Aktiivinen tammikuu

Tässä kuussa ehti tapahtua niin paljon että tuntuu kuin se olisi kestänyt kauemminkin.

Nopan kanssa käytiin taas eläinlääkärissä, tällä kertaa Hämeenlinnan Animagissa (joka kuuluu Univet-ketjuun nykyisin). Nopan virtsisnäyte oli puhdas (huh!), toisaalta sen mega-antibioottikuurin jälkeen jonka se viimeisimpään virtsikseen söi, ei pitäisi olla enää mitään elävää pöpöä. Samalla keskusteltiin Nopan turkista ja ihosta, molemmat olivat surkeassa kunnossa. Kovat pakkaset vaikuttivat kaikkien ihoon, mutta Noppa tuntui kärsivän meidän perheessä eniten. Se piti kerrospukea ennen lenkille lähtöä, mutta vaikka se oli tönkköpuettu, korvat ja hännäpää jäivät silti suojaamatta ja niitä paleli. Ilman töppösiä sitä ei saanut pihaa pidemmälle. Sen iho oli kuiva, kutiseva ja hilseilevä ja harva turkki irtosi huolestuttavaa vauhtia.

Päädyimme pienentämään Nopan kortisonilääkitystä niin että 5 mg Predinisolonia vaihdettiin vähitellen 2,5 mg annostukseksi päivittäin ja siitä vähennetään vielä puolet vähitellen. Florineff-lääkitys sillä pysyy ennallaan. Tällä hetkellä lääkityksen väheneminen ei ole vaikuttanut Nopan olotilaan ainakaan huonontavasti, sen iho on paljon paremmassa kunnossa ja turkki kiiltää eikä karva enää irtoa samalla lailla kuin ennen lääkityksen pienentämistä.

Parin viikon kuluttua mennään Animagiin uudelleen, Nopalta otetaan kilpirauhasarvot ja katsotaan mikä on sen tila muutenkin. Mummokoiran mielestä kaikki on nyt muutenkin paremmin kuin pahat pakkaset (-31 C pakkasia monena päivänä ei voi mitenkään pitää hyvänä) ovat helpottaneet.

Taralla kovat pakkaset eivät vaikuttaneet muutoin kuin lenkkien lyhenemisellä, mutta sään lauhtuessa kosteaksi ja kylmäksi sillä alkoi taas pissavaivat. Siltä valuu huomaamatta pissat sisälle ellemme huolehdi jatkuvasti sen pissattamisesta etenkin lenkin ja ruuan jälkeen. Tätä ongelmaa ei ole muulloin kuin tällaisillä keleillä.

Tara röntgenkuvattiin Tervakoskella eläinlääkäriasema Helmessä, olin jo pitkään miettinyt että pitää nähdä mitä kaikkea vaurioita Taran selässä ja etujaloissa on. Selkäänsä se varoo selvästi ajoittain ja sitä on hoidettu akupunktiolla ja hieronnalla ja uinnilla vuosia. Taran oikeanpuoleinen etujalka oli murtunut kun se tuli meille 8 kuukauden ikäisenä vappuna (oli jäänyt hevosen jalkoihin) ja jalassa oli yhä talvella eläinlääkärin laittama yli 15 cm pituinen rauta. Raudan pää tuli kyynerpään kohdalta ulos ja siinä oleva iso mutteri rouhi kyynerpäätä rikki, puhumattakaan siitä että jokainen liike ja mutteriin koskeminen aiheutti valtavaa kipua.

Poistatimme Mevetissä Axelssonilla raudan heti Taran tultua meille, mutta rikkihän se kyynerpää oli. Kun Tara vielä varoi vasentakin etujalkaa ja kun sillä ei vaan pää kestä uusia asioita eikä sillä ollut jarruja, meni koko koira kramppiin helposti. Iän myötä jarruja on löytynyt hieman, mutta vieläkään se ei osaa varoa itseään, vaan liikkuu aina täysillä, koheltaa päättömästi ja sitten se on taas kipeä. Lihakset jumiutuvat ja kipeytyvät nopeasti.

Tara syö jatkuvasti erilaisia lisä- ja nivelaineita (viimeisen parin vuoden ajan se on syönyt Nutrolin Nivel-öljyä ja kapseleita, suosittelen), se saa hierontaa ja akupunktiota ja sitä uitetaan talvisin Hyvinkään koirauimalassa. Kiitos niiden, oli kuvissa iloinen yllätys. Selkä on eläinlääkärin mukaan paremmassa kunnossa kuin monella ikäisellään (siis luusto, magneettikuvista näkyisi enemmän), ei ollut luupiikkejä eikä mitään muutakaan ongelmaa, nikamien välit näyttivät hyvältä. Ei ollut myöskään spondyloosia. Murtunut kyynerpää oli samassa kunnossa kuin miltei 7 vuotta sitten, loistavaa! Eli nivelrikkoa, mutta sen määrä ei ollut lisääntynyt eikä ollut luupiikkejä. Vasemmassa olkapäässä on selvästi näkyvä OCD, mikä on varmaan aiheuttanut kipuja. Onneksi siinä ei ollut irtopalaa eikä sitä siis operoida. Minun olisi pitänyt tutkia ja miltei arvatakin tuo OCD, Taran isän jälkeläiset ovat valitettavan monilukuisena edustettuna Suomen Bordercolliet ja kelpiet-yhdistyksen OCD-listalla. Ilmoitin sinne myös Taran.

Taran kanssa jatketaan hoitoja ja ravinnelisiä kuten ennenkin, helpotti tieto että sen selässä ei ole mitään luusto-ongelmia.

Fionalla ei ole mitään terveydellisiä ongelmia, ellei oteta lukuun sen juoksuja jotka ovat sekoittaneet sen henkisen olotilan. Fiona on sisätiloissa ja treeneissä "Suklaata ja punaviiniä!"-mentaliteetillä, elämä on nyt niin kovin rankkaa eikä häntä ymmärretä tarpeeksi. Ulkona se on onneksi ihan oma itsensä, jahtaa lumimörköjä hangesta, kaivaa kuoppaa Kiinaan ja etsii pihaleluja lumen alta. Ja juoksee ihan juoksemisen ilosta. Muutamat ohjatut treenit ehdittiin tehdä ennen juoksujen alkamista. Etelä-Hämeen kennelpiirin nuorten koirien tokoringin Sirken koulutus oli erinomainen ja Oilin koulutettavana olemme olleet muutaman kerran Lahdessa ja täällä Tuuloksessa. Oilin koulutus olisi ensi viikolla ja viikonloppuna sitten Korrien (Pekka ja Riitta) tokoringin puolesta, saa nähdä miten ne sujuvat neiti hormonihirviön kanssa.

Fionan sisko Usva aloitti juoksut samana päivänä kuin Fiona. Usvalle odotetaan kovasti pentuja Riimin kanssa, joten jännät päivät ja viikot tiedossa! Fionasta tulee toivottavasti täti keväällä. Fiona-tätikoira kuulostaa kyllä oudolta, pikemminkin se olisi villi isosisko...

Usva oli mukana Viivin kanssa kun kävimme Hyvinkään koirauimalassa. Siskoksien mielestä uiminen on järisyttävän kivaa ja sitä tehdään täysillä, joten uinnin jälkeen ilta oli kummallakin siskolla hyvin, hyvin hiljainen. Uimalassa Noppa istui taas altaan rampilla vatsakarvoja huuhdellen ja Taran uitin hihnassa kun se olisi vain paimentanut Noppaa altaassa.

Ensi viikolla on Nopalle (ja minulle) doboa ja Fionalle koulutusta. Jos nyt talvi vihdoin hellittäisi (kevättä odotellessa...) niin päästäisiin tekemään jälkeä Fionan kanssa. Pahoin pelkään että pitää odottaa vielä muutama viikko. Ainakin.

Fiona ja lumikasa. Lyömätön yhdistelmä. Niin lyömätön, että Fiona pitää suunnilleen raahata sieltä pois.


Noppakin innostui välillä kaivamaan, yleensä se vain seurasi Fionan pöllöilyä

Noppa seuraa kun Fiona kaivaa lumimörköjä (tai lelua) hangesta.
 

Tara etsi lelua myös (tai huomasi myyrän hangen alta)

Fionalla oli taas kiire

Taralla myös

 Fiona loikki lumimörköjen perään



...ja sitten taas Taran perään

Tara löysi lelun

 ...jonka Fionakin halusi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

Ei-toivottuja perennoja

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa