Lisää tunteja vuorokauteen, kiitos

toukokuuta 22, 2016

Toukokuu on vuoden kiireisin kuukausi. Silloin on aktiivisinta koiraharrastusrintamalla, pihatöissä ja mökillä. Joka paikkaan pitäisi ehtiä ja kaikkea pitäisi tehdä. Ollaan me kyllä tehtykin.

Tämä kuukausi on ollut poikkeuksellinen myös siksi, ettei ole (vielä) tullut yhtään eläinlääkärireissua. Nopan lääkitys toimii hyvin, sillä kasvaa karva (liian) hyvää kyytiä ja mummo on (välillä ärsyttävän) aktiivinen (pitää jöötä pihalla ja potkii sohvalta tyynyt sisällä) ja hyväntuulinen (paitsi uudelle robottinurmikkoleikkurillemme).

Tara on toipunut hyvin hampaidenpoistosta, hierontaan pitäisi taas mennä kun on ollut muutaman viikon tauko. Taralla menee lihakset jumiin erittäin nopeasti ja tehokkaasti. Etenkin kun sillä ei ole vieläkään niitä jarruja eikä koordinaatiokykyä. Pellot ovat kynnetty ja eikös Tara paiskautunut naama edellä suoraan kynnösvakoon naapuripellolle kun ei kaarteessa jarrut toimineet omalla pihalla.

Fionan kanssa käytiin kokeilemassa hakua Dreamoor-porukan kanssa kasvattaja-Sannan järjestämässä koulutuksessa jossa meitä opetti Sirke Viitanen. Siinä missä Noppa tykkäsi hakutreeneistä ja oli niissä hyvä vähäiseen harjoitusmäärään nähden, Fionan mielestä on erittäin epäilyttävää että metsässä on jotain tyyppejä piilossa. Se pohti että jos hän menee hissukseen häntää heiluttaen ihmisen ohi, se ei ehkä huomaa häntä... Fionan sisar- ja velipuolet sen sijaan olivat kovin päteviä ja innostuneita lajista.

Meidän juttu on jälkiharrastus. Muutaman kerran ollaan päästy porukalla sitä treenaamaan eri kokoonpanoilla ja eri maastoissa ja on hienoa nähdä ettei viiden kuukauden tauko ole jälkiosaamista haitannut. Keppien kanssa työskennellään yhä, ongelma taitaa olla ohjaaja-omistajan syytä... Esineruudussa on enemmän haastetta, senkin eteen tehdään töitä hyvällä mielellä.

Tokossa iski kevään aikana paha motivaatio/koulutuskriisi, ollaan pidetty taukoa ja nollattu tilannetta. Ensi viikonlopun Dreamoor-leiri ja tulossa oleva Mari Leiviskän koulutus nostavat takuulla taas intoa siihen.

Ei Fionan kanssa vain treenata, vaan toukokuussa ollaan käyty näyttelyissä, koirauimalassa ja tietenkin mökillä. Koirauimalaan palataan syksyllä, mökillä koirat ovat uineet jo useamman kerran. Siinä(kin) ne ovat lähes maanisia, ei tarvitse kuin katsoa rantaan päin niin laiturilla on kolme mustavalkoista. Kaksi on valmiina hyppäämään laiturilta ja kolmas (Tara) on valmiina paimentamaan järvessä niitä kahta.

Tampereen kansainvälisessä näyttelyssä käytiin vappuna, mukana oli myös Fionan velipuoli Nooa ja sisko Usva. Tuomari oli miellyttävä ja ainakin Fionalle hyvin asiantuntevan arvostelun antanut Paul Lawless Englannista. Fiona sai erinomaisen ja oli luokassaan kolmas. Ähvä ei esiintynyt edukseen, mikä harmitti kun juuri ennen kehäänmenoa se oli poseerannut nätisti. Mutta ei sitten kehässä.

Tänään olimme Tuomarinkartanossa Helsingissä kansainvälisessä näyttelyssä, taas samalla kokoonpanolla ja lisättynä Riimillä (Lionheart Dreamore). Tuomarina oli Maija Heinilä Tanskasta. Helteinen päivä uuvutti Fionaa sen verran että se malttoi esiintyä kauniimmin ja se saikin erinomaisen, oli luokassaan toinen ja sai SA:n, mutta paras narttu-kehässä ei tullut enää sijoitusta. Arvostelu oli kyllä hieno! Paras narttu-luokassa oli sukulaisia kun Fionan täti (eli isän sisko) Suri voitti, kolmas oli Surin tytär Wia ja neljäs oli Wian tytär Tiitu. Fionan velipuoli Nooa oli kolmanneksi paras uros.

Kesä on jo miltei täyteen buukattu ohjelmaa, mutta onneksi on lomaa pitkin kesää niin ehditään tehdä kaikkea ja ennenkaikkea olla vaan. Vaikka ottaa torkut selällään keskellä pihaa niin kuin mummokoira.