kuva

kuva
Maura tappaa voikukkaa toukokuun alussa

19.4.2015

Kadonnutta kuuloa etsimässä

Lumien sulamisen jälkeen Fionalla on ollut suuria vaikeuksia kuuloaistin kanssa. Kun maa on täynnä mielenkiintoisia hajuja, vie hajuaisti voiton kuuloaistista. Jopa Noppa-mummokoiran kovaääninen komennus meinaa mennä ohi kun pikkukoira viilettää kuono maassa lenkillä metsäteitä pitkin.

Taralla ei hajuaistilla ole niin väliä, tärkeintä on että näkee pallon. Puhumattakaan että näkee minut kitkemässä. Se menee suorastaan transsiin tuijottaessaan, ei myöskään kuule, mutta näkee erinomaisesti.

Nopalla toimii kaikki aistit oikein hyvin, kunhan ne vain liittyvät joko ruokailuun tai vartiointiin. Viime aikoina se on ollut työllistetty pihalla kun pitää vahtia (ja pitää kuria) Taran ja Fionan pallonpeluussa, hakea Fiona pois tontin reunalta pupujen tai naapurin kissan jäljiltä, seurata missä minä viipotan pihatöissä sekä olla tarkkana ettei naapuripellon joutsenpariskunta tule liian lähelle meidän tonttia. Puhumattakaan siitä että pitää häätää naapurin kissa pois lintujen ruokintapaikalta lintuja metsästämästä. Mummokoira venäytti eilen jalkansa kun lähti niin räväkästi kissan perään.

Kevään myötä tämän lauman jokainen jäsen liikkuu paljon enemmän, pihalla ja lenkillä ollaan kaikki mahdollinen aika. Viikolla käytiin koirauimalassa vielä uimassa, seuraavan kerran ehkä ensi syksynä sitten. Noppa ui enemmän kuin aikoihin, Fiona hyppi jättiloikkia rampilta veteen ja Tara yritti paimentaa molempia altaassa. Vilja ui taas hillitysti ja hallitusti, niin kuin aina.

Metsässä ei ole enää yhtään lunta, mutta esineruudun treenit ovat jääneet harmikseni meiltä tekemättä. Jälkeä ollaan harjoiteltu vain keppie nostamisen merkeissä. Toistaiseksi näyttää jo paljon paremmalta, 5/6 keppiä nousi tänään lyhyellä jäljellä. 

Viikonlopun ampumistreenit, maastotreenit sekä Nopan dobo peruuntuivat, mutta tulevina viikkoina on ohjelmaa sitten senkin edestä. Vuorokaudet ja niiden tunnit eivät tunnu vain riittävän siihen kaikkeen mitä pitäisi tehdä!

Iltapäivällä Taralla ja Fionalla oli jättipallo pihalla, mutta minulla kamera sisällä. Kuvat siis aamupäivän pikkupalloleikeistä. Ja Mummokoira vartiossa, tottakai.

Tara ja pallo, Fiona ja sen ilmeet...



Noppa seurasi tilannetta...

...ja kävi sitten antamassa muikkarin Taralle (huomaa Nopan korvatkin närkästyksestä pystyssä :)

Noppa seurasi naapuripellon joutsenpariskuntaa.

Tara

Fiona odottaa että joku tekisi pallolle jotain.

2 kommenttia:

  1. Meillä myös on valikoivaa kuulon heikkenemistä ilmassa - tosin Indyllä. Kuulo toimii loistavasti sisätiloissa, mutta jotenkin tuo ulkoilma vaikuttaa heikentävästi kyseiseen aistiin ;)

    Noppa-mummon kevät kuulostaa hyvin kiireiseltä :D

    VastaaPoista
  2. Voi näitä karvamussukoita :-D Noppa on niiiiin ihana ♥

    VastaaPoista