kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

28.8.2015

Joko se meni?

Kesä nimittäin. Juurihan se alkoi! Paljon oli suunnitelmia, mutta yllättävän paljon saimme aikaiseksikin vaikka tuntui että suurin osa kesästä meni "ohi".

Heinäkuussa pidettiin lomaa, myös koirien koulutuksen suhteen. Satunnaisia treenejä eri kokoonpanolla on ollut kesän aikana, mutta ei mitään järjestelmällistä. Ja sen huomasi kun kuun lopussa menimme Oili Huotarin koulutukseen. Siellä tuli sitten ripitystä kurittomuudesta ja löysäilystä (syystäkin!) siihen tahtiin että sen kyllä muisti. Tehokasta! Onneksi Oili pisti meidät kuriin, aika karmeaa tuloksetonta lässyttämistä minulla olikin Fionalle.

Tätikoirat ovat yhä koulutuslomalla. Kroonisella sellaisella. Kummankin kanssa treenasin hieman, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Taralla alkaa kilkkaamaan heti päässä ("eiiiii pysty, eiiii kykene!") ja Noppa on sitä mieltä että namit jakoon, tässä mitään hommia tehdä ensin.

Elokuussa olimme vielä mökillä, koirat uivat päivittäin pari kertaa. Nopallekaan ei tullut vedestä ihottumaa, ensimmäinen kesä kun selvittiin näin helpolla. Noppa ui ja touhusi enemmän kuin muutamaan vuoteen, Taralla oli järvessä kiire kun sen piti vahtia sekä Noppaa että Fionaa joka ui ja parpatti vesilelunsa kanssa.

Fiona kävi tutustumassa lampaisiin vuoden tauon jälkeen kasvattaja-Sannan ja Tuijan & Janin avustuksella. Siinä missä Fionan siskopuoli Vilja alkoi jo ymmärtää mistä on kysymys, Fionalle asia alkoi mennä jakeluun vasta kolmannella kerralla kun virtaa oli kulutettu pois ja koira saanut aikaa pohtia asiaa.

BH-koe suoritettiin arvioinnilla erittäin hyvä viime perjantaina Kangasalalla, järjestäjänä oli Pirkanmaan Käyttökoirayhdistys ja tuomarina Jani Heinilä. Sää oli kuuma ja aurinkoinen, meinasin pyörtyä jännityksestä ja kuumuudesta paikallaolon aikana. Paikallaolo oli erinomainen, ensimmäinen seuraamisosio (hihnassa) "vain" hyvä, koska omistaja käveli totaalisen vinoon suoralla (tuomaria kuulemma jännitti kävelenkö ulos kentältä...) ja ihmisryhmää Fiona olisi kovasti halunnut tervehtiä.

Seuraava seuraaminen meni muuten hyvin, mitä nyt Fiona oli sitä mieltä että tämä on tokon jäävä liike ja jäi seistä törröttämään kesken suoran. Tuli sentään yhdellä käskyllä mukaan.

Liikkeestä istumiseen Fiona jäi vinoon, maasta luoksetulo oli erittäin nopea ja vauhdikas.

Kaupunkiosuudessa olivat järjestäjät tehneet häiriötä oikein urakalla muuten niin puolikuolleeseen Kangasala-cityyn. Maalaiskoira pääsi kaupunkiin uusien hajujen pariin, joten Fiona ei kuonoa nostanut kaupunkiosuuden kävelyn aikana kuin silloin kun tervehdin autossa istuvaa järjestäjää. Eli se siitä häiriöherkkyydestä. Se ei reagoinut millään lailla pyöräilijöihin, muihin koiriin, yskiviin lenkkeilijöihin tai liikkuviin autoihin. "Kaupan eteen" jätettäessä se oli luultavasti pohtinut että oli mulla se tyyppi hihnan päässä kai mukana ja odotti rennosti koska joku tulee hakemaan hänet pois. Fiona teki juoksupissat kesken kaupunkikävelyn, oli pakko päästä merkkaamaan...

