kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

2.11.2016

Aktiivisyksy

Kisatuloksia tai mitään hehkutettavan upeaa ei ole esiteltäväksi, mutta paljon ollaan tehty. Kaikenlaista. Enemmänkin olisi pitänyt, kärsin kroonista syyllisyydentuntoa siitä että pihatyöt ovat vieneet syksyn arki-iltojen valoisat ajat pois jälki- ja tottistreeneistä Fionan kanssa. Viikonloput ovat menneet sitten ihan muissa merkeissä. Mutta koirilla ei ole ollut tylsää, sen voin vannoa.

Fiona ei sitten tehnyt niitä heinäkuusta asti hehkuttamiaan juoksujaan lainkaan. Toisaalta harmittaa kun jäi parit kisat sen takia väliin, toisaalta onpahan aikaa talvi treenata kevättä ja uutta kisakautta varten. Tokossa otettiin viime keväänä paljon takapankkia henkisellä puolella omistajalle sekä koiralle ja nyt niitä korjataan jotta päästään erikoisvoittajaluokan liikkeissä parempiin suorituksiin. Kykyä, intoa ja motivaatiota Fionalta kyllä löytyy. Omistajalta lähinnä intoa. Kyvystä en niin tiedä.

Näyttelyssäkin käytiin Fionan kanssa. Kotimatkalla mietin että ovatko näyttelykehät meidän aluettamme lainkaan, vai ovatko meidän kehämme jossain ihan muualla. Reilu vuosi sitten brittiläinen tuomari Meg Carpenter tykästyi Fionaan kovasti Tuomarinkartanon näyttelyssä ja sijoitti sen kolmanneksi parhaaksi nartuksi vara-Cacibin kera. Lahden kansainvälisessä näyttelyssä lokakuun lopussa Fiona sai "vain" Erittäin Hyvän vaikka Fiona kävi kesken arvostelun pusuttamassa tuomarin ja harjoitusarvostelijan :) Arvostelu oli asiallinen ja hyvä, tuomari kehui myös Fionan (esiintymis)kuntoa. 

Lokakuussa olimme Ari Koskelan jälkikoulutuksessa Fionan kanssa. Ari oli kouluttajamme Dreamoor-maastoleirillä syyskuussa ja hänen opeillaan sain monta "Ahaa!"-elämystä ja tehtiin selvästi parantuneita suorituksia maastossa. Fiona teki taas Arin opeilla hienon ja varman jäljen, kaikki kepit nousivat hyvin ja selkeästi. Jana on edelleen työstämistä vaille, siihen paneudutaan vielä ennen kuin uskallaudutaan kisoihin.

Noppa kävi taas eläinlääkärissä virtsatietulehduksen takia, näemmä jokasyksyinen vaiva sillä. Toivottavasti antibioottikuuri puri, se oli pitkä kuuri joka loppui juuri. Samalla eläinlääkärireissulla mummokoira myös ultrattiin, sen maksa-arvot olivat nousseet ja siksi ultraus oli tarpeellinen.Onneksi maksa ei ollut laajentunut eli Nopan jatkuva Addisonin taudin aiheuttama lääkitys vaikuttaa näemmä maksa-arvoihin. Munuaisissa oleva kysta ei ole muuttunut ja kaikki muukin vaikutti olevan kunnossa. Tai siis niin kunnossa kuin reilulla 9-vuotiaalla Addison-potilaalla nyt voi olla. Mummokoira on omasta ja monen muunkin mielestä erinomaisessa kunnossa. Se on mukana joka lenkillä ja tulee vielä kotimatkankin ravaten, kotona se on ensimmäisenä ja viimeisenä hereillä. Nopan iltarutiineihin kuuluu yhä sohvariekkuminen yksinään ja sohvatyynyjen sinkoaminen pitkin olohuoneen lattiaa. 

Mummokoiran kanssa ollaan käyty taas doboilemassa, hieman kevyemmin kuin aiemmin. Omistaja on silti saanut jumppaa ihan urakalla sillä Noppa vuorottelee dobossa Fionan kanssa. Fiona, tuo pieni ylisuorittajaintoilija, otti dobonkin niin tosissaan ja täysillä että ensimmäisen kerran jälkeen oksensi kotiin päästyään. Mummokoira ei ole ollut doboista moksiskaan, se nyt ottaa asiat muutenkin rennommin (ts. laiskemmin).

Taralla on ollut ongelmia säiden suhteen, ts. kylmät ja kosteat ilmat eivät ole sen mieleen. Lisäksi se onnistui venäyttämään toisen takajalkansa eikä malta olla levossa niin että lihas paranisi paremmin. Tara käy hieronnassa säännöllisesti, mutta jotta sen lihakset eivät olisi niin jumissa, sitä pitäisi hieroa kai päivittäin. Viileiden ilmojen myötä Tarakin viihtyy paremmin sohvalla tai koirapedissä, on jopa selällään. Monta vuotta meille tulon jälkeen siihen menikin että se uskalsi nukkua niin, saati ns. avonaisella paikalla. Alkuvuosina se nukkui aina jossain "suojassa".

Mökillä oltiin syys-lokakuussa useamman päivän ajan ja saimme koiratkin pysymään poissa kylmästä järvestä vaikka sitä epäilinkin. Varsinkin Fiona tuppaa kadottamaan kuulonsa järven läheisyydessä. Hurmaava Pate-westiepentu kävi meidän karvatyttöjä tervehtimässä ja lirkuttelemassa. Seuraavaa pentuterapiaa on tiedossa joulukuun alussa kun Fionasta tulee täti. Usva-siskolle on tulossa pentuja ja pakkohan niitä on sitten käydä lällyttelemässä kasvattaja-Sannan luona. 

Aktiivisyksy jatkuu Fionalla ohjatuilla tokotreeneillä sekä Tuuloksen koirakerhon, kasvattajan ja Etelä-Hämeen Kennelpiirin nuorten koirien tokoringin toimesta. Lisäksi mennään taas Arin jälkitreeneihin vielä ennen talven tuloa ja skarpataan omatoimitreenejä. Näyttelyihin palataan ensi keväänä, jos sittenkään. 

Mummokoirien talvenodotus on vähemmän ohjattua, lähinnä metsälenkkejä ja Nopan osalta oravien väijymistä ja sohvaköllöttelyä. Taran työt ovat vähentyneet talvea lähestyttäessä kun puutarhassa ei enää tarvita Hullun Puutarhurin ns. apua eikä rikkaruohoja ole paimennettavaksi. Tosin sillä on seuraa pihalla myyristä, joita suorastaan kuhisee kukkapenkeissä ja nurmikolla. Taran mielestä ne ovat mielenkiintoisia pikkukavereita, minun mielestäni vihoviimeisiä tuholaisia. Paimenkoirasta ei ole Suureksi Metsästäjäksi.

Fiona mökillä syyskuun lopussa

Noppa

Tara ja sen stalkkeri Fiona

Mummokoira jumppaa dobo-pallolla

Tara rentoutuu hieronnassa Tassutuksia-Tiimissä Turengissa.

Fiona rentoutuu Pate-westiepennun kyläilyn mökillä sohvalla. Tara on kerrosta alempana.

Pate suukottelee Taraa

Fionalla oli ihan omat askelkuviot mökillä

Ei muka muualla ole tilaa vaan pitää tunkea kaverin viereen puruluuta syömään..Tara jäi kirjojen ja Nopan väliin.

Arin jälkikoulutuksessa lokakuussa

Palkka kepin nostosta

Fiona otti ilon irti ensilumesta lokakuussa (yllätys, yllätys..)


...sillä aikaa sisällä...

Juhalla oli laaduntarkkailija hirvenlihaa käsiteltäessä.

Tara mökillä (ja stalkkeri...)

Duo Nuija

Trio Hönö

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti