kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

2.7.2016

Dreamoor-leiri ja tokotulos

Kesä on kiireistä aikaa. Ulkona ollaan niin paljon kuin mahdollista, valoisat ja lämpimät illat takaavat myöhäiset lenkit ja pikatreenit takapihalla vielä lähellä puoltayötä. Aikaisemmin kun ei ehdi!

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna oli jokavuotinen Dreamoor-leiri Virroilla jota oli taas odotettu monta kuukautta. Fiona, sen sisarukset ja sisar- ja velipuolet pääsivät vepeilemään, aksaamaan, tokoilemaan ja jäljestämään. Viikonloppu kului siis erinomaisessa seurassa monipuolisesti harrastaen.

Perjantaina saavuttiin leirille, pikainen tavaroiden purku autosta ja tokoilemaan. Fiona teki kaikki treenaamamme voittajaluokan liikkeet "liian" hyvin, en päässyt puuttumaan mihinkään meidän normiongelmiimme. Lauantai oli vepepäivä mökkien edessä olevalla rannalla. Oli motivoivat, innostavat ja iloiset kouluttajat taas ja tunnelma rento koko päivän. Vesipelastus on Fionan mielestä ihan tolkuttoman ihanaa, rannalta kuuluvasta metelistä ja veteenmenon innokkuudesta päätellen sen sukulaiset ovat samaa mieltä.. Muutaman tunnin jälkeen alkoi virta hyytyä Fionaltakin, illalla kuului kangashäkistä vain unista tuhinaa :)

Sunnuntaina mentiin sitten metsään. Fionan kasvattaja Sanna teki meille kilometrin pituisen jäljen, josta Fiona nosti viisi keppiä. Se yksi jäi sinne kun että Fiona putosi kivenkoloon eikä päässyt sieltä pois. Sain nostettua Ähvän jälkivaljaista ylös, mutta sen verran meni pasmat sekaisin että se keppi jäi sitten sinne. Esineruutuakin ehdittiin treenata. Se Fionan "tässä yksi esine ja se riittäkööt"-asenne on näemmä saatu korjattua ja kaikki kolme esinettä etsittiin ja tuotiin.

Kotiin tultiin sitten mustelmilla (minä, kompuroin metsässä Sannalle jälkeä tehdessä ja omaa ajaessa), väsyneenä (me kummatkin) ja erittäin tyytyväisenä (me kummatkin).

Kauaa ei leiristä toivuttu kun seuraavana tiistaina oli Sannan järjestämä Mari Leiviskän tokotreeni-ilta. Mukana Fionan sisko Usva ja "pikku"velipuolet Sirius ja Kurpitsa.
Tehtiin Fionan kanssa kokeenomainen voittajaluokan toko, joka meni kyllä aika lailla haparoimiseksi. Ei paljoa lohduttanut että kisat olivat puolentoista viikon päässä...

Ne kisat olisivat menneet paljon paremmin, jos omistaja-ohjaaja olisi ollut edes kutakuinkin tolkuissaan siellä. Jännitys vei sanatkin päästä, sillä tajusin kesken kaukojen että annan vääriä käskyjä! Fiona oli aivan ihmeissään ja pisteitä tippui. Kaiken kaikkiaan mielialani huomioiden oli positiivinen yllätys että saimme kakkostuloksen, pisteitä 240. Tuomarina oli Harri Laisi. Harri ei päästänyt helpolla, otti pisteitä ihan aiheesta ja ihan kunnolla virheistä.

Vähäinen kisakokemus näkyi suorituksessamme, tuli tyhmiä pieniä virheitä joita vältettäisimme kisanomaisilla treeneillä ja tietenkin kisoissa enemmän käymällä. Mutta kun omistaja-ohjaajalta puuttuu kunnianhimo ja sen tilalla on sammakon hermojärjestelmä kisatilanteessa, täytyy olla tyytyväinen tuohonkin suoritukseen.

Alkukesä on kulunut mökillä ja kotona, kahteen viikkoon kisojen jälkeen en edes katsonut treenikamoihin päin. Fiona kävi niitä tutkimassa useamman kerran. Tällä viikolla havahduin koomasta sen verran että aloitimme taas treenit ja tein jo treenisuunitelmaakin.

Mökillä Fiona ja mummokoirat ovat olleet "kuin siat pellossa". Uineet, riekkuneet (no, Noppa nyt ei kovin rieku muuta kuin tyhjän piimapurkin kanssa taistellessa) ja olleet ulkona 19 tuntia vuorokaudessa.

Uimisen ja kesän innoittamana Fiona heitti sitten turkinkin pois, tietenkin olin juuri ilmoittanut sen näyttelyyn. Tosi hoikan näköinen se on nyt, jos jotain positiivista yritän karvattomuudesta löytää...

Noppa sen sijaan on kilpirauhaslääkityksen myötä kasvattanut valtavan turkin, joka saa sen näyttämään tupeeratulta pyreneittenmastiffilta, matalammalta tosin. Mummokoira nautti uimisesta, mutta sai taas sen jokakesäisen riesan eli hot spot-tyyppisen ihottuman vatsaan ja kaulaan. Se parenee lääkkeillä ja hoidolla, mutta kutisee ja valvotuttaa Noppaa harmillisesti.

Tara touhottaa normaaliin tapaansa. Sille ei ole kukaan vieläkään kertonut että se täyttää 8 vuotta eikä 8 kuukautta. Henkisesti se on ikuinen teinikoira.

Fiona ponnistaa veneestä. Kuva: Sanna Hyytiäinen

Fionan isovelipuoli Nooa liitää järveen...

Kuten toinenkin isovelipuoli Pörrö.
 

Fionan laskeutumistyyli järveen on vähemmän tyylikäs. Kuva: Sanna Hyytiäinen

Ähvä tuo venettä. Kuva: Sanna Hyytiäinen


Nooa tuo "hukkuvaa"
 

Vesilisko Fiona. Kuva: Sanna Hyytiäinen
 

Esineen vienti veneeseen. Kuva: Sanna Hyytiäinen
 

Fionan veli Nuutti ja toisen veneen nouto.

Fionan siskopuolella Pipsalla ei ollut innostuksen puutetta mennä veteen rannalta..

...eikä veneestä..

Nooa seuraa muiden suorituksia

Nuutti

Sunnuntain esineruudussa Fionalla oli vauhti päällä, esineen tuonti. Kuva: Tuija Leisti

Eikä ollut vauhdissa valittamista Nuutinkaan esineen palauttamisessa.

Kurpitsa sisko- ja velipuolineen oli liian nuori vesipelastukseen, mutta maastossa niillä oli jo täysi vauhti päällä.

Kurpitsan sisko Lumo odotti esineruutuvuoroaan

Mökillä Fionalla oli taas ihan omat vesihyppytreenit, ilman avustajaa ja ilman usutusta. Täysi vauhti päällä laiturille, hyppy järveen, kauhean parpatuksen kera laiturille takaisin ("Miksei mulle kukaan heitä ikinä mitään.") - ja sama show uudelleen ja uudelleen...

Nopan uimisesta tuli mieleen siipiratasalus: tasaisesti polkien...

Mummoa ihan nauratti uinnin jälkeen :)