Mustavalkoista menoa

Toukokuu on vuoden kiireisin kuukausi. Ainakin meillä. Samaan aikaan pitäisi ehtiä pihatöihin, kasvimaalle, koirien koulutukseen (lue: Fionan koulutukseen, tätikoirat hengailevat enimmäkseen vain mukana), mökille, ystäviä tapaamaan, näyttelyihin ja kisoihin. Jälkimmäinen jäi välistä tänä vuonna, mutta kesällä käydään vielä kokeilemassa tokossa avoin luokka ennen elokuun alun sääntömuutosta. Lomalla kävimme mökillä ensi kerran sitten viime syksyn. Hieman oli viileää (ulkona +8 C ja mökissä sisällä +7 C kun menimme sinne) ja järvivesi oli vielä viileämpää. Kielloistani huolimatta Noppa ja Fiona juoksivat rantaan ja sukelsivat suoraan laiturilta järveen. Sitten mentiinkin suoraan mökkiin lämmittelemään. Fionaa ei moinen viileä uintikeikka hätkäyttänyt, mutta Noppaa lämmiteltiin huopien sisässä koko ilta. Sairaalle mummokoiralle moinen yllätyskylmyys ei tehnyt hyvää. Mökkireissun jälkeen kävimme Fionan kanssa Oilin tokokoulutuksessa jonne tuli myös Fionan sisko Usva. Samalla

Kun vauhtia on enemmän kuin mitä tassut pystyvät liikkumaan, voi lentää kuperkeikkaa. Sillä lailla reteästi kerien niin että omistaja ehtii jo kaivata nitroja, surra luottokortin vingahtamista rankasti eläinlääkärin päivystyksessä ja unohtaa tulevaisuuden kisat ja näyttelyt. Ja sitten seuraavana päivänä kaahottaa samalla lailla, ilman mitään mielikuvaa edellisillan toilailusta. Tyypillistä nuoren menoa siis. Tätikoira Taran on turha paheksua Fionan touhotusta, sitä on kuskattu erinäiset kerrat eläinlääkäriin jarrujen puutteen takia. Puhumattakaan niistä kolhuista joita se on saanut mm. juostuaan päin auton takaluukkua. Monta kertaa. Noppahan ei turhia juoksuaskelia ota. Paitsi jahdatessaan jänistä, oravaa tai naapurin kissaa pois pihaltamme. Toukokuu on vuoden kiireisin aika tässä taloudessa: samaan aikaan on pihatöiden, kasvimaan kylvöjen, koirien treenien, näyttelyiden ja kokeidenkin sesonki. Tokoa ollaan harjoiteltu koko trion voimin (kyllä, jopa Tara on joutunut tekemään to

Viimeinen reilu viikko on ollut kiireinen ja hieman stressaava, mutta lopulta hyvin onnistunut. Alkuviikosta Fiona korkkasi tokouransa Forssan iltakisoissa. Tuomarina oli hyväntuulinen ja leppoisa Ilkka Sten. Uusi paikka, uusi tilanne ja minun hermostumiseni vaikutti  Fionaan niin, että taisi tulla ennätys seuraamisliikkeiden aikana painamisessa. Jos Fiona olisi isompi, olisin ollut rähmälläni kentällä joka käännöksessä, niin tiukkaa puskemista se oli. Muut liikkeet menivät sitten jo treenien mukaisesti, eli kymppejä tuli tasaiseen tahtiin. Loppupisteet 189/200, kunniapalkinto ja toinen sija. Luokkavoiton vei treenikaveri tokoringistä ja kun voittajaluokan voittajakin oli tokorinkiläinen, oli sen suhteen sangen onnistunut ilta. Fionan velipuoli Nooa sai erikoisvoittajaluokasta kakkostuloksen ja treenikaveri Sara-sakemanni voittajaluokan debyytissään kolmostuloksen. Seuraavaksi me menemme tokon avoimeen luokkaan, alokasluokka oli sitten siinä. Tänään olimme Viivin ja Fionan siskon