauttii doboilusta ainoana meidän koirana.

Tara on käynyt taas akupunktiossa, mutta sitä ahdistaa tilanne yhä sen verran että sovittiin seuraavalla tehtävän pelkän hieronnan. Vaikka akupunktio on tehokkaampaa ja vaikka hieronta tuntuu lihasongelmien takia välillä epämiellyttävältä, Tara tykkää selvästi hieronnasta. Se on silmät sikkurassa ja suupielet vinossa kun sitä hierotaan eikä nousisi hieronnan jälkeen ylös lainkaan. Heiluttaa häntää ja ojentaa tassua "Jatka!".

Fiona kävi fysikaalisessa hoidossa, mutta ei siinä rennossa venkoilijassa mitään jumituksia ollut.

Fionan kanssa ollaan käyty nuorten koirien tokoringin koulutuksessa Nina Mantereen opissa, Oilin tokokoulutuksissa ja omatoimitreeneissä, tosin jälkimmäisissä liian harvakseltaan. Oililta ollaan saatu taas todella hyviä neuvoja ja vinkkejä voittajaluokan liikkeisiin. Kiirettä kisaamaan ei ole, mennään sitten kun tuntuu siltä. Ja kun omistaja oppii kauko-ohjaukset. Ne kun ovat minulle ihan toivottaman vaikeita. Fionalle ei niinkään.

Fionan kasvattaja Sanna järjesti lokakuun alkupuolella Jessica Svanljungin koulutuksen jossa kävin Fionan kanssa. Loistava koulutus, taas sellaisia "Ahaa!"-elämyksiä asioista, joita ei ole vaan itse tajunnut. Selvisi mm. miksi Fiona himmailee ruudussa (kun se odottaa sitä yläkautta heitettävää pallopalkkaa sinne!).

Kasvattaja-Sanna on järjestänyt myös Usvalle ja Fionalle jälkitreenejä. Ollaan jäljestetty pellolla (ei peltojälkeä, vaan jälkeä pellolla) ja tehty esineruutuja. Sekä Fionan ja Usvan ongelma jäljellä on ollut liika vauhti ja innokkuus, jonka takia Fionalla on keppien ilmaisussa ongelmia. Sannan erinomaisilla neuvoilla ja esimerkeillä ollaan jo tilanteessa jossa tänään sekä Usva että Fiona jäljestivät tasaisella vauhdilla, hyvässä rytmissä ja rauhassa. Mahtavaa. Kun vauhti ja rytmi ovat löytäneet toisensa, löytyivät myös kepit. Fiona ilmaisi kaikki kuusi keppiä selvästi. Paljon lisää treeniä tarvitaan, mutta nopeasti siskokoirat oppivat.

Esineruudussa riittää vielä paljon treenattavaa, Usvalle ei ainakaan vauhti ole ongelma (ns. tykinkuula-lähdöt ja rakettivauhti!), tarkkuutta ja varmuutta tarvitaan kummallekin. Fionalle iski tänään neitivaihde ja se oli sitä mieltä että yksi esine riittää, koska se oli kauimmainen ja hankalimassa paikassa. Ja lisää treeniä...

Tavattiin Fionan siskopuoli Viljakin kun käytiin Hyvinkäällä koirauimalassa, ensimmäisen kerran sitten viime kevään. Kuten arvata saattaa, Fionalta karkasi järki sen siliän tien kun se näki altaan ja se ui aivan raivoisasti taukoja pitämättä puoli tuntia. Siitä seurasi vesihäntä pariksi päiväksi, onneksi parani itsekseen eikä Fiona ollut lainkaan kipeä, mitään kipukohtaa en löytänyt.

Tara ja Noppa chillailivat kylpylätunnelmissa, pulahtivat välillä rampilta veteen ja sitten takaisin rampille istumaan. Vilja ui keskittyneesti ja tasaisesti rataa, kuten aina. Seuraavalla kerralla Fionan uinti-intoa pitää rajoittaa (kelluntaliivit, ei pääse niin nopeasti eteenpäin) ja luultavasti tuon ensihuuman jälkeen se hieman rauhoittuukin. Vesi on nyt vain sellainen elementti missä sillä häviää jarrut täysin.

Ensi kuussa on tiedossa Fionalle Oilin ja tokoringin tokokoulutuksia sekä lisää jälkeä ja esineruutua, Nopalla on tiedossa pari kertaa doboilua ja  Addisonin taudin puolivuotistarkastus Univet Lahdessa Seppo Lambergin luona. Tara käy hierottavana ja sitten taas akupunktiossa. Ensi viikonloppuna tulee erittäin mukavia vieraita, eli Marja ja Nopan serkku Karkki. Mummokoirakloonit tapaavat taas :)

Noppa doboilemassa 

Tara ja puruluu
 

Tara ja lelu
 

Fiona ja ihan paras pihalelu: koripallon jäänteet

"Ai siis kuka syönyt mansikan raakileet? Ai minä vai?" Oho."

Noppa

Fiona jäljestää (huomaa häntä!) (kuva: Viivi Kiviniitty)
 

Fiona tuo esineen (kuva: Viivi Kiviniitty)

Usva tuo esineen
      

 Usva vauhdissa
 

Usva tarkkailee Fionaa (joka vie lelua Juhalle)
 

Usva suukottelee Fionaa
 

 Siskot (Fionalla häntä putkella)