kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

13.3.2016

Pettymyksiä ja kevään odotusta

Talvi on vihdoin väistymässä, vaikka jossain vaiheessa tuntui että se on ikuinen.

Kevättalven pahin pettymys oli ultrassa näkynyt tieto että Fionan siskolle Usvalle ei tule pentuja. Niitä oli kovasti odotettu ja toivottu. Toivotaan että seuraavalla kerralla onnistuu ja Fionasta tulee monen Dreamoor-koiran täti.

Nopalla kilpirauhaslääkitys ei ole vaikuttanut ulkoisesti millään lailla, mummo on ihan normaali oma itsensä eli syö ja kerjää minkä ehtii ja touhottaa ikänsä ja luonteensa mukaisesti. Lääkitys ei ole tehnyt siitä mitenkään erityisen vilkasta (luojan kiitos!) eikä siitä sellaista kyllä saakaan kun sen perusluonne on niin cool. Mummokoiralle on varattu parin viikon kuluttua taas aika eläinlääkärille jossa tarkistetaan tilanne ja otetaan verikokeet.

Taran kynsi on parantunut, mutta särkylääkityksen loppuessa sille selvästi palasi kipujakin jonka huomaa etenkin sen käytöksessä. Sillä jumittaa päässä normaalia enemmän ja poikkeama rutiineista saa sen aika lailla sekaisin.

Fionalla on juoksujen jälkeen valeraskaus, mikä näkyy ja tuntuu etenkin tokokoulutuksessa. Meille iski se jokaisen ahkeran harrastajan vaiva eli tokoväsymys. Tuntui ettei tästä mitään tule, tämä ei ole kivaa kummankaan mielestä eikä meistä ole mihinkään.

Liikaa motivoimatonta koulutusta ja liikaa painetta, etenkin kun Fiona on sitä mieltä ettei voi tehdä mitään kun hän on NIIN raskaana. Olen purkanut tilannetta rallattelutreeneillä, eli ei oteta asioita niin vakavasti. Se tuppaa unohtumaan ihan liian usein. Kyse ei ole mistään muusta kuin harrastuksesta, jonka pitäisi olla hauskaa ja innostavaa eikä otsa rypyssä tehtävää analysointia ja jokapäiväistä PakkoTehdä-treeniä.

Fiona ja Tara kävivät hierojalla, mutta kumpikin on niin jumissa että tarvitaan vielä useampi kerta. Fiona on luultavasti juossut jotain päin (mikä yllätys kun vetää sata lasissa pimeässä metsässä...) ja Taralla kivut taitavat johtua taas jumituksista, joihin toivottavasti se saa hieronnasta apua.

Kevättä ja lumien sulamista (vaikka koirat lunta niin rakastavatkin) odotan hartaasti, päästäisiin Fionan kanssa jäljestämään ja esineitä etsimään maastosta, kaikkien koirien kanssa kunnolla metsään kävelemään eikä vain lumimäärän sanelemille reiteille. Kevät tuo myös Dreamoor-paimennuspäivät, tokopäivät ja -koulutukset sekä maastokoulutukset. Vaihtelua ja eri näkökulmia asioihin hyvässä seurassa hyvällä fiiliksellä. Myös Tara pääsee paimentamaan. Mummokoira Noppa ei rasitusta eikä stressiä kestä, joten mummon reissut sijoittuvat lähinnä meidän kanssamme mökille ja tuttuihin paikkoihin.

Kevättä odotan innolla pihatöidenkin osalta, mutta se onkin sitten ihan oma juttunsa :)

Nopan ihastuttava serkku Karkki tuli Skip-sheltin ja omistajansa Marjan kanssa käymään helmikuun lopussa. Nautimme auringosta, hankikeleistä ja koirien riemusta metsässä ja pihalla. 

 Niin rakkaat, niin persoonat. Mummokoirat Karkki ja Noppa.

Karkki innostui myös kaivamaan pihan lumikasaa
 

Skip-sheltti ja Noppa
 

Karkki ja Skip
 

Fiona kerrankin vakavana (kaksi mummokoiraa (Karkki ja Noppa) mukana lenkillä on aika_vakavoittava_asia)
 

 

Tara
 

 "Päivää! Aiotteko kauankin rämpiä eteenpäin? Täällä odotetaan jo!"
 

Skip kainostelee
 
Oilin koulutuksissa ollaan taas käyty, viimeksi Dreamoor-kokoonpanolla. Fionan hurmaavat pienet velipuolet Sirius, Kurpitsa ja Tolstoi sekä siskopuoli Viima olivat mukana myös. Käsittämättömiä pentuja, osaavat paljon enemmän ja keskittyvät paljon paremmin kuin me vuotta myöhemmässä iässä silloin...

 Pätevä Tolstoi.
 

Tästä vaavista tulee vielä iso ja mahtava uros. Sirius.
 

Kaunis ja niin upeasti kontaktia ottava Viima-neiti.
 

Fiona ja lelun palautus. Niitä harvoja asioita joissa ollaan viime aikoina onnistuttu.. Kuva: Tuija Leisti

Fionan mielipide koulutuksista, syy miksi nyt mieluummin mieluummin rallatellaan kuin taotaan päätä seinään pakkomielteisesti. Kuva: Tuija Leisti

Kylläpäs meidän teinikoira näyttää isolta! Tai eihän se enää mikään teini ole, täyttää kesällä kolme vuotta. Henkisesti ikuinen teini, luulen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti