Avoin on suoritettu

Viime lauantaina kävimme Fionan kanssa tokon avoimen luokan kisan, jonne olin ilmoittautunut aika lailla ex-tempore ajatuksella että haetaan se ykkönen sieltä ja sitten voittajaluokkaan ensi vuonna kun säännötkin muuttuvat.

Koska vapaita (=ilman sovittua ohjelmaa) kesäviikonloppuja on todella vähän eikä iltakisoja ollut liikaa tiedossa, valikoitui kisapaikaksi Kangasala ja tuomariksi taas mukava ja leppoisa Ilkka Sten, hän oli myös Fionan ensimmäisissä kisoissa huhtikuussa.

Sen verran myöhään keksin avoimeen luokkaan ilmoittautumisen että parin liikkeen kohdalla tuli kiire opetella. Kaukot olivat Fionalle aika uusi juttu, avoimen luokan hyppy oli sille vielä hankalampi ymmärtää. Kun ensin taotaan yli vuosi että esteen takana pitää seistä, niin pieni bordercollie räpytteli vimmatusti silmiä treenatessa esteen takana että siellä pitääkin istua ja tulla takaisin. Hyvin meni oppi perille, siitä liikkeestä tuli kymppi.

Lisäjännitystä muutama päivä ennen kisaa toi treenikaverin saksanpaimenkoira joka hyökkäsi retuuttamaan autosta karannutta Fionaa pitkin treenikenttää. Reikiä en löytänyt mutta torstaina mennään fysikaaliseen hoitoon tarkistamaan tuliko lihaksiin vaurioita. Fiona ei älyä puolustautua, vaan yritti huonolla tuurilla pakoon usemman kerran ja onneksi viimein pääsi autoon suojaan. Minä en saanut kumpaakaan koiraa kiinni jotta olisin päässyt väliin. Oli sitten viimeinen kerta kun ollaan saksanpaimenkoiran kanssa samalla treenikentällä. Tuo kokemus kun ei ollut kyseisen rodun kohdalla meille ensimmäinen. Ja tuskin enää Fionakaan karkaa autosta, oli sen verran rankka kokemus. Enkä anna sille enää siihen mahdollisuuttakaan.

Lisähuipennus kisajännitykseen oli autoni, joka ilmoitti muutamaa kilometriä ennen kisapaikkaa että kohta matka tyssää ja nopeasti. Meteli oli aikamoinen kun saavuimme kisapaikalle, mutta kun lähdimme kotiin, auto kulki täysin normaalisti. Mystistä.

Kisat menivät onneksi hyvin ja ne kaukot olivat heikoin lenkki kuten arvelinkin. Mutta lopputulos 187 pistettä, kunniapalkinto ja luokkavoitto.

Seuraavana sitten BH-koe syksyllä ja ensi keväänä tokon voittajaluokkaan. Jälkikisat kiinnostaisivat ensi vuonna, mutta ollaan niin raakileita vielä siinä että katsotaan... Ei ole kiire.

Fionan sukulaiset ovat kisanneet menestyksekkäästi myös, kuten viime blogikirjoituksessa kuvatekstissä mainitsin, ihana Hertta (Fionan siskopuoli Allin ensimmäisestä pentueesta) oli tokon SM-kisoissa voittajaluokassa kymmenes ja Fionan velipuoli Pörrö oli agilityn SM-kisoissa maxiluokan yksilökisassa sijalla 19. Onnittelut kummallekin!

Tätikoirat ovat poteneet molemmat hieman. Taralla kilkkaa kai päässä kun se on taas särkylääkekuurilla, mutta silti nuolee pakkomielteisesti toista etujalkaa. Sillä on hieronta viikon kuluttua, mutta vien sen myös akupunktioon lähiaikoina. Hämeenlinnaan on tullut uusi akupunktiolääkäri ja toivottavasti Taralla ei ole siihen käsittämättömiä pelkotiloja niin kuin toiseen lääkäriin, jossa ei ole mitään huomautettavaa, päinvastoin.

Noppa saattaa kärsiä par´aikaa ummetuksesta, se porsas vei metallinkeräysastiasta viikkoja vanhan (pestyn!) säilyketölkin jonka sisällä oli foliota. Jotain se nieleskeli ahkerasti, jännitän että lähdetäänkö päivystykseen vai ei. Se yrittää urakalla päästä hengestään syömällä hengenvaarallisia asioita (kuten tuoretta lietelantaa muutama viikko sitten, kokeili sitä uudelleen ensi yrittämän jälkeen). Lisäys: Noppa oksensi foliot (kangas)sohvalle seuraavana päivänä. Onneksi.

Iän myötä sen ruokamaanisuus vain pahenee kortisonilääkityksen takia. Muuten mummokoira voi hyvin, se ui mökillä juhannuksena, piti vahtia mielipaikallaan mökin terassilla ja pelleilee iltaisin itsekseen sohvalla tai pedissään. Viileät kesäsäät ovat olleet sen mieleen kun ei ole liian kuuma.

Fiona aloitti karvanlähdön heti kun olin ilmoittanut sen erikoisnäyttelyyn. Se siitä osallistumisesta, kolme pöksykarvaa ristissä-lookissa ei erkkariin mennä. Toisaalta Fionalla on nyt kovin kevyt olo, ei tule kuuma ja uinnin jälkeen ravistus riittää niin koira on kuiva. Vepe-kurssilla turkkia oli kyllä liian vähän, kylmät kelit eivät  järvivettä kolmen viikon kurssin aikana lämmittäneet ja viimeisellä kurssikerralla oli taas niin kova aallokko että treenit jäivät vajaiksi. "Hukkuvaa" hienosti hakiessa ja rantaan tuodessa Fionalla kramppasi kylmän takia takajalat, joten uusintaa ei otettu. Nyt kun vepe-kurssi on ohi niin voin ottaa autosta villahuovat, monet pyyhkeet ja Fionan villatakin. Ne ovat olleet kurssilla tarpeen koiraa lämmittäessä suoritusten välissä.

Kesälomalla jatketaan omatoimisesti vepe-harjoituksia, toivottavasti paljon lämpimämmässä säässä ja vedessä!

Nämä vepe-kuvat on ottanut Jenni Pelkonen Dreamoor-leirillä 30.5.2015
 Fiona veneessä matkalla 50 metrin poijun kohdalle josta se hyppäsi veneestä, otti toisen veneen "hinaukseen" ja ui rantaan. Fionalle heilutellaan hinausköyttä lähtiessä. 
Takana rähmällään oleva kasvattaja ei ole kaatunut, vaan yrittää ottaa kuvaa kamerallani jonka putki ei suostunut yhteistyöhön.

 "Tullaan, tullaan. Siellä on sit yksi vene mukana..."

"Kiskon sen rantaan asti."

Kotona Fiona yritti kiskoa palloa Taralta.

Juhannusvahdit mökin terassilla. Tara oli sisällä mökissä kanssani, se jättää nuo vahtihommat seniorille ja juniorille.

Juhannusyön valvominen, uudet ihmis- ja koiratuttavuudet ja riehunta Taran kanssa uuvuttivat pikkukoiran täysin. Juhannuspäivä vietettiin sisällä koirien osalta enimmäkseen vaaka-asennossa. Paitsi mummokoira, joka kerjäsi ruokaa joka välissä.


Rankkaa oli näemmä myös Juhan äidin syntymäpäivillä, Tara ja Fiona makoilivat lattialla ja Noppa kerjäsi pöydän alla - kuinkas muutenkaan..


Fiona-lattiatalja :)

Kommentit

  1. Voi Noppis! Tiesithän, että jos epäilee koiran syöneen jotain epämääräistä, niin koiralle kannattaa syöttää muutama tankoparsa? Parsa kietoutuu vieraan esineen ympärille ja kuljettaa tämän suolistosta turvallisesti pois. Näin eläinlääkäri meille neuvoi, kun epäilimme Tilleyn syöneen yhden pienen induktiolieden nappulan. Onneksi taisi olla väärä hälyytys.

    Onnea Fionalle avoimen suorittamisesta! (hurja ja kurja juttu se sakemannin hyökkääminen)
    Taralle rapsutuksia!
    Ihania kuvia <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei-toivottuja perennoja

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa