Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

25.1.2015

Juu kiitos riittäisi jo

Huonot uutiset ja talvi. Niitä molempia on riittänyt ihan tarpeeksi.

Tänä talvena on kuultu huonoja uutisia, tirskautettu muutamat itkutkin, koettu pakkaset, sohjot, jäät, hyytävät viimat ja nollakelit. Kevättä ja parempia uutisia peliin kiitos.

Suurinta kevään odotuksen tuskaani olen purkanut shoppailemalla puutarhamyymälöissä (siemenet ovat tulleet jo!), tilaamalla netin kautta siemeniä ja tutkimalla viimevuotisia kuvastoja. Mopo karkasi jo siementen kohdalla, saa nähdä kuinka käy kun liljojen sipulit tulevat kauppoihin...

Tänä kesänä on tiedossa ruuhkaa kasvimaalla (muistutus itselleni: samettikukat itävät siemenestä meillä liian hyvin), perennapenkeistä puhumattakaan. Optimistisesti ostin myös sinivaleunikon ja idänunikko "Royal Wedding"in siemeniä. Etenkin sinivaleunikko on kuulemma todella kranttu kasvupaikan suhteen, joten kylvän sitä sinne sun tänne jos joku paikka sille kelpaisi. Ja yritän muistaa etten kitke niiden alkuja pois (kuten olen tehnyt vahingossa useamman kerran muille).

Kasvimaalle pitäisi tehdä kylvösuunnitelma ja heti maan sulaessa pitää siirtää karhunvadelma ja muut vadelmat pois kasvimaan reunasta. Se kuului asioihin jotka syksyllä jäivät kiireiden takia tekemättä. Siitä viisastuneena pitää yksi kesälomaviikko jättää syyskuulle jotta sadonkorjuu ja muut syysvalmistelut pihalla saisi tehtyä rauhassa (lue: ne jäävät lomaviikon sunnuntaille kuitenkin....).

Koirat ovat nauttineet lumesta, tosin Noppa on sitä mieltä että hän ei umpihankeen tarpeitaan tee, eli sille pitäisi aurata tontilta oma vessa-alue. Lenkillä rouvakoira sentään siirtyy sivummalle tarpeilleen. Molemmat tätikoirat ovat olleet pirteitä ja kivuttoman oloisia. Mitä nyt kylmä sää ja runsas lumen syöminen aiheuttavat pissaongelmaa, eli meillä pestään lattiat monta kertaa päivässä vaikka koirat käyvät ulkona vähän väliä.

Fionan kanssa treenit ovat sujuneet vaihtelevasti. Tietenkin ne huonosti menneet ovat olleet mahdollisimman suuren yleisön edessä ja parhaimmat onnistumiset on nähnyt kouluttaja ja ehkä joku muu. Välillä iskee epätoivo että koira on liian hyvä minulle, se ansaitsisi taitavamman ohjaajan.

Virtaa, työintoa ja nopeutta Fionalla riittää vaikka muille jakaa, se on taas huomattu viime aikojen koulutuksissa. Koko loppuviikko on kulunut eri ohjaajien ja ryhmien opeissa, hyviä ja motivoivia koulutuksia kaikki. Eilen olimme palveluskoirien tottelevaisuuspäivässä Riikka Veikkasen koulutuksessa. Taas tuli huomattua että Fionalta löytyy rutkasti saalisviettiä, moni terrieri olisi ollut kateellinen. Se oli sentään vaisu juoksujen takia!

Tänään olimme Etelä-Hämeen nuorten koirien tokoringin koulutuksessa Janakkalassa. Viime aikojen huonoihin uutisiin kuuluu tieto siitä että treenikaverimme, toinen kerhostamme tokorinkiin päässyt sileäkarvainen collie Lumi on vakavasti sairas. Mielialani koulutuksissa ei ole ollut kovin korkealla kun koko ajan on mielessä että Lumin ja Kaisan pitäisi olla mukana myös ja tämä talvi on kenties Lumin viimeinen.

Ensi viikonloppuna hengähdetään koulutuksista ja keskitytään remonttiin (lue: minä hengähdän, Fiona jatkaisi koulutuksia joka päivä. Juha tekee remonttia päivittäin, joten hän keskittyy siihen joka tapauksessa).
Toinen puoli talosta on nykyään aika karu.

Juha ja isä ovat laittaneet lisäeristeet seiniin ja purkaneet oviaukkojen kaaret.

Keittiön lattiakaivon paikka

Olohuone ja takkahuone eivät ole kovin viihtyisiä nykytilassa

Palkkauskuvia lauantain pk-tottistreeneistä, kuvaaja Saara Alasilta




Jos ensi viikonloppuna pilkahtaisi aurinko (onkohan liian optimistisesti toivottu...), jotta saisi välillä vähän valoisampia kuvia.
Tara paheksuu kun Matkalla Kiinaan-kaivaja potkii lumet sen kylkeen

Tara juoksee Juhan perään takapihalla

Katso! Fiona ilman takajalkoja!

Ja ilman päätä!

Fiona ja Tara liitävät metsään

Fiona liitää muuten vaan

Tätikoirat

Kaikki kolme kuvassa

"Ulkona kiva, sohvalla paras", Nopan motto.

18.1.2015

Siskobalettia

Kulunut reilu viikko oli hyvin tapahtumarikas, mutta ei niin miellyttävässä mielessä. Monta kivaa ja onnistunutta hetkeäkin oli onneksi ja viikon päätti erittäin mukavasti Fionan siskon Usvan vierailu.

Siskokset pääsivät purkamaan energiaansa pihalla ja metsälenkillä ja kerrankin Fiona oli se vaisumpi osapuoli! Kävimme myös kokeilemassa miten siskot reagoivat ampumiseen, taas sama tulos kuin viimeksi eli ei mitään reaktiota. Fiona ei taida edes tajuta sitä...

Viikon ikävien asioiden setvimisen, valituksen, kiukuttelun ja itsesäälivuodatuksen sijasta kuvasarja mustavalkobaletista nuoskalumessa. Se hyppivä ja enemmän ilakoiva osapuoli kuvissa on Usva. Se on jopa ilmeikkäämpi kuin Fiona :)












17.1.2015

Tuntuuko siltä että jotain tapahtuu takanasi?


Sen pahemmin selittämättä...
 






Fionalla on projekti. Sen nimi on "Ainakin Kiinaan asti"

Sen voi tehdä myös selällään

6.1.2015

ja taas mennään

Joulutauko on ohi, treenit pyörähtäneet käyntiin ja muu hulina myös. Päivitän kalenteria lähes päivittäin, useamman kuukauden päähän.

Vuosi vaihtui hyvin rauhallisesti. Meillä oli vuorokauden ajan täällä hurmaava paukkupakolainen, Nemi-corgi. Nemi marssi iän tuomalla ja corgien luontaisella itsetunnolla sisään meidän kolmen mustavalkoiseen laumaan kuin olisi ollut meillä alvariinsa. Noppa totesi että kas, taas uusi hoitokoira ja sen jälkeen jätti Nemin täysin rauhaan kuten Nemi Nopan. Fiona olisi kovasti halunnut tutustua tarkemmin tähän pienikokoiseen mutta suuriegoiseen mummokoiraan, mutta Nemi kertoi ettei kannata. Taraa Nemi pisti aivan 6-0 eikä Tara taaskaan tajunnut mitään.


Nemi ja Fiona

Keskiyön lähestyessä meillä oli aika rennot tunnelmat

Fiona normaaliasennossa. Se on kotona joko noin tai tassut kohti taivasta.

Nemi nukkui keittiössä tai oli Juhan vieressä sohvalla. Tara ja Fiona eivät noteeranneet millään lailla taivaanrannan välkehtimistä tai jysäyksiä, ihmettelivät vain kun eivät päässeet kunnon iltalenkille.

Uuden vuoden päivänä touhuttiin pihalla, Nemi piti corgimaiseen tyyliin kuria ja järjestystä yllä Taralle ja Fionalle.

Fiona kuuntelee korvat luimussa Nemin ripitystä.

Taraa piti paimentaa, ihan varmuuden vuoksi.

Sen verran rankkaa valvominen ja Juhan tekemien herkkuruokien kerjääminen oli, että seuraava päivä meni koirilla levätessä. Ulkona satoi kaatamalla vettä ja maa oli loskaisen rännän peitossa. Noppa suorastaan kiroili lenkillä. Sillä oli takki päällä, mutta silti se koki kelin niin ikäväksi että illalla teki pissat kukkapenkkiin ja pyörähti takaisin sisälle. Kaksi lenkkiä siinä kelissä kuulemma riitti. Älli & Tälli eivät olleet kelistä moksiskaan.

Noppa rentoutuu sohvalla

Pakkasen kiristyessä kaivoin Nopalle verkkarit (eli fleece-puvun) ja töppöset esiin. Sille tuli ihan itku jo ensimmäisten kovempien pakkasten aikaan kun palelsi, nyt rouvakoira hiipottaa verkkareissa, tossuissa (kiitos Karkki-bortsun omistajalle Marjalle töppösistä!) ja takki päällä eikä haittaa.

Fionalla on ihan omaa kivaa lumessa. Se kiusaa Taraa...


 ...juoksee sikapossuhepuleita takapihalla itsekseen...


... ja tekee kaivuu-urakointia maan ytimeen. Ainakin.


 

Tara ja Noppa eivät_aina_ihan_ymmärrä_Fionan projekteja...



Välillä se kokeilee jos saisi Noppaankin vauhtia. Huonolla menestyksellä.

Tara on varma tapaus, varsinkin nyt kun Tara on kivuttomampi kuin aikoihin.

Mutta ihan aina ei sitäkään kannata kiusata...
...sillä tätikoira liikkuu nyt ihmeen rivakasti, yllättää välillä Fionankin.

Duo Pöljä & Pöljempi

Vuoden vaihtuessa alkoi myös treenikausi, seuraavien viikkojen viikonloput ja illat kuluvatkin eri halleissa ja eri kokoonpanoilla. Sukulaisiaan Fiona tulee ainakin tapaamaan ahkerasti!
Käydään myös tapaamassa ystäviä, uimassa ja hieronnassa Hanna-Kaisan luona ja sitten taas opitaan lisää.

Tämän vuoden ensimmäinen kukkakuva! Kerrottu valkoinen amaryllis kukkii jo neljättä viikkoa.

Takametsä pakkaspäivän valossa