Tara ja stalkkeri-Maura

21.8.2018

Suuret oli suunnitelmat...

kesän suhteen. Ja osittain suunnitelmiksi ne sitten jäivätkin. Uusia suunnitelmia on paljon, niin paljon etten ihan usko itsekään niiden kaikkien toteutuvan.

Kesä alkoi ihan odotetusti ja suunnitellusti.

Toukokuun lopussa oli perinteinen viikonlopun kestävä Dreamoor-leiri Virroilla. Lauantaina saimme erinomaista jälkikoulutusta Jenni Laaksoselta koko helteisen päivän ajan ja vietimme muutenkin todella rennon, opettavaisen ja hauskan viikonlopun koirien ja omistajien kanssa. Kerrankin järvivesi oli mukavan lämmintä ja sunnuntain vesipelastustreeneissä Fiona teki taas hienoa työtä - ja täysillä. Mauran kanssa ei paljoa tehty vepeä, se ei ole niin rämäpäinen kuin tätinsä joka ensin tekee ja sitten miettii (jos miettii).

Kesäkuun alussa kävimme Mauran kanssa "oman" kerhomme eli Tuuloksen koirakerhon tottelevaisuuskokeissa. Olimme toukokuussa käyneet möllitokossa Mari Väänäsen arvosteltavana Hämeenlinnassa, mutta se meni enemmän hupailuksi kuin tokoiluksi. Mauralla oli siellä niin kivaa ja mielenkiintoista ettei muistanut lainkaan tehdä yhteistyötä kanssani. Siitä oppineena treenasimme häiriöitä sen verran että virallisissa kisoissa Vesa Kalliolta saatiin pisteitä ykköstuloksen verran. Aikamoista rentoa menoa sekin suoritus oli, etenkin kun olin unohtanut opettaa Mauralle edestä sivulletulon ja siitä hävisi aina kaksi pistettä tuplakäskystä.

Piti mennä vielä heinäkuussa Mauran kanssa Janakkalaan tottelevaisuuskokeisiin uudestaan alokasluokkaan jotta saataisiin sille kisakokemuksia ja varmuutta, mutta Maura aloitti toiset juoksunsa edellisenä iltana. Elokuun alkuun suunnittelemani avoimen luokan korkkaus vaihtuikin sitten toiseksi alokasluokan tokokisaksi Hämeenlinnassa, tällä kertaa tuomarina oli taas mukava Mari Väänänen. Aikamoista haihattelua taas liikkeiden välissä, mutta liikkeet se suoritti ihan hyvin vaikka hypyn se kiersi. Se oli minulle aika yllätys, mutta toisaalta erittäin ymmärrettävää, edellisen kerran se oli hypännyt kesäkuun alun kisassa... Pisteitä tuli taas ykköstulokseen riittävä määrä. Vielä pohdin kolmatta alokasluokan kisaa tai sitten jo avointa luokkaa. Ei olla kesän helteiden takia treenattu juuri lainkaan eli vain muutaman kerran Mari Leiviskän opissa, joten aika huteralla pohjalla se avoin luokka vielä on.

Jälkitreenejä olisi pitänyt tehdä Mauran kanssa paljon enemmän. Hävettää ihan miten vähän olen sen kanssa maastoon ehtinyt, mutta syytän erittäin kuumaa kesää joka vei minulta voimat aika lailla. Toisin kuin tätinsä Fiona, Maura ilmaisee kepit todella hyvin (Fiona inhosi keppejä ja niiden ilmaisemista, jälki oli niin paljon parempi juttu) ja on treenimäärään nähden hyvä jäljestäjä vaikkei olekaan siinä yhtä intohimoinen (lue: fanaattinen) kuin tätinsä.

Ensi vuodeksi jää näemmä Mauran BH-koe, aikataulut ja kisapaikat eivät täsmää kalenterissa. Mutta toisaalta: kiire ei ole, Maura on vasta puolitoistavuotias.

Fionan kanssa meni kaikki toisin kuin suunnittelin. Oli kisasuunnitelmat, oli treenisuunnitelmat, oli vaikka mitä. Toukokuu alkoi ja jatkui vauhdikkaasti Fionan kanssa. Agilitytreenejä kahdesti viikossa, kerran vähintään kerran viikossa pk-tottistreenit ja kerta viikkoon tokotreenit.

Fiona, joka antaa aina kaiken itsestään, eteni ja oppi agilityssä erinomaisesti, mutta pk-tottiksessa ei metrinen hyppy meinannut onnistua millään. Siinä vaiheessa kun kesäkuun puolella se ei kyennyt hyppäämään enää 60 cm korkeaa estettä, soi jo hälytyskellot. Osteopaatti totesi Fionan olevan aivan jumissa ja hoito näyttikin auttavan jumituksiin.

Fionalle tuli maaliskuun lopun sterkkauksesta huolimatta valeraskaus kesäkuussa, ainakin se käyttäytyi aivan kuten valeraskaan aiemmin ollessaan. 

Kesäkuun lopussa oli Tampereella jälkikisat, Fionan ja minun ensimmäiset voittajaluokassa. Fiona ei ollut ihan parhaimmillaan, oli kuuma päivä ja hieman oli epävarma olo kannattaako lähteä kisaamaan. Maastot oli erinomaisia, helppo liikkua ja selkeitä alueita. Alku oli hyvä, janakin sujui kohtuullisesti, kerrankin takajälkeä EI ollut (Fionan bravuuri kisoissa on paukata takajäljelle) ja ensimmäinen keppikin löytyi hyvin. Mietin että jos kerrankin menisi homma putkeen. No ei mennyt.

Aika pian ensimmäisen kepin jälkeen Fiona nosti kirsun jäljeltä, haisteli ilmajälkeä ja lähti jäykin jaloin, kaikki karvat ja häntä pystyssä kulkemaan hitaasti kohti pientä notkelmaa. Minä seurasin aivan äimänä perässä. Kun notkelma oli lähellä, Fiona ampaisi liina suorana takaisin lähtöpaikalle. Sen jälkeen se pyöri jonkin aikaa ja lähti jäljestämään - mutta ei ilmaissut ainoatakaan keppiä. Luulin että olimme riistajäljellä koko matkan, mutta myöhemmin jäljen tekijä näytti jäljen kuvion joka oli prikulleen sama jonka olimme kulkeneet. Eli Fiona oli sittenkin palannut jäljelle, mutta seonnut siitä oudosta hajusta niin ettei ilmaissut enää keppejä. Koska Fiona ei noteeraa ns. saalisriistaa (peuroja, hirviä, jäniksiä, eikä supiakaan), oli metsässä luultavasti karhun haju. Niiden jälkiä ja ulosteita oli ollut samassa metsässä. Lievästi ilmaistuna harmitti.

Tottisosuus meni hyvin, pistemenetykset olivat täysin minun tunarointiani ja se metrinen jäi hyppäämättä. Fiona juoksi esteelle, mietti, ponnisti niin että näin sen reisilihasten jännittyvän - ja kiersi sittenkin. Esineruutu oli kaamea, Fiona ei suostunut uppoamaan ruutuun kunnolla koska "pennut" painoivat mahassa ja sen työskentely oli normaaliin tasoon nähden ala-arvoista. Ryökäle kävi pissallakin siellä! Todella noloa. Silti kolme esinettä löytyi ja neljäs jäi aivan kirsun viereen kun aika loppui.

Ennen kisahaaveiden heittämistä romukoppaan käytiin vielä ensimmäiset tokon EVL-kisat ja nekin olivat sitten viimeiset tältä vuodelta. Fiona tekee hyvin töitä kanssani pk-tottiksessa, mutta kolmen vuoden EVL-kisaliikkeiden koulutus hävisi sen päästä sillä hetkellä kun astuttiin kehänauhan sisään. Se oli kuin ensi kertaa kehässä oleva, vaati tuplakäskyjä, jätti liikkeitä tekemättä jne. Aivan käsittämätöntä sekoilua. Kisa loppui sitten punaiseen korttiin kun Fiona ampaisi tyhjään lähetyksessä ulos kehästä samaa tahtia. Koko kotimatka menikin sitten miettiessä treenisuunnitelmia ja toimenpiteitä millä vastaava "Ei tää kiinnosta!"-mentaliteetti estetään jatkossa. Niitäkään treenisuunnitelmia ei olla voitu toteuttaa, sillä Fiona on ollut totaalilevossa siitä asti.

Osteopaattihoidosta huolimatta Fionan jumitus palasi kesän aikana entistä vahvempana. Koiran koko fysiikka tuntui muuttuneen, samoin se on ollut paljon vaisumpi kuin normaalisti. Sillä on aineenvaihdunnassa selvästi ongelmaa myös. Se oli turvoksissa ja selvästi jumissa kokonaisvaltaisesti. Käytin sen ns. faskia-hoidossa Riihimäellä jossa selvisi että sillä ei käänny edes pää kunnolla. Hoito auttoi selvästi, mutta ei tietenkään ensimmäisellä kerralla ihmeitä tehnyt. Lepo ja treenikielto jatkuu yhä. Syyskuun lopussa hoitojen jälkeen jos tilanne ei ole radikaalisti parantunut, vien sen verikokeisiin ja ultraan. Kaikki ongelmat alkoivat sterilisoinnin jälkeen ja herää kysymys oliko sittenkin jotain mennyt vikaan operaatiossa. Toivottavasti ei.

