Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

19.1.2017

Triosta tuli kvartetti

Tervetuloa laumaan Maura! Kiltti, kaunis ja suloinen Usvan ja Riimin pentu, Fionan siskontyttö.

Maura on ollut meillä vasta muutaman päivän ja on ollut alusta asti todella reipas. Ensihämmennyksen jälkeen neiti pyyhälsi pitkin huushollia joko muun lauman mukana tai yksin. Ihmiset ovat Mauran mielestä ihania, mutta sillä ei näytä olevan ongelmaa irtautuakaan vaan viettää aikaa yksin leikkien tai taloa tutkien. Luulen että Maurankin tulevaisuuden harrastuksiin kuuluu vesipelastus, sen verran riemukkaasti se tutkii isojen koirien vesikuppia. Suorastaan hurmaantuneena.

Metallikapulan nouto taitaa myös olla ihan helppoa kun katsoo Mauran innokkuutta purra työtuolimme metallijalkoja. Tosin se maistelee suullaan myös muita huonekaluja ja etenkin kenkiä joihin Fiona ei koskenut koskaan.

Mummokoirat suhtautuivat pennun tuloon rauhallisesti. "Ai taas tällainen.". Molemmat mummokoirat pitävät pennulle kuria, mutta kuten Fiona niin myös Maurakin on todennut nopeasti arvojärjestyksen. Noppaa käydään suukottamassa ja mielistelemässä, Taran yli sananmukaisesti kävellään Taran uhkaavalta kuulostalta pärinästä huolimatta. Noppa innostui tänään jo leikkimään Mauran kanssa, minä jouduin keskeyttämään sen kun Mauralle olisi käynyt huonosti massavan mummokoiran (yhä 23,4 kg laihtumisesta huolimatta...) tassunläimäytysten jälkeen. Taraa harmittaa kun pentu vie sen lelut, mutta huvittaa kuinka pennun nukkuessa on jompikumpi mummokoirista silti sen lähellä, ikään kuin vahingossa.

Prinsessa Fiona järkyttyi pahoin Mauran tulosta, ihan kuten arvelimmekin. Kaksi ensimmäistä vuorokautta se murjotti koirahuoneessa ja suorastaan panikoi kun pentu tuli lähelle. Nyt se suostuu olemaan jo samassa huoneessa ja kun se luulee ettei kukaan huomaa, se käy nuuhkuttamassa Mauraa.

Pikkuneiti on ollut käsittämättömän hyväntuulinen ja suloinen. Fiona oli aika riekkuja pikkupennusta asti, Maura herättää minut aamulla suukottelemalla ja suukottelee aina kun on tilaisuus. Maailma on sille uusi ja jännittävä asia, kaikkeen se suhtautuu iloisesti ja reippaasti. Tänään se sai ensimmäisen kerran maistaa maksapateeta kun mummokoirat syövät lääkkeensä sen avulla ja junioriosasto saa sitä muuten vain samalla. Se oli niin huikea makukokemus että koko pentu tärisi innosta ja maiskutus oli kovaäänistä.

Käsittämättömän paljon samoja asioita olemme huomaavinamme Maurasta ja Fionasta. Kummatkin nukkuvat mahdollisimman viileässä, siis selkä ulko-ovea tai terassin ovea vasten. Kummatkin petaavat raivoisasti, Fionahan ei voi sietää alustoja nukkuessaan ja näppärästi ne lensivät ulos Maurankin yksiöstä eli isosta häkistä jonne se saa tulla ja mennä vapaasti. Fionaa harmittaa kun häkki on Mauran käytössä, se olisi majoittautunut sinne myös.

Jännä seurata Mauran kehittymistä ja miten paljon siinä näkyy isoäiti Allin, isoisä Manun ja sitä kautta myös Fionan perimää.
 

Fiona saman ikäisenä miltei kolme ja puoli vuotta sitten

 Tämä on kovin tuttua. Fiona tekee tätä usein kun on hyvällä tuulella.
 

 Piimä-, maito- ja mehupurkit ovat parhaita leluja.


 

Niitä hepulikuvia ja innokaita leikkiinkutsuja en ole saanut harmikseni kuvattua. Valoa ei riitä jotta kamera ehtisi tarkentaa ilman salamaa siinä vauhdissa.
 


Lapsenvahtitäti Tara
 

 

Kun Maura nukkuu, usein sen lähelle hiipii kuin vaivihkaa toinen mummokoirista. Tässä kuvassa Tara. Maura nukahti kesken leikin ja riehumisen niin, että kieli jäi ulos..

Heti ensimmäisenä päivänä Maura majoittautui Taran liki eikä Tara pistänyt sitä pahakseen.
 
  
Fiona teki aikoinaan samoin.

Sillä aikaa kun Tara ottaa taukoa lapsenvahtihommista (on näemmä kiikuttanut majavankin sohvalle), Noppa-mummokoira hoitaa hommat.
 


Taralla on nyt rankkaa. Pitää vahtia pentua ja leluja.

Maura leikittää Noppaa. Tara vahtii taustalla.

Mummokoira Nopalla ja Mauralla on ihan omat kivat jutut.

Fionalle opetin uuden tempun joka siltä tuli ihan luonnostaan: "Hyppy ylös!" Se kun keikkuu takajaloillaan helposti muutenkin, etenkin lumessa.

Lumi on ihana asia ja ihan parasta kun on nyt lumikasoja joita voi kaivaa. Raivoisasti. Ihan joka kerta kun pääsee pihalle. Noppakin innostui kaivamisesa, mutta ei se ole siinä niin vankkumattoman määrätietoinen kuin Fiona. Tara ei tajua siitä mitään, keskittyy vain paimentamaan Fionan lennättämiä lumikokkareita.
 

 Saa nähdä miten Mauran tulo vaikuttaa Fionaan. Aikuistuukohan se? Luulen että ei ainakaan paljoa..

4 kommenttia:

  1. On niin somaa, että teillä on kvartetti!
    Ihania kuvia ja tuo tuolinaluskuva, jonne Noppa ei enää IHAN mahtunut on söpö.
    F saa tuosta aikanaan hyvän juioksu- ja leikkikaverin. Sinulle uusi koulutettava.
    Onnea ipanan kanssa! <3

    Taran kannattaakin ottaa lelu mukaan nukkupaikalle- varmuuden varalta, jos lelulle tulee ikävä.

    VastaaPoista
  2. Piti tulla katsomaan vielä toisen kerran ihanan koiraperheenne elämää. Suloinen Maura! ja hänen kotiväkensä. Hurmaavia kuvia kaikista!

    VastaaPoista
  3. Ompa ihana pieni Maura. Sillä on turvallista kasvaa tätien ja mummon kanssa :)

    VastaaPoista
  4. Oi kuinka ihanan iloisia kuvia :)

    VastaaPoista