Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

17.4.2016

Kiirettä pitää

Ei voi koirat valittaa että olisi ollut tylsä kevät, omistajasta puhumattakaan. 

Huhtikuun alussa käytiin paimentamassa (t.s. ihmettelemässä lampaita) Woollandiassa Somerolla Fionan sukulaisten kanssa.
Fionalla oli pitkän tauon jälkeen ensimmäisessä osiossa tekemisen makua lampaiden kanssa, mutta sitten se väsähti ja toinen osa meni aika lailla haihatteluksi. 
Tara, tuo meidän rakas sekopäämme, on lampaiden kanssa luontainen lahjakkuus. Siinä missä toko tai mikä muu siltä vaadittaa vähänkin hankalampi asia saa sen ihan sekaisin ja pään jumiin, niin lampaiden kanssa sillä on selvä tietoisuus mitä tehdä ja miten. Tara on kiltti, helppo ohjattava ja se toimii kuin olisi paimentanut ikänsä. Mikä harmi ettei sen kanssa koskaan voida harjoitella paimennusta järjestelmällisesti kun se on niin rikki ettei kroppa kestäisi. Mutta edes näin, muutaman kerran vuodessa se pääsee näyttämään kuinka pätevä ja osaava se on.

Käytiin pitkästä aikaa uimassakin Hyvinkään koirauimalassa, mukana oli Fionan siskopuoli Vilja. Fiona ja Tara riekkuivat aluksi siihen malliin altaassa ja sen reunoilla että uitin ne vuorotellen hihnassa. Meno oli kuin Serenan Hulluilla Päivillä, Vilja paheksui taas kovasti.

Käytin Taran Tervakoskella eläinlääkäriasema Helmessä epäilyn pissaongelman takia, mutta syy taisi olla kipeässä selässä, eli pissaamisasento sattuu ja sitten pantataan kunnes pissa valuu pitkin lattioita. Selän hermo-ongelma aiheuttaa myös sen ettei Tara huomaa pissan valuvan. 
Tara sai loppuelämän kestävän kestävän gabapentiini-hermokipulääkityksen. Sitä ennen siltä otettiin verikoe, jossa mm. maksa-arvot olivat aivan priimat. Eli vuosien särkylääkekuurit eivät ole sille maksaan aiheuttaneet mitään ongelmia. 

Samalla eläinlääkäri huomasi että Taran toinen iso poskihammas on täysin rikki, sieltä näkyy hermo. On se ollut takuulla kipeä! Syytin itseäni etten ole tarkistanut niitä hampaita, mutta kun Tara syö meidän koirista kaikista tehokkaimmin ja nopeiten puruluut, ei tullut edes mieleen katsoa sen hammaskalustoa. Sillä on myös yksi etuhammas kuollut, joten ensi viikolla poistetaan poskihammas ja se etuhammas. 
Tara-reppana, ei sillä ole ollut helppoa terveyden kanssa.

Mummokoira hupittaa lenkillä meidän mukanamme, vartioi pihaa ja kerjää törkeästi. Se on siis ihan kunnossa ja hyväntuulinen, tulee jopa vapaaehtoisesti syliin mikä on hyvin harvinaista ("Rapsuta mua. Nyt. Heti!")
Nopan kanssa jatketaan doboilua, aina kun dobo-tunteja järjestetään Tuuloksen koirakerhon toimesta. Mummokoira tykkää ja jaksaa jumpata, enemmän minä olen niiden tuntien jälkeen näännyksissä kuin koira.

Fionan kanssa olimme jälleen sen sukulaistapaamisessa eli Dreamoor-tokopäivässä Rengossa viime sunnuntaina. Kouluttajina toimivat Mari Leiviskä ja Sirke Viitanen. Me olimme Sirken koulutettavana ja saimme taas paljon hyviä neuvoja. Mukana oli myös treenikaverimme Kaisa jolla oli mukana Halla-nahkacollieneito. Halla oli ainoa erirotuinen, mutta sopeutui hyvin mustavalkoisten joukkoon :)

Tokopäivässä meitä suosi jälleen upea aurinkoinen sää, kuiva kenttä ja erinomainen seura. Oli hieno päivä ja kotiinviemisinä sain hyviä ohjeita ja mielenpiristystä.

Tokopäivän jälkeen oli Oilin koulutus Lahdessa, mutta kisanomainen treeni muuttui normitreeniksi kun Fiona arasteli toista takajalkaa, lihasjumitusta siis. Seuraavana päivänä oli sitten hieroja, jossa Tara sai apua selkäjumitukseen ja Fiona takajalkaansa. Talvella sillä jumitti selkä kun se oli törmännyt johonkin, nyt epäillään että talven viimeisinä viikkoina Fiona on tehnyt ns. "bambit" eli reväyttänyt jalan jäällä, jota täällä riitti huhtikuun alkuun asti.

Käydään vielä ainakin kerta hierojalla ja uimassa, luulen että sillä ongelma helpottaa. 

Juha teki kaksi jätesäkillistä jälkikeppejä, joten niitä on päästävä piakkoin käyttämään. Esineruututreenitkin alkavat ja Oilin opeissa jatketaan Fionan kanssa tokoa. Ensi viikonloppuna harjoitellaan hakua Fionan kasvattajan Sannan järjestämässä hakupäivässä ja  tämän vuoden ensimmäinen näyttelykin lähestyy. Mummokoirat ovat kroonisessa dopingissa lääkitystensä kanssa, niiden näyttelyura on on ollutta ja mennyttä. 

Tätä päivitystä naputellessani tuli tieto että Fionan velipuolestä Pörröstä (Dreamoor The Dragon Rider) on tullut tokovalio. Onnea Pörrö, Jenni ja Tero! Pörrö on jo agilityvalio, joten yksi hieno titteli tuli lisää.

Pörrö Rengossa tokopäivässä

 Fiona, lampaat ja lampaiden piirittämäksi joutunut omistaja Woollandiassa.

Fiona ja lampaat. kuva Sanna Hyytiäinen

Tara ja lampaat, kuva Sanna Hyytiäinen

Tara. kuva Sanna Hyytiäinen

Sirius 5 kk, tarkkana (Dreamoor Phantom Rising)

 Fionan vauhdikas ohjatun noudon liike, matkalla käskystä kohti kapulaa. kuva Jesse Jokinen

Fionan ja ohjatun noudon palautus. kuva Sanna Hyytiäinen

Niin vauhdikas palautus että jarrutus meni tiukille :) kuva Sanna Hyytiäinen


Fionan veli Nuutti (Dreamoor Lead The Way)

Fionan sisko Usva (Dreamoor Gold As Ice)
 

Neuvotellaan Fionan kanssa tokopäivässä. Sirke seuraa tilannetta. Kuva Jesse Jokinen

Hurmaava Tolstoi 5,5 kk (Dreamoor Boogeyman)
 

 EVL-paikallaolo. Hertta (Dreamoor Stass Allie), Nooa (Dreamoor The Wizard Of Oz), Fiona ja Pörrö. Kaikki muut kisaavat hyvällä menestyksellä EVL-luokassa paitsi Fiona.

Tokopäivien osallistujat, siis aikuiset koirat. Fionan nuoria sisar- ja velipuolia ei edes yritetty saada samaan kuvaan :)

Jep. On se sukua. Viima (Dreamoor SpookyDoo) lentää.

Viimalla kaikki jalat ilmassa. Kuinka tutun näköistä :)

3.4.2016

Kevät!

Vihdoinkin. Vielä joudutaan odottamaan hieman Fionan kanssa jälkitreenejä ennen kuin metsä on lumeton (ja kuiva), takapiha on yhä lumen ja jään peitossa joten siellä ei tokoilemaan vielä pääse.

Kevätkeleistä olemme nauttineet ulkoilemalla, Noppa-mummokoirakin on ollut iloksemme täysillä mukana. Sen kilpirauhaslääkitys on toiminut erinomaisesti ja kortisoniannoksen vähentäminen on vaikuttanut positiivisesti. Nopan turkki on kasvanut ja paksuuntunut, ei ole enää isoja karvattomia kohtia eikä karva ole enää ohutta höttöä. Se on paljon pirteämpi ja kortisonin vähentämisen myötä juo vähemmän joka myös on parantanut sen oloa. Eikä pissakaan tule niin holtittomasti kuin ennen. Ruokahalu sillä on entisellään, mutta vaikka sen paino ei ole paljoa pudonnut (huokaus) niin mummokoira tuntuu paljon jäntevämmältä kuin ennen ja se näyttää hoikemmalta. Maalaisanalyysini on, että Nopalla on nyt nestepöhötyksen tilalla lihaksia. Mummokoira on ollut niin pirteä että se on ollut tokotreeneissä mukana koulutettavana ja on protestoinut äänekkäästi kun olen vienyt sen autoon lepäämään. Jaksaisi omasta mielestään kauemminkin.

Sen verran Nopan kanssa on rampattu eläinlääkärissä lääketasapainoa hakemassa ja virtsatientulehduksia tarkkailemassa tai lääkitystä hakemassa että Nopan vakuutuskatto tuli täyteen reilussa puolessa vuodessa.

Fiona ja Tara ovat käyneet hierottavana parin viikon välein, kummankin kohdalla se on auttanut selvästi. Myös jäiden sulaminen lenkkireiteiltä ja pihasta auttavat asiaa, molemmat koirat kun koheltavat sata lasissa vaikka alusta olisi silkaa peilijäätä.

Fionan kanssa ollaan jatkettu iloisen mielen tokotreenejä, vaikutus on ollut huima. Niin huima että suunnittelen toukokuulle voittajaluokan korkkausta .Sannan järjestämässä Sirken tokokoulutuksessa käytiin Fionan pienten sisar- ja velipuolten ja sisko Usvan kanssa. Oli hieno päivä: iloisia suorituksia, onnistumisen ja keksimisen iloa Sirken loistavien neuvojen avulla.

Lisää Fionan sukulaisten tapaamista oli Hyvinkään koirauimalassa jonne tuli mukaan Jonna ja Vilja-neiti. Vilja paheksui tuttuun tapaan altaassa riekkuvaa sukulaistaan, mutta Fiona ei antanut sen häiritä... Taran uitin hihnassa kun sillä alkoi mopo keulia liikaa innostuksesta. Noppakin innostui uimaan, tosin lyhyitä matkoja ja hyvin valikoidusti. Illan lopputuloksena oli kolme onnellista, väsynyttä ja puhdasta koiraa ja omistajat, joiden korvat soivat vielä nukkumaan mennessä.

Huomenna olemme menossa Woollandiaan ihmettelemään lampaita Dreamoor-porukalla, Tara tulee mukaan myös. Noppa jää kotiin kun sen mielestä lammas on kiinnostava vain ruokakupissa.

Kyllä. Meillä on vielä lunta. Pihalla. Fionan mielestä loistojuttu, se jahtaa yhä innolla lumimörköjä. Niitä voi nuijia vaikka tassulla.

Lumi on muutenkin ihanaa sen mielestä.
 

 Tämä kuva on parin viikon takaa, onneksi suurin osa tuosta lumimäärästä on jo sulanut. Taralla on lelu ja Fiona_haluaa_sen.

Sillä aikaa kun muut riekkuvat, mummokoira hoitaa vartioinnin.


Taran poseeraa tomerasti ja stalkkeri on mukana, tottakai.

Omat kapulat kummallakin Sirken koulutuksessa.
 

 Fiona näyttää kieltä kun neuvotellaan miten sitä kapulaa pidettiinkään suussa...
  

 Fionan sisko Usva
 

 Kurpitsa-kakara (Dreamoor Smashing Pumpkin) pinkoo
 

Rakas mastiffimummokoira
 

Seniorit poseeraavat
 

Noppa inhoaa kuvaamista ja yleensä kääntää joko päänsä pois tai sulkee silmät. Silloin tällöin se suostuu kuvattavaksi suosiolla.
 

Tara poseeraa aina kun näkee kameran.

Fionastakin saa joskus kuvan jossa se ei irvistä tai näytä kieltä...