Villinä ja vapaana
Kesä kului käsittämättömän nopeasti. Juurihan oli kesäkuun alku ja jännitin tokokisoja ja nyt varaillaan syksyn koulutuspaikkoja.. Koirat ovat saaneet olla (liian) vapaasti kesän, ovat mokomat sitä mieltä ettei säännöt ja käskyt heitä koske. Mustavalkoiset ovat olleet vuoroin kotona, mökillä ja vanhempieni mökillä. Ne ovat uineet, juosseet, leikkineet, syöneet marjoja (Noppa varasti myös tomaatit ulkoruukuista), tavanneet kavereita ja nauttineet elämästä.
Fionan kanssa ollaan hiljakseen palauteltu mieleen tokon sääntöjä ja liikkeitä, tosin ihan liian hiljakseen. Fionan kasvattajan Sannan järjestämissä Mari Leiviskän koulutuksissa ollaan käyty pari kertaa, mutta muuten on tokotreenaamisemme on ollut onnettoman vähäistä. Kahden viikon kuluttua pitäisi olla kisaamassa ja koira sekä ohjaaja ovat yhtä pihalla siitä missä mennään.
Kolmen viikon kuluttua on Jämijärvellä Dreamoor-maastoleiri, jota odotan innolla. Mukana on myös viime leiriltä tuttuja kavereita Fionan sukulaisten lisäksi, ihan huippujengi siis. Lisäksi vielä hyvät kouluttajat ja upeat maastot. Kun saisimme pk-tottiksen kuosiin niin olisi nekin kisat edessä. Omistaja on vain ollut laiska sen suhteen. Metsässä rämpiminen jäljellä kun on paljon mukavampaa kuin kentällä kurissa liikkeitä tekeminen.
Näyttelyssä ehdittiin käydä kerran Fionan kanssa Mäntsälässä ennen kuin se heitti turkin kokonaan pois. Jo siellä ruotsalainen tuomari Annika Ultveit-Moe naureskeli "kesäturkille", mutta silti antoi erinomaisen ja sijoitti Fionan luokassaan neljänneksi. Olin yltiöoptimisti ja ilmoitin Fionan Heinolan näyttelyyn tulevana viikonloppuna, mutta Neiti Nakusen kanssa emme todellakaan sinne mene. Erikoisnäyttelyynkin sen ilmoitin, vaikka olisi pitänyt älytä että uuden turkin kasvattamiseen menee monta kuukautta kun nyt iho paistaa harvojen karvojen välistä. Totaalinen karvanlähtö ja selvästi heittelehtivät mielialat ("Suklaata ja punaviiniä! Nyt heti!") viittaavat tuleviin juoksuihin. Fionan tuntien se aloittaa kuitenkin ne vasta lokakuussa.
Heinäkuussa Fionan puolipikkusisko Lumo kävi meillä isopuolisisko Pipsan kanssa. Vanhemmilla koirilla ei oikein enää sympatiat kohdanneet, mutta Lumolla ja Fionalla oli alkujännityksen jälkeen ihan omaa kivaa... Lumolla olisi ollut alusta asti, mutta Fionan piti selvästi sulatella sitä että joku häntä nuorempi (ja nopeampi!) hakee leikkimään.
Nopan ihana serkku Karkki tuli viikonlopuksi hoitoon mökille. Mummot painelivat peräkkäin pöksyt vipattaen ja saivat Fionan suuren närkästyksen valtaan. Mummoenergiaa (joka kohdistui etupäässä ruokaan tai sen kerjäämiseen) ja mummokuria kun oli tuplasti. 9-vuotiaat serkukset ovat niin samankaltaisia, että menimme itsekin sekaisin välillä.
Fiona ei halunnut poseerata mummojen kanssa. Vasemmalla Tara 8 vuotta, keskellä 9-vuotiaat Noppa ja oikealla Karkki.
Fionan siskopuoli Vilja kävi kylässä, tosin Fiona keskittyi vain Taran vahtimiseen eikä sukulaisestaan välittänyt. Metsässä kaikki kolme (Vilja, Tara, Fiona) kohelsivat normaaliin tapaan ja Noppa keskittyi syksyn viimeisten mustikoiden syömiseen. Poseerauskuvassa neljää märkää ja tyytyväistä mustavalkoista.
Tara on liikkunut Fionan kanssa lähes tauotta päivät ja se alkaa olla taas pahasti jumissa. Ensi viikolla aloitetaan taas hierojalla käynnit kesätauon jälkeen. Tara täytti kahdeksan vuotta, ihan hienosti kun miettii miten rikki se on fyysisesti ja miten hatara sen pää on. Tara on mitä rakastettavin ja herttaisin koira kun kaikki asiat menevät tasaisesti samaan tahtiin, mutta kun tulee muutoksia niin se sekoaa täysin. Pääasiassa se on kuitenkin hyväntuulinen ja onnellinen, ainakin kun saa uuden lelun ja pääsee pihalle paimentamaan rikkaruohoja tai sienimetsään vaanimaan kanttarelleja.
Fionan kanssa ollaan hiljakseen palauteltu mieleen tokon sääntöjä ja liikkeitä, tosin ihan liian hiljakseen. Fionan kasvattajan Sannan järjestämissä Mari Leiviskän koulutuksissa ollaan käyty pari kertaa, mutta muuten on tokotreenaamisemme on ollut onnettoman vähäistä. Kahden viikon kuluttua pitäisi olla kisaamassa ja koira sekä ohjaaja ovat yhtä pihalla siitä missä mennään.
Kolmen viikon kuluttua on Jämijärvellä Dreamoor-maastoleiri, jota odotan innolla. Mukana on myös viime leiriltä tuttuja kavereita Fionan sukulaisten lisäksi, ihan huippujengi siis. Lisäksi vielä hyvät kouluttajat ja upeat maastot. Kun saisimme pk-tottiksen kuosiin niin olisi nekin kisat edessä. Omistaja on vain ollut laiska sen suhteen. Metsässä rämpiminen jäljellä kun on paljon mukavampaa kuin kentällä kurissa liikkeitä tekeminen.
Näyttelyssä ehdittiin käydä kerran Fionan kanssa Mäntsälässä ennen kuin se heitti turkin kokonaan pois. Jo siellä ruotsalainen tuomari Annika Ultveit-Moe naureskeli "kesäturkille", mutta silti antoi erinomaisen ja sijoitti Fionan luokassaan neljänneksi. Olin yltiöoptimisti ja ilmoitin Fionan Heinolan näyttelyyn tulevana viikonloppuna, mutta Neiti Nakusen kanssa emme todellakaan sinne mene. Erikoisnäyttelyynkin sen ilmoitin, vaikka olisi pitänyt älytä että uuden turkin kasvattamiseen menee monta kuukautta kun nyt iho paistaa harvojen karvojen välistä. Totaalinen karvanlähtö ja selvästi heittelehtivät mielialat ("Suklaata ja punaviiniä! Nyt heti!") viittaavat tuleviin juoksuihin. Fionan tuntien se aloittaa kuitenkin ne vasta lokakuussa.
Heinäkuussa Fionan puolipikkusisko Lumo kävi meillä isopuolisisko Pipsan kanssa. Vanhemmilla koirilla ei oikein enää sympatiat kohdanneet, mutta Lumolla ja Fionalla oli alkujännityksen jälkeen ihan omaa kivaa... Lumolla olisi ollut alusta asti, mutta Fionan piti selvästi sulatella sitä että joku häntä nuorempi (ja nopeampi!) hakee leikkimään.
Fiona yrittää osoittaa Lumolle tämän paikkaa (tassun alla). Lumon ilmeestä päätellen huonolla menestyksellä.
Nopalle Lumo oli sen sijaan asiallisen nöyrä, kuten vanhalle nartulle pitääkin.
Lumolla oli vauhti päällä. Se on nopea, paljon nopeampi kuin Fiona.
"Tässä on tää mun pikkusysteri, mä osoitin sille just sen paikan"
Fiona ei ollut aina ihan otettu Lumon otteista :)
Sukuunsa se on tullut. Lumo siis. Se(kin) liitää.
Pipsa
Kuumia kesäpäiviä varten on Noppa pedannut ulko-oven rappusten viereen mukavan kuopan. Fiona tuunaa sitä paikkaa myös. Syksyllä se on pakko täyttää tai meillä on siinä oma pikku uima-allas.
Saimme käyttöömme Bosch Indego-robottiruohonleikkurin. Alkujärkytyksen jälkeen Tara ja Fiona jättivät sen rauhaan, mutta Noppa ei konetta sulattanut viikkoihin ja vieläkin pitää mummokoiraa vahtia ettei se käy puremassa konetta takarenkaasta. Kuvassa mummo hiippailee Lateksi nimetyn ruohonleikkurin perään.
Fiona, Taran oma stalkkeri. Ei jätä sitä ulkona hetkeksikään vahtimatta.
Nopan ihana serkku Karkki tuli viikonlopuksi hoitoon mökille. Mummot painelivat peräkkäin pöksyt vipattaen ja saivat Fionan suuren närkästyksen valtaan. Mummoenergiaa (joka kohdistui etupäässä ruokaan tai sen kerjäämiseen) ja mummokuria kun oli tuplasti. 9-vuotiaat serkukset ovat niin samankaltaisia, että menimme itsekin sekaisin välillä.
Fiona ei halunnut poseerata mummojen kanssa. Vasemmalla Tara 8 vuotta, keskellä 9-vuotiaat Noppa ja oikealla Karkki.
Ei Fiona kauheasti stressaantunut mummokoirista:)
Fionan siskopuoli Vilja kävi kylässä, tosin Fiona keskittyi vain Taran vahtimiseen eikä sukulaisestaan välittänyt. Metsässä kaikki kolme (Vilja, Tara, Fiona) kohelsivat normaaliin tapaan ja Noppa keskittyi syksyn viimeisten mustikoiden syömiseen. Poseerauskuvassa neljää märkää ja tyytyväistä mustavalkoista.
Tara on liikkunut Fionan kanssa lähes tauotta päivät ja se alkaa olla taas pahasti jumissa. Ensi viikolla aloitetaan taas hierojalla käynnit kesätauon jälkeen. Tara täytti kahdeksan vuotta, ihan hienosti kun miettii miten rikki se on fyysisesti ja miten hatara sen pää on. Tara on mitä rakastettavin ja herttaisin koira kun kaikki asiat menevät tasaisesti samaan tahtiin, mutta kun tulee muutoksia niin se sekoaa täysin. Pääasiassa se on kuitenkin hyväntuulinen ja onnellinen, ainakin kun saa uuden lelun ja pääsee pihalle paimentamaan rikkaruohoja tai sienimetsään vaanimaan kanttarelleja.
Kommentit
Lähetä kommentti