kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

28.5.2015

Missi-Fiona ja törkymöykky Mummokoira

Toukokuu on vuoden kiireisin kuukausi. Ainakin meillä. Samaan aikaan pitäisi ehtiä pihatöihin, kasvimaalle, koirien koulutukseen (lue: Fionan koulutukseen, tätikoirat hengailevat enimmäkseen vain mukana), mökille, ystäviä tapaamaan, näyttelyihin ja kisoihin. Jälkimmäinen jäi välistä tänä vuonna, mutta kesällä käydään vielä kokeilemassa tokossa avoin luokka ennen elokuun alun sääntömuutosta.

Lomalla kävimme mökillä ensi kerran sitten viime syksyn. Hieman oli viileää (ulkona +8 C ja mökissä sisällä +7 C kun menimme sinne) ja järvivesi oli vielä viileämpää. Kielloistani huolimatta Noppa ja Fiona juoksivat rantaan ja sukelsivat suoraan laiturilta järveen. Sitten mentiinkin suoraan mökkiin lämmittelemään. Fionaa ei moinen viileä uintikeikka hätkäyttänyt, mutta Noppaa lämmiteltiin huopien sisässä koko ilta. Sairaalle mummokoiralle moinen yllätyskylmyys ei tehnyt hyvää.

Mökkireissun jälkeen kävimme Fionan kanssa Oilin tokokoulutuksessa jonne tuli myös Fionan sisko Usva. Samalla reissulla kävimme moikkaamassa Marjaa agilitytreeneissä ja Fiona pääsi mielistelemään Marjan shelttipojille Skipille ja Trickille.

Seuraavana päivänä menimme Tuomarinkartanoon kansainväliseen näyttelyyn jossa tuomarina oli Meg Purnell-Carpenter Iso-Britanniasta. Matkalla nappasin kyytiin Fionan velipuolen Nooan ja Millan, joka esitti Nooan kehässä. Nooa, 4 vuotta, taantui teinikoiraksi kehässä ja esiintyi sen mukaisesti, sai arvosanan erittäin hyvä. Fiona ja Usva olivat ainoat nuorten luokan nartut. Usvalla on juoksut ja Fiona on vakuuttunut että siten myös hänellä on. Kummatkin menivät ennen kehää kirsu maassa haistellen ja häntä kippurassa. Kehässä Fiona sai taas jonkun "Minä olen missi"-kohtauksen ja esiintyi yllättävän hyvin. Juoksi kauniisti häntä matalana ikäänkuin sitä olisi enemmänkin harjoiteltu. Usva sai erittäin hyvän, Fiona sai erinomaisen ja SA:n, oli sitten paras narttu-luokassa kolmas ja sai vara-Cacibin. 

Fiona on tänä vuonna käynyt kolme kansainvälistä näyttelyä joissa kolme luokkavoittoa, kolme SA:ta ja kaksi kertaa PN-3. Ei hullummin. 

Paluu maan pinnalle tuli sitten seuraavana päivänä kun Noppa meni syömään naapuripellolle ajettua lietelantaa. Tai itse asiassa Noppa söi sitä lietelantaa omalta pihalta, sitä lensi rajalle asti. Se lietehän on ihan silkkää myrkkyä, Noppa alkoi oksentaa (onneksi) voimallisesti heti lietettä syötyään ja raahasin sen sisälle suihkuun. Letkulla vettä koiran kurkkuun niin että se sai suusta, nielusta ja vatsalaukusta kaiken pois. Lietettä tuli kirsustakin veren kera. Kaivoin jo päivystyksen numeron esiin ja otin lääkearsenaalin käyttöön. Muutaman tunnin sisällä Noppa alkoi toipua ja illalla se jo kerjäsi normaalisti. Mutta kylläpä säikäytti!

Kiukukseni peltoa ei ole edelleenkään käännetty kuten laki vaatii (vuorokauden sisällä lietteen levittämisestä) ja kuvottavan hajun lisäksi saan olla vahtimassa koiria koko ajan ettei käy uusintaa sunnuntailta. Mummokoira ei oppinut tapauksesta juuri mitään, oli menossa seuraavana päivänä uudelleen välipalalle sinne.

Mummokoiran ahneudella ei ole tolkkua, iän myötä siitä on tullut myös röyhkeä. Se imuroi Fionan koulutusnamit kuistilta yhtenä iltana ja kävi ohimennen röyhtäisemässä että hyvää oli. Keittiössä se kiekaisee hanakasti jos on sitä mieltä että ruokaa tuli liian kauan aikaa sitten tai sitä oli liian vähän. Eli se on hyvin pirteässä kunnossa..

Noppa vartiointipaikallaan mökin kuistilla

Trio seuraa saunanlämmitystä, Juhan ottama kuva.

Fiona ja pallo

Nuoren koiran letkeät liikkeet pihalla

Ja Taran niskanvenytykset pallon kanssa

Fiona ehdottaa jos hän ottaisi pallon seuraavaksi

Noppa seuraa palloleikkejä ja vahtii samalla tonttia korva miltei pystyssä

Taraa naurattaa

Nooa näyttelyssä

Missi-Fiona (tiedän että asento on kamala ja kulmaukset ovat kadonneet, mutta en saanut otettua parempaakaan kun elohilleri ei seisonut enää kehän ulkopuolella eikä kehästä ole kuvaa)

Mummokoiran niskanvenytyshetki. Huomaa Nopan kulmahammas ja alapuolella odottava nököhampainen majavalelu. Miltei samikset.

18.5.2015

Hupsistakeikkaa

Kun vauhtia on enemmän kuin mitä tassut pystyvät liikkumaan, voi lentää kuperkeikkaa. Sillä lailla reteästi kerien niin että omistaja ehtii jo kaivata nitroja, surra luottokortin vingahtamista rankasti eläinlääkärin päivystyksessä ja unohtaa tulevaisuuden kisat ja näyttelyt. Ja sitten seuraavana päivänä kaahottaa samalla lailla, ilman mitään mielikuvaa edellisillan toilailusta.

Tyypillistä nuoren menoa siis.

Tätikoira Taran on turha paheksua Fionan touhotusta, sitä on kuskattu erinäiset kerrat eläinlääkäriin jarrujen puutteen takia. Puhumattakaan niistä kolhuista joita se on saanut mm. juostuaan päin auton takaluukkua. Monta kertaa.

Noppahan ei turhia juoksuaskelia ota. Paitsi jahdatessaan jänistä, oravaa tai naapurin kissaa pois pihaltamme.

Toukokuu on vuoden kiireisin aika tässä taloudessa: samaan aikaan on pihatöiden, kasvimaan kylvöjen, koirien treenien, näyttelyiden ja kokeidenkin sesonki. Tokoa ollaan harjoiteltu koko trion voimin (kyllä, jopa Tara on joutunut tekemään tokoa sen jälkeen kun karkasi tervehtimään pikkukoiraa eikä muka tiennyt mikä on luoksetulon käsky), Fionan kanssa kävin Forssassa tokoringin treeneissä jossa meitä koulutti Mari Leiviskä, Riitta Räsäsen koulutuksessa kävimme myös ja kasvattajan opastuksella ollaan harjoiteltu avoimen luokan liikkeitä. Oilin oppiin menemme tulevalla viikolla yhdessä Viivin ja Usvan kanssa ja jatkossa taas useamman kerran.

Fionan kanssa on tiedossa myös vesipelastuskurssi lähiaikoina (mitä sitä ei koiransa eteen tekisi: minä en pidä vedestä enkä etenkään kylmästä vedestä. Vepe-kurssi kesäkuun alussa takaa viileät treenit...). Näyttelyissäkin pyörähdetään vielä harvakseltaan. Mutta niitä ennen, niiden aikaan ja niiden jälkeen: treeniä treeniä treeniä. Siis leikkimisen, ulkoilun, yleisen touhotuksen ja kaiken muun lisäksi.

Marin opastuksella harjoitellaan avoimen luokan hyppyä Forssassa tokoringin treeneissä.  Kuva: Johanna Kuusi
 

Fiona hiippailee Taran (ja pallon) luo

Noppa laiduntaa maakellarin katolla

Taralla on kiire

Häntä toimii tarvittaessa varajarruna

Fionan iltahepuli lenkin jälkeen. Huomaa ns. puputakajalat.

Mummokoira pitää jöötä pihalla

3.5.2015

Sangen menestyksekäs viikko

Viimeinen reilu viikko on ollut kiireinen ja hieman stressaava, mutta lopulta hyvin onnistunut.

Alkuviikosta Fiona korkkasi tokouransa Forssan iltakisoissa. Tuomarina oli hyväntuulinen ja leppoisa Ilkka Sten. Uusi paikka, uusi tilanne ja minun hermostumiseni vaikutti  Fionaan niin, että taisi tulla ennätys seuraamisliikkeiden aikana painamisessa. Jos Fiona olisi isompi, olisin ollut rähmälläni kentällä joka käännöksessä, niin tiukkaa puskemista se oli. Muut liikkeet menivät sitten jo treenien mukaisesti, eli kymppejä tuli tasaiseen tahtiin. Loppupisteet 189/200, kunniapalkinto ja toinen sija. Luokkavoiton vei treenikaveri tokoringistä ja kun voittajaluokan voittajakin oli tokorinkiläinen, oli sen suhteen sangen onnistunut ilta. Fionan velipuoli Nooa sai erikoisvoittajaluokasta kakkostuloksen ja treenikaveri Sara-sakemanni voittajaluokan debyytissään kolmostuloksen.

Seuraavaksi me menemme tokon avoimeen luokkaan, alokasluokka oli sitten siinä.

Tänään olimme Viivin ja Fionan siskon Usvan kanssa Tampereen kansainvälisessä näyttelyssä jossa tuomarina toimi tiukka Jill Peak Englannista. Kehäsihteeri nosti sinistä lappua tasaiseen tahtiin, myös Nooalle ja Usvalle. Vaikka Fiona on kerännyt vyötärölle hieman ylimääräistä (lue: se dieetti alkoi just!), ei tuomari huomauttanut siitä vaan antoi erinomaisen SA:n ja luokkavoiton kera. Paras narttu-luokassa oli tuomarin tiukan linjan takia vain neljä koiraa, joista Fiona oli kolmas. Koska kaksi ensimmäistä olivat valioita, sai Fiona ensimmäisen sertinsä. Aika hienosti, kansainvälisessä näyttelyssä ja brittituomarilta.

Kotimatkalla koirasiskot suukottelivat autossa keskenään ja viihtyivät erinomaisesti toistensa seurassa.

Huomenna matkaan Fionan kanssa Forssaan tokoringin koulutuspäivään Mari Leiviskän koulutettavaksi. Maanantaina on vuorossa Riitta Räsäsen koulutus ja muina iltoina palaamme jälkikeppien haasteelliseen treeniin.

Fionan siskopuoli Vilja kävi kylässä reilu viikko sitten, harjoiteltiin jälkeä. Vilja teki hienoa työtä, oli järjestelmällinen ja huolellinen kun taas Fiona porhalsi omansa tuttuun tapaan nasta laudassa ja kepitkin meinasivat siinä tohinassa aivan unohtua. Kummallekin tehtiin vauvaesineruutua, eli ihan sitä helpointa josta aloitetaan. Vilja oli taas tarkkaavainen ja huolellinen, Fiona toi esineet vuoroin Jonnalle ja vuoroin minulle.

Muut illat ovat kuluneet pihatöissä, Hullut Puutarhurit Tara & Fiona ovat "avustaneet" ahkerasti, eli Tara paimentaa rikkaruohoja ja Fiona ensin saalistaa ja tapporavistaa ja sitten syö ne. Luulisi puolen ämpärillisen verran syötyjen voikukanjuurien edes närästävän.

Eilen oli kansallisen työväen juhlan lisäksi myös juhlapäivä kun Noppa täytti kahdeksan vuotta. Vuosi sitten huhtikuussa vietimme yön päivystyksessä eläinlääkärissä, mikä onni ettei sen jälkeen ole mitään niin radikaalia tapahtunut että se olisi toistunut. Toisaalta kaikessa sen kanssa pitää olla hyvin varovainen: ruokinnasta, mahdollisista stressaavista tilanteista ja liikunnasta alkaen. Mummokoira on sairauteensa ja ikäänsä nähden hyvinvoiva, lääkitys on kohdallaan. Ruokahalu on pohjaton, vartioimisvietti tuntuu vain lisääntyvän ja vanhan koiran Oma Tahto-ilmiö on voimissaan. Toivottavasti saamme vielä monta onnellista vuotta viettää sen kanssa, vaikka eläinlääkärin arvio olikin paljon varovaisempi.

Harvinainen kuva Nopasta: se juoksee (korvat pystyssä kohti namipussia...)

Fiona poseeraa tuomarille tänään Tampereen näyttelyssä (kuva: Sanna Hyytiäinen)

Tara poseerasi minulle vappuna metsässä

 Vilja jäljestää

Vilja edessä, Tara ryysää takana ja Noppa touhuaa omiaan muusta maailmasta välittämättä...

Fionalla on taas ihan omat askelkuviot...


Ja aina kiire jonnekin on on on...

Salaa terassin aidan välistä kuvattua Taran ja Fionan painia: Fionan vuoro heittäytyä suu auki selälleen