Tara on ollut harvinaisen hyvällä tuulella harvinaisen kauan, mikä on ollut erittäin ilahduttavaa. Sen OCD-olkapää kipuilee lääkityksestä huolimatta, mutta se ei näytä Taraa haittaavan. Lenkeille se pääsee mukaan jos haluaa, muutaman kerran se on ilmoittanut että sohva kutsuu enemmän kuin metsälenkki.

Tara on ollut "apunani" pihatöissä lähes päivittäin, välillä se on ollut pakko viedä sisälle ilmalämpöpumpun alle jäähdyttelemään. Fiona on kaivanut jäähdytyskuoppia pihalle (monta...) ja Mauralla on ihan omat soolot sillä aikaa.

Tara täytti viime viikolla 10 vuotta. Kun se tuli meille 8-kuukautisena ja sen erilaiset vammat selvisivät, ei sen elinikäennuste ollut häävi. Rakas Tarzan porskuttaa yhä, tosin monen eläinlääkärireissun kokeneena ja särkylääkkeiden avulla, mutta silti. 

Nopan ihana serkku Karkki oli meillä hoidossa muutaman päivän, oli niin rauhoittava olo kun talossa liikkui Mummokoira isolla M-kirjaimella pitämässä tyylikkäästi kuria nuorimmille. Ihan samalla lailla Maura nuoli Karkin suupieliä kuin se teki Nopalle ja ihan samalla lailla Karkki murisi sille (tuloksetta) kuin mitä Noppa pörisi Mauralle.

Mökillä ollessamme Karkilla oli omasta mielestään Mummokoirien oikeuksia joten se karkasi luvatta uimaan useamman kerran josta seurasi ikävää ihotulehdus. Noppahan reagoi voimakkaasti järviveteen (ei ikinä Koirauimalan jälkeen, vain järvivesi). Taralla, Fionalla ja Mauralla ei iho reagoi uimiseen, mutta helteet aiheuttivat selvästi meidän koirille vatsaongelmia sillä mitään muuta syytä ei löydetty.

Ensi viikonloppuna on bordercollieiden ja kelpieiden erikoisnäyttely Riihimäellä. Ilmoitin heinäkuussa molemmat junioriosaston koirat, mutta vain Maura osallistuu. Fionaa en vie kehään kun se ei ole kunnossa.

Suuria suunnitelmia on ensi ensi vuodeksi: tietenkin kisojen puolesta suunitelmia ensi kesäksi ja sitten vuoden kuluttua syksyllä olisi Mauran pennutus jos kaikki menee hyvin. Pentukyselyjä on tullut jo nyt, meille jäisi tietenkin Maura Junior :) Pennut tulevat Dreamoor-kennelnimelle, meistä ei ikinä olisi kasvattajiksi. Hillitön työ, vaiva ja vastuu ja oikeiden kotien löytäminen pennuille ja kaikki se neuvonta, ohjeistus, koulutus ja tuki sitten pentujen uusille kodeille... Ehei, me pidettäisiin kuitenkin kaikki pennut itse :)

Täällä lisää Mauran pennutuksesta

 Maura hiippailee Taraa leikittämään toukokuussa

Dreamoor-leirillä 26.5. Jenni Laaksosen opissa Mauran kanssa, keppien ilmaisusta keskusteltiin ennen maastoon menoa.

Vesipelastustreeneissä Dreamoor-leirillä, Fiona lähtee hakemaan venettä. Kuva: Heidi Hujanen

Fiona tuo veneen. Kuva: Marja Peltonen
 

 Maura veneestä hyppäämisliikkeessä. Kuvat: Marja Peltonen


Fionan hyppy veneestä, kuva: Marja Peltonen

Mauran ihana sisko Taika ja Fiona & Maura perässä

Pesukarhuhännät

Leirin jälkeen poseerauskuva: shelttipojat Trick ja Skip joiden välissä Karkki, sitten Tara, Maura ja Fiona

Tara, stalkkeri-Maura ja Fiona

Fiona, lelu ja Maura

Karkki

Mauran muuvit pihalla


Trio, ja taas Maura Taran takana.

Ainainen parivaljakko kun otan kameran esiin: Tara asettuu oitis poseeraamaan ja Maura siirtyy Taran taakse. Heti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti