kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

22.6.2015

Avoin on suoritettu

Viime lauantaina kävimme Fionan kanssa tokon avoimen luokan kisan, jonne olin ilmoittautunut aika lailla ex-tempore ajatuksella että haetaan se ykkönen sieltä ja sitten voittajaluokkaan ensi vuonna kun säännötkin muuttuvat.

Koska vapaita (=ilman sovittua ohjelmaa) kesäviikonloppuja on todella vähän eikä iltakisoja ollut liikaa tiedossa, valikoitui kisapaikaksi Kangasala ja tuomariksi taas mukava ja leppoisa Ilkka Sten, hän oli myös Fionan ensimmäisissä kisoissa huhtikuussa.

Sen verran myöhään keksin avoimeen luokkaan ilmoittautumisen että parin liikkeen kohdalla tuli kiire opetella. Kaukot olivat Fionalle aika uusi juttu, avoimen luokan hyppy oli sille vielä hankalampi ymmärtää. Kun ensin taotaan yli vuosi että esteen takana pitää seistä, niin pieni bordercollie räpytteli vimmatusti silmiä treenatessa esteen takana että siellä pitääkin istua ja tulla takaisin. Hyvin meni oppi perille, siitä liikkeestä tuli kymppi.

Lisäjännitystä muutama päivä ennen kisaa toi treenikaverin saksanpaimenkoira joka hyökkäsi retuuttamaan autosta karannutta Fionaa pitkin treenikenttää. Reikiä en löytänyt mutta torstaina mennään fysikaaliseen hoitoon tarkistamaan tuliko lihaksiin vaurioita. Fiona ei älyä puolustautua, vaan yritti huonolla tuurilla pakoon usemman kerran ja onneksi viimein pääsi autoon suojaan. Minä en saanut kumpaakaan koiraa kiinni jotta olisin päässyt väliin. Oli sitten viimeinen kerta kun ollaan saksanpaimenkoiran kanssa samalla treenikentällä. Tuo kokemus kun ei ollut kyseisen rodun kohdalla meille ensimmäinen. Ja tuskin enää Fionakaan karkaa autosta, oli sen verran rankka kokemus. Enkä anna sille enää siihen mahdollisuuttakaan.

Lisähuipennus kisajännitykseen oli autoni, joka ilmoitti muutamaa kilometriä ennen kisapaikkaa että kohta matka tyssää ja nopeasti. Meteli oli aikamoinen kun saavuimme kisapaikalle, mutta kun lähdimme kotiin, auto kulki täysin normaalisti. Mystistä.

Kisat menivät onneksi hyvin ja ne kaukot olivat heikoin lenkki kuten arvelinkin. Mutta lopputulos 187 pistettä, kunniapalkinto ja luokkavoitto.

Seuraavana sitten BH-koe syksyllä ja ensi keväänä tokon voittajaluokkaan. Jälkikisat kiinnostaisivat ensi vuonna, mutta ollaan niin raakileita vielä siinä että katsotaan... Ei ole kiire.

Fionan sukulaiset ovat kisanneet menestyksekkäästi myös, kuten viime blogikirjoituksessa kuvatekstissä mainitsin, ihana Hertta (Fionan siskopuoli Allin ensimmäisestä pentueesta) oli tokon SM-kisoissa voittajaluokassa kymmenes ja Fionan velipuoli Pörrö oli agilityn SM-kisoissa maxiluokan yksilökisassa sijalla 19. Onnittelut kummallekin!

Tätikoirat ovat poteneet molemmat hieman. Taralla kilkkaa kai päässä kun se on taas särkylääkekuurilla, mutta silti nuolee pakkomielteisesti toista etujalkaa. Sillä on hieronta viikon kuluttua, mutta vien sen myös akupunktioon lähiaikoina. Hämeenlinnaan on tullut uusi akupunktiolääkäri ja toivottavasti Taralla ei ole siihen käsittämättömiä pelkotiloja niin kuin toiseen lääkäriin, jossa ei ole mitään huomautettavaa, päinvastoin.

Noppa saattaa kärsiä par´aikaa ummetuksesta, se porsas vei metallinkeräysastiasta viikkoja vanhan (pestyn!) säilyketölkin jonka sisällä oli foliota. Jotain se nieleskeli ahkerasti, jännitän että lähdetäänkö päivystykseen vai ei. Se yrittää urakalla päästä hengestään syömällä hengenvaarallisia asioita (kuten tuoretta lietelantaa muutama viikko sitten, kokeili sitä uudelleen ensi yrittämän jälkeen). Lisäys: Noppa oksensi foliot (kangas)sohvalle seuraavana päivänä. Onneksi.

Iän myötä sen ruokamaanisuus vain pahenee kortisonilääkityksen takia. Muuten mummokoira voi hyvin, se ui mökillä juhannuksena, piti vahtia mielipaikallaan mökin terassilla ja pelleilee iltaisin itsekseen sohvalla tai pedissään. Viileät kesäsäät ovat olleet sen mieleen kun ei ole liian kuuma.

Fiona aloitti karvanlähdön heti kun olin ilmoittanut sen erikoisnäyttelyyn. Se siitä osallistumisesta, kolme pöksykarvaa ristissä-lookissa ei erkkariin mennä. Toisaalta Fionalla on nyt kovin kevyt olo, ei tule kuuma ja uinnin jälkeen ravistus riittää niin koira on kuiva. Vepe-kurssilla turkkia oli kyllä liian vähän, kylmät kelit eivät  järvivettä kolmen viikon kurssin aikana lämmittäneet ja viimeisellä kurssikerralla oli taas niin kova aallokko että treenit jäivät vajaiksi. "Hukkuvaa" hienosti hakiessa ja rantaan tuodessa Fionalla kramppasi kylmän takia takajalat, joten uusintaa ei otettu. Nyt kun vepe-kurssi on ohi niin voin ottaa autosta villahuovat, monet pyyhkeet ja Fionan villatakin. Ne ovat olleet kurssilla tarpeen koiraa lämmittäessä suoritusten välissä.

Kesälomalla jatketaan omatoimisesti vepe-harjoituksia, toivottavasti paljon lämpimämmässä säässä ja vedessä!

Nämä vepe-kuvat on ottanut Jenni Pelkonen Dreamoor-leirillä 30.5.2015
 Fiona veneessä matkalla 50 metrin poijun kohdalle josta se hyppäsi veneestä, otti toisen veneen "hinaukseen" ja ui rantaan. Fionalle heilutellaan hinausköyttä lähtiessä. 
Takana rähmällään oleva kasvattaja ei ole kaatunut, vaan yrittää ottaa kuvaa kamerallani jonka putki ei suostunut yhteistyöhön.

 "Tullaan, tullaan. Siellä on sit yksi vene mukana..."

"Kiskon sen rantaan asti."

Kotona Fiona yritti kiskoa palloa Taralta.

Juhannusvahdit mökin terassilla. Tara oli sisällä mökissä kanssani, se jättää nuo vahtihommat seniorille ja juniorille.

Juhannusyön valvominen, uudet ihmis- ja koiratuttavuudet ja riehunta Taran kanssa uuvuttivat pikkukoiran täysin. Juhannuspäivä vietettiin sisällä koirien osalta enimmäkseen vaaka-asennossa. Paitsi mummokoira, joka kerjäsi ruokaa joka välissä.


Rankkaa oli näemmä myös Juhan äidin syntymäpäivillä, Tara ja Fiona makoilivat lattialla ja Noppa kerjäsi pöydän alla - kuinkas muutenkaan..


Fiona-lattiatalja :)

8.6.2015

Virtaa Virroilta Dreamoor-leiriltä

Kevään odotetuin tapahtuma eli Dreamoor-leiri oli toukokuun viimeisenä viikonloppuna Virroilla, samassa paikassa kuin edellisinä vuosina. Ohjelmakin oli miltei sama kuin viimeksi, lauantaina läträttiin auringonpaisteessa järven rannalla vesipelastuksen merkeissä ja sunnuntaina tokoiltiin. Jälkeä ja esineruutua tehdään sitten kouluttajan opastuksella syksyllä maastoleirillä.

Paikalla olivat kaikki Fionan sisarukset Näbbeniä lukuunottamatta, myös sisar- ja velipuolista olivat miltei kaikki mukana. Fiona nyrpisteli jonkin aikaa majoituksesta kämppiksilleen eli Vimma-veljelleen ja Indy-sheltille, mutta sunnuntaiaamuna meno oli jo sisarusten kanssa sellaista että Siltsun Gangnam style olisi jäänyt siinä steppauksessa täysin paitsioon. Aamuseitsemältä alkanut tanssiinkutsu-teputus herätti koko mökin väen.

Viime vuonna hikoilimme leirillä ennätyshelteissä, nyt kolean toukokuun loppuun saimme viileän, mutta aurinkoisen viikonlopun. Lauantain vepe-treeneissä kaikki Dreamoor-kasvatit ryntäsivät järveen kylmästä vedestä piittaamatta, osalla oli niin kiire että yritti liitää veneelle...

Jura vauhdissa

Ilkka ja Erika toimivat taas kouluttajinamme innostavaan, rentoon ja motivoivaan tapaansa. Kaikki nauttivat päivästä, etenkin koirat. 

Nooa näyttää vesipelastuskokeen avoimen luokan liikkeen jossa koira hyppää veneestä, ottaa toisesta veneestä heitetystä köydestä kiinni ja hinaa veneen rantaan. Muut tekivät saman liikkeen sitten perässä.

Pipsa pinkaisee veteen

Fiona tuo "hukkuvaa" rantaan (kuva: Sanna Hyytiäinen)

Fiona vetää venettä

Nuutti hyppää veneestä

Usva vetää venettä

Sunnuntaina tokoiltiin Katja Kiviahon koulutuksessa.

 "Siis tuon yli on mentävä?" "Selvä!" (kuva: Sanna Hyytiäinen)

(kuva: Sanna Hyytiäinen)
 

 Vimmalla on kiire ruutuun

Kaikki olivat tyytyväisiä Katjan oppeihin, koulutettavat koostuivat eri  tasolla olevista koirista jotka kaikki olivat innolla koulutettavana. Fiona oli edellisen päivän rankasta vepeilystä ja yön valvomisesta (mitäs yritti leikkiä veljen kanssa pitkin yötä...) sen verran hyytyneempi versio, ettei se ollut ihan normi vilkas itsensä. Hienosti se ja muut koulutettavat jaksoivat kuitenkin lähes alkuiltaan asti jolloin leiri loppui. Ensi vuonna ihan ehdottomasti sama ohjelma ja sama paikka!

Nuutti

Nooa

Usva

Hertta (viikkoa myöhemmin tokon SM-kisojen voittajaluokan 10. sija!)

Fionalle ei jäänyt kauaa aikaa toipua leiristä kun seuraavana päivänä oli koirakerhomme järjestämä vepe-kurssin ensimmäinen treeni. Sää oli kylmä, sateinen ja tuulinen ja järvivesi todella koleaa. Pelotti Fionan puolesta että hyytyykö se järveen siinä säässä ja kylmyydessä. Hienosti Neiti Tomera selvisi taas, tosin veneen tuonti jäi vajaaksi koska vene ei pysynyt paikoillaan tuulessa ja Fionalta loppui usko siinä myräkässä kun vene karkasi koko ajan kauemmas. Loppui se minultakin, olin helpottunut että Fiona palasi rantaan eikä jäänyt kylmään veteen kangistumaan. Fionalle toistaiseksi vaikein vepe-liike eli veneeseen vienti alkoi jo sujua ja toivottavasti kurssin loputtua kolmen kerran jälkeen se on jo hallinnassa.

Kerhon vepe-treenien junioriosasto joka keskittyi vielä vain leikkimiseen rannalla



Fionalle vesipelastuksen liikkeet ovat helppo oppia, sillä on moottoria ja sisua vaikka muille jakaa ja se rakastaa uimista. Harmi että sen pieni koko estää vakavasti lajin harrastamisen ja kilpailemisen, navakassa aallokossa 17-kiloinen bortsunarttu on liian hentoinen kiskomaan venettä. Soveltuvuuskokeessa varmaan kuitenkin käydään.

Veneeseen viennin harjoituksia: ensin kuivaharjoittelua. Fiona vie esineen (patukan) veneeseen.

Sitten siirrettiin venettä hieman kauemmas veteen

 Ja lopulta niin että Fiona joutui  uimaan veneelle. Tämä on ollut Fionalle toistaiseksi vaikein vepe-liike. Toisaalta: ei sitä ole harjoiteltukaan kuin kaksi kertaa aiemmin.

Illat ovat kuluneet pihalla, lähinnä niin että minä teen pihatöitä, Noppa vahtii tonttia ja Tara & Fiona leikkivät keskenään. Iltalenkillä sitten juoksevat kuin järkeä vailla, ikään kuin eivät olisi viikkoihin ulos päässeet. Noppa ei siis juokse, paitsi jos jänis lähtee kirsun edestä.

Viikonloppuna olimme mökillä, koirat säntäsivät järveen heti kun tilaisuus tuli. Noppa kuivatettiin huolellisesti, Fionan wash & go-turkki kuivaa parilla ravistelulla. Etenkin nyt kun se heitti sen pois. Vielä olisi pari näyttelyä edessä, eli bikinilinjalla mennään...

Mummojen mielestä mökkielämä oli rankkaa. Ylimmässä kuvassa Tara, alimmassa Noppa (suu auki ja takajalka kuonon edessä).


Vielä on Fionalla pari vepe-treenikertaa jäljellä sekä muutamat tokotreenit ja sitten siirrytään  jälkitreeneihin jotka ovat jääneet viime aikoina tokon takia paitsioon. Tätikoirat keskittyvät hengailuun. Noppa ei jaksa tuoda enää edes pk-kapulaa noutoliikkeessä ja Tara kieltäytyy tokoilemasta täysin, joten tädit ovat niistä hommista virallisesti eläkkeellä. Fiona tekee töitä sitten niidenkin edestä.

Nopan lisälääkitys on pahentanut sen ruokahalua (lietelannan lisäksi se syö kaikkea muutakin ja varastaa (!), kuten Fionan treeninamit), mutta muuten lääkityksellä näyttää olevan  positiivinen vaikutus.

Pöljä ja pöljempi, eli Tara & pallo sekä Fiona joka_haluaa_pallon...