Kokeesta jäi todella hyvä mieli sillä järjestelyt toimivat, järjestäjillä oli hyvä henki joka vaikutti kilpailijoihinkin, tuomari oli mukava, asiallinen ja silti tarpeeksi tiukka ja tunnelma oli rento ja hyväntuulinen. Miltei harmitti lähteä kotiin kisan jälkeen :)

Seuraavana päivänä olimme Janakkalassa hallissa nuorten koirien tokoringin koulutuksessa, kouluttajana oli Mari Leiviskä. Marin opastuksella aloitettiin voittajaluokan ohjatun noudon harjoittelu, hinkattiin taas ruutua (kun omistaja on liian hidas palkkauksessa ja käskytyksessä) ja harjoiteltiin vasemmalle täyskäännöstä niin ettei se näytä valtamerilaiva-efektiltä.

Jotta viikonloppuna olisi tarpeeksi aktivointia, aikaisin sunnuntaiaamuna suuntasimme Fionan ja Taran kanssa Somerolle Woollandian paimennuskouluun. Fiona oli ensin liiankin innokas lampaille, mutta neiti nöksähti kun sitä muistutettiin asiasta ja oli sitä mieltä että pitäkää määkijänne, hiippailen tässä perässä sitten vain. Myös viikonlopun rasitus ja helle alkoivat jo painaa sille päälle. Onneksi Woollandiassa on lampi, jonne sai päästää koiran uimaan. Fiona olisi jäänyt sinne puljaamaan loppupäiväksi.

Tara on niin ihana, sillä vaikka se on aikamoinen sekopää yhä, niin lampaiden kanssa sillä on selvä tietoisuus mitä se on tekemässä. Huolimatta siitä ettei sitä ole koskaan koulutettu paimentamaan ja se näkee lampaita vain kerran vuodessa tuolla Somerolla. Tara oli nöyrä, rauhallinen ja helppo. Siis jotain ihan muuta kuin mitä normioloissa jos tapahtuu jotain erilaista.

Hauska oli seurata myös Fionan sukulaisten paimennusharjoituksia. Etenkin Vilja ja Pörrö olivat jo (näin maallikon silmin) ihan vakuuttavia ottaen huomioon että Vilja näki lampaat kolmannen kerran eikä Pörrökään ole niitä juuri enempää tavannut.

Kiitos kasvattaja-Sannalle päivän järjestämisestä, oli myös kiva tavata taas Jura ja Pipsakin!

Viikon kuluttua on kasvattaja-Sannan järjestämä maastoleiri Jämijärvellä jonne suuntaamme Fionan ja Jonnan & Viljan kanssa. Syksyn myötä pihatyöt vähenevät ja siten aikaa riittää taas paremmin treenaamiseen. Tokoringin koulutuksia on varattu jo useampia ja eiköhän sinne maastoonkin päädytä ahkerammin keppien kanssa.

Mitä koirat ovat tehneet tämän kesän: 


Mummokoira ottaa rennosti.



Ja tätä:
 

 

Ponnistus...

... ja hyppy

Ei, se ei ole tonnikeiju-Noppa joka hyppäsi laiturilta. Nuo kuohut sai aikaan 17-kiloinen Fiona.
 
 Ei vielä ihan onnistu tuo Fionan vetten päällä kävely...

Noppa tappaa vesimöököjä (ne ovat lumimöököjen sukulaisia)

"Siellä se taas menee lumpeita tappamaan...." Tätikoirat lillulvat vedessä ja Fiona ui. Ja ui. Ja ui.

Fionan ja Taran lempileikki: piilosilla terassilla.

Pitänee harkita Koira-Kung-Fu-elokuvan tekemistä. Näyttelijät ovat jo valmiina.

"Älä sä mulle ala!" Tosi uskottavaa, Fiona.

Mummokoiralla on kiire.

Tara täytti 7 vuotta. Henkisesti se on yhä yksivuotias.

Tara ja lampaat (kuva: Jonna Peltonen)

Vilja ja lampaat

Fiona ja lampaat

1 kommentti: