kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

22.9.2016

Hei hei VOI

Tokon voittajaluokka on sitten taputeltu. Paljon muutakin ollaan ehditty tehdä viimeisen kuukauden aikana. Ikäänkuin vastapainona sille, ettei kahteen kuukauteen tehty juur mitään, niin nyt sitten urakoidaan. Hyvällä mielellä ja kivoja juttuja kuitenkin.

Elokuun lopussa loman jälkeen käytiin Fionan kanssa Ylöjärvellä tokokisoissa. Matkaan en lähtenyt voittomielellä kun edellisenä iltana olin hinkannut Fionan kanssa ruutua enkä saanut ainuttakaan onnistunutta suoritusta toistoista huolimatta. Kisoissa taas näkyi meidän kisakokemuksen puute ja pääsin tuomari Ilkka Stenin puhutteluunkin kun tein L-kirjaimesta pujotteluradan... Mutta ruutu, se oli täysi kymppi! Pisteet riittivät hyvin ykköstulokseen pienestä säätämisestä ja pujottelustani huolimatta, sijoitus 2/5.

Pari päivää myöhemmin oli Forssassa iltakisat, sama tuomari (ei ollut tarkoituksena kun hain kisapaikkoja). Minä olin saanut ärhäkän flunssan ja Fiona oli päivän riekkumisesta väsynyt, erittäin huono yhdistelmä.
Ihme kyllä kaikki sujui ykköstuloksen arvoisesti viimeiseen liikkeeseen asti, joka oli ruutu. Siis se, joka oli täyttä priimaa pari päivää aiemmin. Nyt se meni nollille. Fiona huomasi noutokapulakasan kehän reunalla ja ruutu unohtui sen siliän tien. Kakkostulos, sijoitus 1/4. Arvatkaa ollaanko sen jälkeen treenattu häiriöitä ja etenkin maassa lojuvien noutokapuloiden ohitusta?

EVL korkataan ensi vuonna, treenataan rauhassa ainakin kevääseen asti. Ja pidempäänkin jos siltä tuntuu.

PK-uran aloittamista ollaan harkittu monesti tänä syksynä, mutta toteutusta ei tullut. Fiona on tehnyt juoksuja heinäkuusta asti ja sitä ei ole voinut olla huomaamatta. Mielialat vaihtelevat nopeammin kuin pysymme perässä ja käytös on ollut kuin tärppipäivien kuumimpina hetkinä. Lähde siinä sitten kisaamaan Neiti Hormonihirviön kanssa. Tokokisat nyt menevät, mutta muuta en yritä. Niin ja ne juoksut. Eivät ole alkaneet vieläkään...

Näyttelyissäkin pyörähdettiin. Heinolan näyttely jäi välistä Neiti Nakusen irroitettua turkin niin että iho paistoi kyljistä. Porvoon näyttely ja erikoisnäyttely olivat syyskuussa samana viikonloppuna, niihin mennessä turkkia oli jo hieman kasvanut. Lauantaina brittitäti Christina Chapman Porvoossa antoi Fionalle erinomaisen, sijoitus toinen luokassa. Arvostelu alkoi maininnalla "Extremely good muscles". Seuraavana päivänä jatkettiin fitness-teemalla erikoisnäyttelyssä, jossa Jaana Hartus antoi Fionalle erittäin hyvän ja päivitteli Fionan lihaksia suullisesti moneen otteeseen, arvostelussa mainittiin että "Erinomaisessa lihaskunnossa esiintyvä jäntevä narttu."
Erikoisnäyttelyssä oli paljon tuttuja ja Fionan sukulaisia, sijoituksilla ei ollut niin väliä kun helteisessä syyskuisessa päivässä vietettin aikaa mukavien ihmisten ja koirien kanssa. Fionan komea veli Jura oli näyttelyssä myös, se esiintyi ei-virallisessa luokassaan kuin vanha näyttelykonkari vaikka oli elämänsä ensimmäistä kertaa näyttelypaikalla ja -hihnassa!

Näyttelyä edeltävänä viikonloppuna olimme Dreamoor-maastoleirillä Jämijärvellä, samassa paikassa kuin viime vuonna. Upea paikka, hienot maastot (joissa todistettavasti eksyy helposti, tai ainakin minä), erinomainen kouluttaja ja seura, mikäs sen parempaa! Meillä oli huonetoverina aina yhtä ihana Outi Haula ja hurmaava Jokke-kiharakarvainen noutaja, joka oli ainoa ei-mustavalkoinen leirin osallistujakoira. Perjantaina käytiin kouluttaja Ari Koskelan kanssa läpi mikä on koirien taso ja mitkä ovat koulutustarpeet, lauantain vietimme maastossa aamusta hämärän tuloon asti. Fiona on ollut nihkeä ilmaisemaan keppejä koska jälki on niin hyvä juttu että se on kokenut kepit vain hidasteiksi. Toinen ongelma on ollut siis se hervoton vauhti. Kolmas ongelma on ollut jana, tai siis sen treenaamisen puute. Uskon että Arin avulla selvitimme 2/3 ongelmasta, eli janaa harjoitellaan ja ne kaksi muuta ongelmaa selvisivät pitkälle kun Ari koulutti hihnan toista päätä eli minua. Fiona nosti 8 keppiä lauantaina näppärästi ja seuraavana päivänä jäljestäminen oli jo sitä mitä olen hakenutkin: tasaista, varmaa työskentelyä, hyvät kulmat, kepit ilmaistu eikä ollut liian kiire. Ihan huippujuttu, tuli todellinen Ahaa-elämys.

Sunnuntaina tehtiin viimeiseksi esineruutu, jälleen kerran Fiona toi vain yhden esineen ja oli sitä mieltä että se sitten riittikin. Sen parissa meillä on vielä työtä siis.

Hyvin sujui jäljestys Fionan sukulaisiltakin, pikkusiskoista isosiskoihin. Ainoa uros jälkiporukassa olikin Jokke-kihara! Oli hienoa päästä seuraamaan voittajaluokan koiran jäljestystä, Jokke selvitti jäljellä seikkailleen sienestäjänkin harhautuksen hienosti.
Sunnuntaina vielä ennen kotiinlähtöä kävimme kävelemässä Martinan ja Fionan siskon Näbbenin kanssa. Selvästi siskot tunnistivat toisensa vaikkeivat ole vuoteen tavanneetkaan. Kiitos leirin järjestämisestä Fionan kasvattaja Sanna!

Mummokoirat ovat olleet periaatteessa hyvässä kunnossa, Tara on tosin minun paimentamisen takia aivan jumissa (kyttää herkeämättä kun teen pihatöitä) ja on taas särkylääkekuurilla ja käy hierottavana kun on niin jäykkä ja kipeä. Noppa kävi kontrolliverikokeissa ja näyttämässä jalassa olevaa pattia eläinlääkärissä. Patti on vaaraton iso syylä ja verikokeiden mukaan kaikki muu on OK, mutta maksa-arvot ovat kohonneet entisestään. Varaan sille ultraan ajan, katsotaan samalla mikä on sen toisessa munuaisessa olevan kystan tilanne.

Noppa on ollut pirteä, ahne ja määräilevä, siis ei yhtään kipeän oloinen. Se komentaa nykyään herkästi ja vahtii myös, haukku tulee heti jos se epäileekin jonkun tulevan tontillemme. Mitään ylimääräistä stressiä se ei kestä, kaikki normaalista poikkeava tapahtuma tai paikka saavat sen tilan heikkenemään. Tutut paikat, tutut ihmiset, tutut rutiinit.. sitten sen on hyvä olla.

Mökillä vietimme vajaan viikon elokuussa, koirat uivat ja nauttivat viimeisistä kesäpäivistä siellä. Säät olivat upeat ja vesikin vielä kohtuullisen lämmintä.

Ensi viikolla on Etelä-Hämeen Kennelpiirin nuorten koirien tokoringin koulutus jossa kouluttajina ovat Riitta ja Pekka Korri. Odotan sitä innolla, samoin kuin Dreamoor-poppoon Mari Leiviskän koulutuksia. Tuuloksen koirakerhossa jatketaan Kristiina Kerttulan koulutuksilla ja viikonloppuisin rymytään metsässä jäljellä. Ei käy aika pitkäksi. Mummot hengailevat mukana sen minkä jaksavat.

Trio Pöljä (Noppaa ryydytti - ja se näkyi...)

Elokuun lopussa meillä kävi Taralle mieluisia vieraita kun Katariina tuli Enni-huskyn ja Lysti-aussin kanssa. Tara ihastui Lystiin kovasti ja Lysti sai mummokoiran juoksemaan kilpaa kanssaan.


Noppa piti vahtia mökillä elokuussa

...ja otti vähän rennommin kun tein viime viikonloppuna pihatöitä.

Jämijärvellä oli liivijengin kokoontuminen kouluttaja-Arin johdolla: Satu (Viiman omistaja), minä ja Viivi (Usvan omistaja). Kuva: Outi Haula

Ari neuvoi meitä kädestä pitäen ja konkreettisin esimerkein. Lyhyemmällä liinalla saimme Fionan kaahailun ja poukkoilun loppumaan ja koira keskittyi paljon paremmin kun vauhti hiljeni. Kuva: Mikko Turunen

 Onnistumisen tunteita jäljen jälkeen, Fionaakin naurattaa. Kuva: Mikko Turunen
 
Esineruudussa palkkausta onnistuneesta tuonnista Kuva: Mikko Turunen

Usva toi esineen ruudusta vauhdilla

Fionan sisko Näbben

Fiona

"Koska päästään jäljelle?"

Erikoisnäyttelyssä sisarukset Jura ja Fiona

Juralla oli ihan omaa kivaa näyttelykehän jälkeen. Fiona ei suostunut leikkimään Juran kanssa vaan istua murjotti kentän laidalla selkä Juraan päin.

Jura

Fiona erikoisnäyttelyssä arvosteltavana. Kuva: Tuija Leisti

Kuuman ja raskaan näyttelypäivän jälkeen Fiona pääsi uimaan. Mustavalkoinen norppa nautti!