Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

26.7.2015

Keskellä kesää kovin mustavalkoista

Jos joku naapureista tai kyläläisistä olisi kävellyt pellon viereistä polkua muutama päivä sitten, hän olisi ehkä hieraissut silmiään. Pihallamme vilisti viisi mustavalkoista, yksi ruskeavalkoinen ja yksi mustanruskea.

Tiina tuli kylään Wian, Tiitun, Aidan ja Ankin kanssa. Seitsemän narttukoiraa touhusivat sulassa sovussa keskenään, leikkivät leluilla ja juoksivat - ja juoksivat lisää. Paitsi siis Noppa, joka keskittyi pummaamaan Tiinalta nameja ja haukkumaan varmuuden vuoksi kun jonkun koiran nimeä huudettiin.

Fiona ei leikkinyt muiden kanssa koska sen piti paimentaa Taraa, joka taas yritti pysyä Tiinan koirien vauhdikkaassa menossa mukana.

Päivä oli erittäin mukava, alun sateinen sääkin vaihtui iltapäivän auringonpaisteeseen. Illalla ja yöllä meillä jatkui vielä päivän leikit ja juoksemiset, kaikki kolme koiraa näkivät hyvin vauhdikkaita unia.

Perjantaina oli rauhallisempaa mustavalkoista menoa kun Marja kävi Nopan serkun Karkin kanssa kylässä. Mummokoirat ovat samanikäisiä ja hyvin samanlaisia muutenkin. Niillä on niin paljon yhteistä eleiltään, tavoiltaan ja ulkomuodoltaan, että sujuvasti me omistajatkin sekoitamme ne ellemme tarkkaan katso kumpi koira on kyseessä.

Marjalla oli mukana oli myös Skip-sheltti johon tätikoira Tara on kovin ihastunut. Skip ei edelleenkään lämpene miltei mummokoiraikäisen Taran liehittelyille sen innokkaista yrityksistä huolimatta.

Fionan mielestä Karkki on Noppa potenssiin kaksi, joten varmuuden vuoksi Fiona antautuu Karkille, kuten se tekee Alli-emälleenkin.

Kiitos vierailustanne Tiina ja Marja! Ehdottomasti tämän kesän miellyttävimpiä päiviä molemmat.

Lyhyen lomani aikana sijoituspaikkamme olivat koti-mökki-koti-mökki-koti... Nopan takia emme voi matkustaa juurikaan pidemmälle, saati että voisimme jättää sairaan koiran hoitoon kenellekään vaikka se onkin ollut hyvässä kunnossa. Tosin taloremontin aikana ei ole mahdollisuuksiakaan lähteä minnekään muualle lomaa viettämään. Emmekä kyllä haluaisikaan.

Mökillä Noppa piristyi entisestään, oli viimeisenä hereillä (kuinka rasittavaa: mummokoira joka kerjää vielä yli puolenyön ja vaatii koko ajan huomiota) ja se innostui siellä jopa leikkimään leluilla! Leluilla leikkimisen se lopetti kuin seinään Taran tullessa meille 6 vuotta sitten ja Nopan aseman muuttuessa laumassa. Mutta mökille se vallan riehaantui, Fionan suunnattomaksi järkytykseksi. Fiona ei kerta kaikkiaan voi käsittää että joku (sen mielestä) viittä vaille dementiapotilas leikkii. Fiona pyrki ensin katsomaan vain muualle, sitten se lähti korvan luimussa toiseen huoneeseen tai yritti ottaa lelun pois Nopalta. Kerran se siinä onnistuikin, Noppa häkeltyi moisesta niin että antoi Fionan ottaa lelun suustaan.

Koirat uivat joka päivä mökillä ollessamme, Tara vähiten koska sen piti vahtia laiturilta tai rannalta Fionaa ja Noppaa.

Tokotreenejä on Fionan kanssa ollut vähän, olemme olleet lomalla senkin suhteen. Jälkikeppien kanssa on yhtä tuskaa yhä: joko Fiona jäljestää hienosti, mutta ei nosta kuin pari keppiä tai sitten se nostaa kepit, mutta jäljestys on kamalaa. Asiaan palataan lähiaikoina uusien treenien merkeissä...

Mummokoirat Karkki ja Noppa poseeraavat tottuneesti yhdessä.

Marjan sanoin: "Vasemmalta tuulee" :)

Marjan ottama kuva haukottelevasta Tarasta

 Päivän pöljät

Ei, Tara ei ole juossut Fionaa päin. Tara ei edes katsonut Fionaa kun lähti juoksemaan luokseni. Ei, Fiona ei ole tuossa kaatunut. Ei, se ei loukkaantunut siinä. Kuvassa on vain tyypillinen Fionan "Kung-Fu"-heittäytyminen, siis ihan normaalia käytöstä sille.

Fiona pyytää Taraa leikkimään

Noppa-poliisi tuli paikalle rauhoittamaan tilannetta. Fiona ei sitä huomannut, vaan yritti yhä tarrata Taraa etujalasta.

Fiona ja kummitäti Ansun ostama ihana vesilelu. On kevyt, kelluu ja mahtuu hyvin innokkaan pienen vesipedon suuhun.

Illalla iski mökillä sitten väsymys. 

Tara pyytää minua leikkimään

Tiinan Wia ja Tiitu, emä ja tytär

Vipinää pihalla: Aida, Wia, Fiona, Tiitu ja Taran häntä

Tiitu juoksi ja nautti - ja juoksi lisää :)

Tara seurasi tilannetta

Ja Fiona paimensi Taraa (niin keskittyneesti että kielikin tuli ulos suusta)

Tara pinkoi pihalla seuraavana päivänä

Kaunis Wia seisoi ihan itsekseen poseerausasennossa, eikä kiinnittänyt huomiota takanaan pallon kanssa leikkivään jälkeläiseensä :)

9.7.2015

Bikinikesä

Fionan mielestä kesä on ihan tarpeeksi lämmin, joten lähes nakuna on helpompi olla. Se aloitti reippaan karvanlähdön heti sen jälkeen kun olin ilmoittanut sen Tuusulan näyttelyyn ja erikoisnäyttelyyn.

Tuusulan näyttelyyn mentiin, lähinnä sen takia että se oli entisen asuinpaikkamme lähistöllä. Tapasimme tuttuja ja käytiin kyläilemässä. Taran entistä parasta kaveria Tiki-bordercollieta Fiona leikitti niin, että vanhus miltei uuvahti Fionan piruettien ja leikkiinkutsujen mukana.

Tuomari David Cavill Iso-Britanniasta oli niin erikoinen setä, että toiste en koiraani hänen arvosteltavakseen vie. Fiona sai EH:n (erittäin hyvän), mikä oli erinomaista ottaen huomioon että se näyttää huonoturkkiselta whippetiltä bikiniturkissaan. Fionan (puuttuvasta) turkista ei tuomari huomauttanut mitään. Fionan arvostelu oli OK (mitä nyt ihmetyttää maininta että Fiona liikkui liian nopeasti) ja Fiona esiintyi tällä kertaa huonosti joten siitä oli syystäkin mainittu arvostelussa. Sitä en ymmärtänyt että tuomari puolitti kehän ja vaati esittäjiä kävelyttämään  koirat kehässä, ei siis olisi saanut ravata. Ja että uroksista ei kukaan saanut SA:ta ja nartuistakin vain yksi, josta tuli sitten rotunsa paras. Ilmoittautuneita koiria oli kuitenkin neljäkymmentä, mukana erinomaisia ja menestyneitä koiria joille olisin sen SA:n suonut. Fionan pikkuserkku Tiitu ja Fionan velipuolen poika Sture saivat molemmat ERI:n, Sture oli ainoa uroksista joka sen sai.

Erikoisnäyttelyyn emme mene, muutenkin näyttelyt jäävät meidän osaltamme jonnekin ensi vuoteen. Nähtävästi kannattaa satsata kevään näyttelyihin jos tuo "turkki pois kesäksi"-periaate on käytössä Fionalla myös ensi vuonna.

Fiona oli vakuuttunut siitä että ihan varmasti näyttelypaikalla sille tuli juoksut. Se merkkaili lähes raivoisasti, ruikki jalka ja ahteri pystyssä (!) pitkin näyttelyaluetta kuin pahaiset nuoret urokset. Vielä hetki ennen kehään menoa se sihautti vauhtipissat. Hyvä ettei minun nilkoilleni sentään.

Tätikoirat olivat kotona näyttelypäivän Juhan kanssa. Noppa ei kestä juurikaan reissaamista, saati kuumalla säällä vaikka autossa on ilmastointi. Taralle tekee hyvää levätä välillä, se ottaa Hullun Puutarhurin roolinsa liiankin vakavasti eikä ole hetkeäkään paikoillaan jos minä teen pihatöitä.

Tara on käynyt akupunktiossa kaksi kertaa Hämeenlinnassa, selvästi jo ensimmäinen kerta auttoi sen kipuihin ja rentoutti sitä. Seuraavan kerran mennään kuukauden kuluttua ja sitten aina tarpeen vaatiessa. Eli aika usein kuitenkin.

Nopan lääkitys on edelleen kohdallaan, lisäksi viileä kesä on ollut sille suotuisa ja helpottanut sen oloa. Iltajumpat sohvalla, hyvät unet, tarkat päivittäiset rutiinit ja ruoka pitävät sen virkeänä. Etenkin ruoka. Ja sen kerjääminen.

Fionan kanssa ollaan käyty treenaamassa sekalaisella kokoonpanolla satunnaisesti, pihatyöt ja muut kesäkiireet ovat estäneet suunnitelmallisen ja ahkeran treenaamisen. Fionalla on silti ollut kiirettä, se on ulkona muiden koirien kanssa aamusta iltaan ja koko ajan liikkeessä. Öisin meillä onkin aikamoinen konsertti kun jokainen koira käy läpi unissaan päivän touhuja.

Käytin Fionan fysioterapeutilla sen saksanpaimenkoiran hyökkäyksen jälkeen, onneksi pahoja vammoja ei lihaksistoon ollut tullut. Takareidessä oli selvästi pureman aiheuttamaa vaivaa lihaksessa,  mutta ei muuta.

Maanantaina oli "Metallisten" eli Fionan ja sen sisarusten 2-vuotissyntymäpäivä. Tervakoskella oli Fionalle oikea sukukokous kun paikalla oli Fionan emä Alli, sisko Usva, velipuoli Nooa ja siskopuoli Vilja. Allin tullessa paikalle tomera parivuotias muuttui alistuvaksi pikkupennuksi joka keskittyi mielistelemään Alli-emää Fionan siskon Usvan tehdessä samoin. Ai etteivätkö koirat tunnista emäänsä? Kuvat kertovat muuta :)



Alli

Fiona ei alistu samalla lailla Taralle, vaan lähinnä härnää Taraa

Noppa iltavalossa

Mummokoiralla on ihan omat jutut pihalla...

Fiona tuunasi Nopan mielipaikkaa rappujen vieressä

Vilja

Vilja vauhdissa

Usva