Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

22.2.2015

Toipilas-Tara, toipilas-Noppa ja kaikkea muuta kuin toipilas Fiona

Sairashuoneelta päivää. Jaloissa makaa tätikoirat, joista toinen on taas vatsa kuralla ja toinen taas selkä jumissa. Fiona-neiti on omassa ylhäisessä yksinäisyydessään jossain talon remointavassa osassa, luultavasti makaa keskellä kylmää betonilattiaa tyytyväisenä.

Taran jalka on ollut ihmeen hyvässä kunnossa, mutta suojakelien ja raskaiden hankien myötä se kipeytti selkänsä. Hieronta auttoi, mutta seuraava kerta piti varata heti ja särkylääkekuuri jatkuu. Silti ulkona se menee täysin höyrypäänä ilman jarruja eikä suostu hiljentämään vauhtia.

Noppa on syönyt liikaa lunta ja viime yö meni taas valvoessa. Toivottavasti sen olo ei huonone, vakionahan on päivystysreissu iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Toistaiseksi tilanne on vakaa ja Nopalla on nälkä, mikä on hyvä merkki. Siinä vaiheessa kun se ei syö, on jo kiire lääkäriin.

Fionakin kävi hieronnassa, ihme kyllä sillä ei ollut pahempia jumeja tai lukkoja. Ottaen huomioon sen tee-se-itse-päälläseisonnat hangessa (lisää Nitroja omistajalle...), voltit ja ilmalennot parkkihallissa ja sisähalleissa (parkkihalli on nyt pannassa, se on aivan liian liukas Fionalle) sekä "Batmaaaan!!!!"-hypyt lumikekojen ja mäkien päältä suoraan tyhjyyteen.

Tiistaina meillä oli pienimuotoinen sukukokous kun Hyvinkäällä hallitreeneissä pääsimme Fionan kasvattajan Sannan neuvomana tokoilemaan ja mukana oli myös Fionan sisko Usva, velipuoli Nooa ja isä Manu. Viimeinen toimi seuraherrana eikä juuri tyttäristään välittänyt vaan hiipotti omia menojaan ulkoillessa.

Tiistain treenit eivät ihan putkeen menneet, uusi paikka ja ohjaajan jännitys purkautuivat ymmärtämättömyytenä ja ylimääräisenä vauhtina. Mutta loistavaa oppia tuli meille kummallekin, kasvattajan neuvot ovat aina tarpeen. Taas tuli monta pienimuotoista ahaa-juttuja koulutuksesta ja oman koiran ymmärtämisestä

Kotona ollaan harjoiteltu tunnareita ja ulkona jälkikeppejä. Jälkimmäisessä tuli ensimmäisen kerran erinomainen suoritus, jos ne nyt sitten vihdoin alkaisivat onnistua? Fionahan on ollut sitä mieltä että jäljellä kepit ovat vain riesa, joita voi vilkaista, mutta niitä ei ehdi tuomaan omistajalle koska jälki on niin paljon tärkeämpi.

Loppuviikosta ei treenejä ole ollutkaan (outoa...), ensi viikollakin on kaikenlaista muuta ohjelmaa tiedossa, mm. Nopan lääkärireissu Addisonin taudin takia, puolivuotiskontrolli. Toivottavasti mitään erityistä ei kokeissa löydy.

Fionan valikoituja uniasentoja:
Kun on jalat valmiina lähtöön, ei myöhästy mistään

Piiiiitkä versio Fionasta

Noppa normaalissa lepoasennossaan

Kaksi häntää ja viisi jalkaa

Tara ponnistaa

Fiona ponnistaa
 

 Fiona pyytää Taraa leikkimään
 

 Vähän harmittaa kun ei se Tara huomaa...
 

Fiona löysi hangesta pallon...
 

...jonka Tara tietenkin vei.
 


Kun tarpeeksi kauan Fiona Taraa kiusasi...
 

...niin tätikoira hermostui.

Pihan yli lensi kaksi isoa lintua, Noppa ilmoitti ettei tälle tontille ole sitten asiaa.

15.2.2015

Vauhdikas viikko

Ei voi syyttää että olisi ollut tylsää viime päivinä. Viikkoon mahtui kolmet ohjatut treenit, yhdet möllitokokisat, koirauintia ja Taran loukkaantumisyritys, valtava Ahaa!-elämys Fionan koulutuksessa ja isän sairaskohtaus.

Remonttiakin on tehty, mutta siitä enemmän toisessa blogissa.

Taralle taas sattuu ja tapahtuu, viimeksi yritti itsemurhaa ja nyt teloi itseään Hyvinkään koirauimalassa. Happamasti pohdin että onhan se liikaa vaadittu että se ymmärtäisi käyttäytyä kun vasta 6 vuotta ollaan siellä käyty. Koirauimalassa Fionan siskopuoli Vilja ui hillitysti ja paheksui remuavia seuralaisiaan, Fiona ui ja parpatti mennessään, kävi komentamassa minua että käske altaaseen (se ei mene ilman lupaa) ja Noppa istui rampilla huljutellen persvillojaan altaassa. Sen sijaan Tara kohelsi kuin ensimmäistä kertaa ikinä veteen joutunut. Lopulta Tara repäisi itsensä reunalta (ei rampilta) ylös vauhdilla ja kaatui laatoille niin että kaikki neljä raajaa levisivät eri suuntiin. Luulin että sillä vähintään repeää sisuselimet, puhumattakaan lihasvaurioista. Ihme kyllä se toipui siitä, mutta Taran uinti jäi sillä kertaa siihen. Taralla on selkä kipeä, eli se on tavallista ärtyisämpi ja sillä menee pää jumiin herkemmin kuin normaalisti. Sillä seurauksella että uintitapahtuma oli sen pääkopalle liikaa ja sitten sattuu.

Tara on nyt särkylääkekuurilla, huomenna vien sen Hanna-Kaisalle hierottavaksi ja samalla Tara saa laserhoitoa.

Noppa jumppaa iltaisin sohvalla itsekseen, välillä sieltä kuuluu ilohaukku ja sitten taas tuhinaa kun mummokoira peuhaa pitkin sohvaa. Pihalla se ei lumiremuamisista välitä, muutaman lumipallon saattaa metsästää ja sitten jää seuraamaan Fionan touhuja. 

"Rapsuta masusta!"
 

Rouvakoira mulkoilee suu auki vieressä remuavaa Taraa

Ulkona Noppa suorittaa tontin vartiointia, läheisellä ladulla hiihtävät ovat sen erityisen tarkkailun kohteena.

Alkuviikosta kävimme Fionan kanssa epävirallisissa tokokisoissa. Sijoitus oli viidentoista koirakon joukosta kolmas (184,5 p.), mutta en ollut lainkaan tyytyväinen suoritukseeni. Siis omaani. Paljon parantamisen varaa löytyi ja suoria neuvoja siihen tuli eilen Etelä-Hämeen kennelpiirin tokoringin koulutuspäivässä jossa oli kouluttajana Niina Manner. Alkuosuutemme Niinan edessä oli katastrofaalinen, mutta Niinan neuvoilla koin todellisen Ahaa!-elämyksen jonka ansiosta tokoilumme siirtyy nyt ihan uuteen (parempaan) muottiin. Niina antoi myös erittäin tärkeää palautetta käskyistäni ja kehon kielestä, ne kun jaksan pitää mielessä niin homma alkaa toimia ihan eri malliin. Olo oli suorastaan valaistunut!

Keskustelua sivulle-sanan merkityksestä Niinan koulutuksessa eilen. Kuva: Kaisa Onnela-Ranta

Fionalla on pihalla ihan omat valaistumisen hetkensä, sitä ei paljoa minun elämykseni hetkauta. 

Valaistumista päästään toteuttamaan lähiaikoina pari kertaa järjestetyssä koulutuksessa ja iltaisin pihatokoilussa. Ensi viikolla tavataan myös Fionan sisko Usva ja velipuoli Nooa. Sitä ennen ja sen jälkeen lumileikkejä pihalla ja metsässä. Monta kertaa päivässä. Ja Fionan mielestä silti liian vähän.

Fiona-aura

"Siis tää lumi on aina vaan NIIN mahtava juttu!"

Huomatkaa ilmassa lentävät lumipaakut... Fiona matkalla taas jonnekin tosi syvälle.

....aina vaan....

Noppa

Tätikoira Tara ryysii polulla, Fiona väistää


Tänään oli toistakymmentä astetta pakkasta vaikka päivällä aurinko lämmitti jo jonkun verran. Mummokoira palelee herkästi joten verkkarit ja töppöset ovat tarpeen.

 Fiona poseerasi lumikasan päällä (tuossa kuvassa se itse asiassa pungertaa takaisin lumikasan korkeimmalle kohdalle josta se putosi hetki ennen kuvausta...)


 Selkäjumppaa Fionan tapaan.

Eikä taaskaan takajalkoja!

7.2.2015

Talvitokoa

Viikossa on taas tapahtunut paljon, mutta ei mitään uutta. Tokotreenejä, metsälenkkejä ja muuta meidän arkiviikkoon kuuluvaa. Poikkeuksellisesti tämäkin viikonloppu on ns. ohjelmavapaa, eli singahtele ympäri Hämettä tai Uuttamaata Fionan kanssa. Eilen olimme tosin Lahdessa Oili Huotarin koulutuksessa.

Fionan mielestä tikun etsintä on aivan hurjan kivaa (tunnistuskapula siis), eikä sillä kauaa kirsu tuhise (sananmukaisesti) kun tikku on minulla kädessä. Vähitellen siirrytään tekemään oikean tikun etsimisestä haastavampaa ja lähempänä sitä kisamaista liikettä.

Kauko-ohjausliikkeitä harjoiteltiin Oilin opastuksessa, ne tulevat olemaan uusine käskysanoineen minulle paljon vaikeammat kuin Fionalle. Nopan opetin aikoinaan väärin ja huolimattomasti. Avoimessa luokassa sillä ei ollut mitään ongelmaa mutta voittajaluokan kaukot seisomaan nousuineen olivat aikamoista salsatanssia.

Fionan sisko Usva oli Oilin koulutuksessa myös, saimme kehuja edistymisestä ja kotiläksyjen tekemisestä. Vielä kun saisi sen vinkulelun Fionan kurkusta pois niin alkaisi näyttää jo mallikkaalta. Kotona mitä huomaamattomin ja helpoin koira kun tykkää tokosta niin, ettei sananmukaisesti meinaa pysyä nahoissaan. Paitsi sitten kun se tekee töitä, jota Fionan mielestä pitäisi tehdä ihan koko ajan.

Tara meinasi päästä taas hengestään viikolla, se lähti parkkihallissa autosta (!) kesken treenien jolloin meinasi päätyä narttusakemannin hampaisiin. Onneksi minulla ja Taralla toimi refleksit hyvin (minulla myös äänijänteet) ja Tara ehti juosta takaisin autoon viime hetkellä. Minä löin auton oven kiinni ennen kuin Noppa olisi hermostunut autoon tunkevasta vieraasta sakemannista. Tätikoirat ovat olleet lähes idioottivarmoja autossa pysyjiä vaikka ovet ovat olleet aina auki. Nyt ne pysyvät kiinni kunnes keväämmällä autoon rakennetaan häkit kaikille.

Fionan juoksut alkavat olla vihdoin ohi, se on selvästi paremmalla tuulella ja pirteämpi. Joku ulkopuolinen ei huomaisi siinä mitään eroa, mutta meille ero on ihan selvä. Itse asiassa kukaan ulkopuolinen ei huomaa Fionassa mitään eroa ennen juoksuja, juoksujen aikana ja juoksujen jälkeen...


Ensi viikolla onkin kaikkea mielenkiintoista koira-aiheista tiedossa. Treenaamisen lisäksi käydään katsastamassa mitä me oikeasti osataan, tutkitaan kuinka lujaa Fiona voi uida altaassa (Noppa pohtii sillä aikaa miten paljon vesi voi pöksykarvoja huljutella), tokoillaan ryhmässä ja analysoidaan juttuja (vaikeaa minulle) ja otetaan rennosti joka hetki kun vain voidaan.


Fiona on aivan hurmaantunut lumesta. Kauankohan se pöyhisi sitä jos saisi olla pihalla niin paljon kuin haluaisi?
 

 

Harmi ettei päälläseisominen ole tokoliike. Fionalta onnistuisi sekin.

Tara ei taaskaan tajua mitä sen selän takana tapahtuu...

...Eikä näytä tajuavan mitä sen edessäkään tapahtuu....

Täti Tara. Vähän yksioikoinen tapaus.
Fiona nukkuu ensimmäisen kerran aikuisiällä näin liki Auktoriteettia (puhelimella salaa napsaistu kuva)

1.2.2015

Kaksi eri blogia

Siirsin puutarha- ja kotijutut omaan blogiin www.mustavalkoistenkoti.blogspot.com 

Se helpottaa toivottavasti puutarhasuuntautuneiden blogisurffailua eikä häiritse niitä jotka haluavat lukea pelkästään koirajuttuja. Mitään tarkkaa treenianalyysia täältä on edelleen turha hakea luettavaksi, niitä en aio kirjoittaa vastaisuudessakaan.

Koirajuttuja ei ole paljoa tähän aikaan vuodesta kerrottavaksi. Treeneissä käydään Fionan kanssa eri porukoissa muutaman kerran viikossa, tämä viikonloppu oli erittäin poikkeuksellinen kun ei ollut mitään ohjattua ja aikataulutettua toimintaa. Piti tarkistaa kalenteri moneen kertaa että olenko unohtanut jotain...

Tätikoirat ovat treeneissä olleet mukana, Nopan kanssa voin tehdäkin jotain mutta Tara ottaa treenit vain hengailun kannalta. Ottakoot, sillä on siihen lupa. Tädit ovat olleet reippaina, hieman Noppaa häiritsee lumimäärä metsässä ja pihalla kun rouvakoira ei millään menisi hankeen kävelemään eikä tarpeilleen. Tara on hieman jäykkä hangessa kahlaamisesta, mutta ihmeen hyvässä kunnossa se on, parempi kuin pitkiin aikoihin! Fiona rrrrrrrrrrrrakastaa lunta (mitä se ei rakastaisi...?),

Ensi viikolla on normikoulutusten lisäksi Oilin koulutus Lahdessa, siskokset Usva ja Fiona pääsevät tiukkaan oppiin taas. Lumetonta aikaa ja jälkitreenejä odotellessa olen tehnyt pari kertaa Fionalle keppiharjoituksia. Tuskaista kun se on niin täpinöissään jäljestämisestä että ei malta vieläkään ilmaista keppejä. Kepit liittyvät liian hyvin jäljestämiseen ja koska jäljestäminen on ylitse kaiken, niin viis niistä kepeistä. Hidastavat vain jälkeä, tuumaa Fiona.

Fionan kanssa olen menossa vepe-kurssille heti kesäkuun alussa, tämänvuotisen Dreamoor-leirin jälkeen. Ensin käydään leirillä vesipelastusta viimevuotiseen tapaan harjoittelemassa ja heti sen jälkeen kurssille. Kesällä jatketaan harjoituksia mökillä. Koska Fiona on vakuuttunut että hänessä on myös Lepakkomiehen aineksia, ei mikään estä sitä hyppäämästä jostain johonkin vain hyppäämisen ilosta. Kuten korkean lumivallin yli suoraan alas tyhjyyteen. Onneksi oli paljon lunta pehmentämässä loikkaa. Veneestä veteen hyppääminen ei siis tuota minkäänlaisia ongelmia.

Kisakalentereita (tokon siis) olen katsonut, mutta siihen jätin. Paljon oli suunnitelmia, mutta käytäntö on eri asia. Käydään muutamassa näyttelyssä ensin ja haetaan ohjaajan ja koiran hillintää ja hallintaa ennen muun kisauran korkkaamista.

Upeaa kisauraa :) odotellessa voi vaikka ottaa ilon irti lumesta kuten Fiona tekee..


Katso ilmettä! :D

Ei päätä, ei häntää. Matkalla Kiinaan nurinpäin.

Tara tönöttää ja sillä aikaa joku kaivaa kuoppaa sen selän takana...

"Siis tää lumi on NIIN mahtava juttu!"

Lumihirviö iskee Taran takana.

 Noppa-mummokin innostui kaivamaan, hyvin sivistyneestä tietenkin.

Arvatkaa kuka tipahti lumikukkulan päältä? Kts. korvankärjet...

 Pungerrus takaisin kukkulalle

Ensin Fiona rallatteli Taralle....

 ...kunnes tätikoira jyräsi sen.

Tätikoirat tönöttävät samiksena vasen korva pystyssä