Kuinka kaikki saadaan pienen tassun alle - Prinsessa Alice ja hoviväki



Tunnustan: kun vastassa on kyseinen kuninkaallisella asenteella, diivan egolla, piraijan hampailla ja kanin koolla varustettu tehopakkaus, me olemme ihan tassun alla. Prinsessa Alice on osoittautunut kerrassaan verrattomaksi tapaukseksi, joka on kyllä kaikkea muuta mitä odotettiin. Egonsa, asenteensa ja energiansa puolesta sillä ei ole mitään tekemistä lässyn seurakoiran kanssa. Lisäksi se on pelottavan älykäs, ts. pistää mustavalkoisia jo nelikuukautisena aivan 6-0 ja samaa yrittää meillekin.


Koska Prinsessan mielestä maailma_on_hänen, ei hän koe tarpeelliseksi nöyrtyä hoviväen kutsuihin ulkona, vaan on oikeutettu tutkimaan asioita laajemmiltikin. Kuten loppiaisena kylätielle, josta oli auto tulossa samaan aikaan kun pentu pötki pitkin pihatietä minun huutaessa ja juostessa perässä... Pihalla oli siis neljä mustavalkoista ja kaksi aikuista (Jonna oli Fionan siskopuolen Viljan kanssa kylässä), mutta ei se kiinnostanut Prinsessaa. Onneksi Jonna vislasi niin että Prinsessa pysähtyi sitä kuuntelemaan ja lähti sitten perässäni takaisin tontille. Sen jälkeen Tättähäärä on ulkoillut vain 15-metrisen liinan kanssa ja silti saan juosta sananmukaisesti hippulat vinkuen sen perässä. Yksikään meidän koiristamme ei ole ikinä ollut noin peloton ja itsenäinen. Jopa pentuna hyvin itsenäinen Noppakin oppi aika nopeasti tulemaan käskystä sisälle. Mutta ei tämä neiti. Se juoksee kuin pieni rusakko läpi pihan metsää kohden sillä aikaa kun muut koirat ryhmittäytyvät terassille sisälletuloa varten.


Maura on ollut äärettömän pitkämielinen ja kiltti Prinsessalle, leikkii sen kanssa moneen otteeseen pitkin päivää ja sietää Prinsessan tykinkuula-leikit (lue: karvamarsu ottaa vauhtia ja juoksee suoraan päin nukkuvaa Mauraa) ja terävät hampaat hammaspainissa. Mutta viime päivinä jopa Maura on alkanut komentaa pentua. Pentu alkaa olla jo sen ikäinen että selvästi sille aletaan pitämään kuria. Oli jo aikakin. Taralta Neiti Häärähiiri (Prinsessalla on monta nimeä :) vie lelut tai roikkuu lelun toisessa päässä kun mummo kulkee puristen pitkin huushollia. Täti-Fiona pitää eniten jöötä joten sen suhteen Prinsessa on varovaisempi. Yrittää kyllä tunkea samalle ruokakipolle vaikka saa äkkilähdön pari kertaa päivässä. Sitkeä tyyppi, ei hevillä anna periksi.

Bordercollieta voi käyttää vaikka tukena, ainakin Prinsessan mielestä.

Naapurikyttääjä.

Maura ja Alice, tehopari.

Talven kelit ovat olleet haasteellisia myös koirien ulkoilutuksen kanssa. Milloin puetaan koko jengi toppamantteleihin (tosin Prinsessa tuunasi upouuden kalliin takkinsa muutamassa minuutissa..), milloin sulatellaan lämpimässä suihkussa lumipaakkuja neljästä koirasta. Kovina pakkaspäivinä Prinsessan ulkoilu jäi hyvin lyhyisiin pätkiin ja sekös sitä harmitti. Sisäsiistiksi saan sen varmaan vasta lumien sulattua keväällä: nyt tontti on lunta täynnä ja pentu uppoaa korviaan myöten hankeen jos polulta poistuu.

Prinsessa tutkailee Fionan loputonta kaivuuprojektia.

Prinsessalla on nyt hampaidenvaihtoaika ja päinvastoin kun luulin, myös heiluvilla tai juuri puhjenneilla hampailla voi purra kaikenlaista. Kuten keittiön seinänkulmaa tai pyykkejä. Minulla onkin nykyään muikeita tee-se-itse -tyylisiä verkkosukkahousuja. Yksikään meidän mustavalkoisista ei ole syönyt huonekaluja tai seiniä. Fionahan söi kaikenlaista (kuten lasinsiruja), mutta se söi ne syömällä. Tämä karvamarsu kokeilee hampaitaan ihan huvikseen kaikenlaisiin asioihin. Kuten seinään.

Prinsessa supattaa pihaleikin tiimellyksen keskellä Mauralle jotakin.

Olen ihan varma että Prinsessalla on takuulla Ö-Ö -lonkat johtuen siitä kun se ei ole ehtinyt juuri neljällä jalalla liikkua. Iltahepulit suoritetaan sananmukaisesti seinästä seinään ennen kuin kopin pennusta ja pistän sen aitaukseen yöunille. Siellä se rauhoittuu heti ja herättää sitten reippaasti aamuneljän ja viiden välillä. Menee kyllä hetkiseksi vielä nukkumaan viikonloppuisin kun huomaa etteivät muut nouse. Onneksi.

Jos iltahepuli jää jostain syystä väliin, Prinsessa tulee sitten suihkuun. Sille tulee oikein kiire kun kuulee kylpyhuoneen oven avautuvan ja sitten se juoksee suihkun alle häntä suorana, sananmukaisesti. Aamuisin se tulee varta vasten harjattavaksi kun yritän saada omaa kuontaloani kuriin aamutoimien yhteydessä. Kerrassaan hykerryttävä tyyppi siis.

Tappajamarsu hyökkää Mauran niskaan 

Maura vauhdissa pihalla.

Loppiaisena tavattiin Prinsessan sisko Maiko. Kovin olivat siskot samannäköisiä, minulle meinasi tulla jo huoli että otinko oikean pennun mukaani kotiin kun lähdettiin :)

Siskot neuvottelivat kumpi jahtaa kumpaa




Fionalla ja Mauralla on ollut kiireistä ulkona lumimörköjahdissa. Kun kyseessä on kaksi kiihkeää ja aina innokasta koiraa, homma menee helposti överiksi.


Fiona ei älyä lopettaa ja Maura hyppii korkealta lumikasasta hankeen ja juoksee takaisin ylös. Tara vahtii kaivajia ja yrittää pitää tolkkua hommassa, siinä onnistumatta. Etenkin jos pentu on pihalla mukana niin pitää olla tarkkana ettei se jää jahdissa jalkoihin tai tipahda lumikasan päältä (tosin se on sieltä jo hyppinyt ihan itsekin minun järkytyksekseni).

Prinsessa seuraa kiinnostuneena Fionan lumimörköjahtia. 

Muuten meillä on ollut todella tylsä keskitalvi. Lumimäärä ja hiihtäjät ovat estäneet pitkät lenkit metsässä ja treeneissä käydään vain kerran, pari viikossa pienessä hallissa. Se ei selvästi riitä mustavalkoisille. Fiona ja Maura keulivat innosta niin ettei uusien liikkeiden opettelusta tule mitään ja vanhatkin tehdään sähläten. Haastavat kelit aiheuttivat ylimääräisten treenien peruutuksia ja ulkokentät ovat auraamatta, joten näin vähillä treeneillä ei ole kai koskaan talvisin oltu. Samaan syssyyn meni sitten kisakalenterikin uusiksi, kevät on varmaan jo pitkällä ennen kuin saadaan homma taas kutakuinkin kuosiin.

Olin ilmoittanut Mauran jo Hyvinkäälle halliin möllitokokokeisiin, mutta ne peruttiin kun lumikuorma uhkasi romahduttaa hallin katon.

Fiona ja Hillevi Tättähäärä

Fiona on voinut hyvin, vuoden verran sen toipumiseen meni Nopan poismenon jälkeen. Olemme käyneet säännöllisesti faskia-hoidossa Virpi Vuorisen Vikapalassa joka auttoi Fionaa suuresti. Nyt sillä ei ole enää pahempia jumituksia ja aineenvaihduntakin toimii. Maura venäytti takajalkansa syksyllä jalkansa liukastuessaan eikä ole oikein toipunut kunnolla, ts. milläs pidät sen levossa niin että jalka toipuisi nopeasti ja hyvin.

Maurasta tulee loistava emä jos ja kun se saa pentuja ensi talvena. Se on äärettömän pitkämielinen ja vähän liiankin kiltti pennun kanssa ja sovinnontekijänä aina lohduttamassa kun pentua komennetaan.

Maura ei silti vaikuta kovin stressaantuneelta vaikka pentu viekin sen häntäkarvat, hermot ja herkut :)

Tara on voinut mainiosti ja on ollut treeneissä mukana. Voisi miltei sanoa että se elää nyt elämänsä parasta aikaa vaikka toisin luulin Nopan poismenon jälkeen. Tara on saanut hurjasti itsetuntoa ja rohkeutta nyt kun se ei ole enää Nopan henkisen tassun alla vaan joutuu itsenäisesti päättämään asioista, Fionaan ja Mauraan se ei tukeudu. Tara on ollut pitkämielinen pennun kanssa, hyväntuulinen ja reipas. Se on ollut mukana lähes jokaisella lenkillä ja on sisällä aktiivinen lelujensa kanssa. Se tulee rapsutettavaksi, kellii selällään, hymyilee, suukottelee ja pitää seuraa. Tästä(kin) kiitos suuresti Vikapalalle, sillä Virpin hoidot ovat selvästi auttaneet Taraa kipeän selän ja raajojen hoidossa.

Maura, Prinsessa ja Tara. 

Kovien pakkasten aikaan Tara hengitti nopeasti ja vaivalloisesti ja säikähdin että sillä on sydämessä vikaa. Käytin sen Hämeenlinnan Evidensiassa tutkimuksissa jossa kuvattiin sydän ja keuhkot eri kulmista ja otettiin verikokeet. Tara on syönyt voimakkaita särkylääkkeitä muutamaa kuukautta lukuunottamatta koko sen ajan kun se on ollut meillä 8 kuukauden ikäisestä lähtien ja olin varma että sen maksa huutaa jo hoosiannaa. Positiivinen yllätys oli että sen  veriarvot olivat todella hyviä, jopa maksa-arvotkin. Samoin sydän oli aivan kunnossa, sen sijaan henkitorvessa näkyi rakenteellista ahtaumaa ja keuhkoissa kalkkeumaa joka voisi olla syynä hengitysongelmiin. Tosin ongelma väistyi heti kun pakkaset helpottivat, joten luulen niiden olleen pääsyynä.

Prinsessa saa lumet naamalleen ja Tara tuijottaa kameraa. Yritä noista sitten saada jotain asiallista kuvaa...

Prinsessa Alice ja isosisko Hertta joka saa pikkuherttoja parin viikon kuluttua. Meidän pitää olla varovaisia jos käymme katsomassa pentuja ettei käy kuin viime marraskuussa :)

Usva-mummosheltti 12 vuotta ja Prinsessa Alice 4,5 kuukautta.

Mauralla on nyt oma stalkkeri.

Kommentit

  1. Ihana Alice ja koko jengi! Mitä mainioinpia kuvia.

    VastaaPoista
  2. Voi tuota menoa ja meinikiä!!! Iso hali pitkäpinnaiselle Mauralle! Upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Maura on ihan ylikiltti tuon karvamarsun kanssa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Ei-toivottuja perennoja

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa