Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

19.4.2015

Kadonnutta kuuloa etsimässä

Lumien sulamisen jälkeen Fionalla on ollut suuria vaikeuksia kuuloaistin kanssa. Kun maa on täynnä mielenkiintoisia hajuja, vie hajuaisti voiton kuuloaistista. Jopa Noppa-mummokoiran kovaääninen komennus meinaa mennä ohi kun pikkukoira viilettää kuono maassa lenkillä metsäteitä pitkin.

Taralla ei hajuaistilla ole niin väliä, tärkeintä on että näkee pallon. Puhumattakaan että näkee minut kitkemässä. Se menee suorastaan transsiin tuijottaessaan, ei myöskään kuule, mutta näkee erinomaisesti.

Nopalla toimii kaikki aistit oikein hyvin, kunhan ne vain liittyvät joko ruokailuun tai vartiointiin. Viime aikoina se on ollut työllistetty pihalla kun pitää vahtia (ja pitää kuria) Taran ja Fionan pallonpeluussa, hakea Fiona pois tontin reunalta pupujen tai naapurin kissan jäljiltä, seurata missä minä viipotan pihatöissä sekä olla tarkkana ettei naapuripellon joutsenpariskunta tule liian lähelle meidän tonttia. Puhumattakaan siitä että pitää häätää naapurin kissa pois lintujen ruokintapaikalta lintuja metsästämästä. Mummokoira venäytti eilen jalkansa kun lähti niin räväkästi kissan perään.

Kevään myötä tämän lauman jokainen jäsen liikkuu paljon enemmän, pihalla ja lenkillä ollaan kaikki mahdollinen aika. Viikolla käytiin koirauimalassa vielä uimassa, seuraavan kerran ehkä ensi syksynä sitten. Noppa ui enemmän kuin aikoihin, Fiona hyppi jättiloikkia rampilta veteen ja Tara yritti paimentaa molempia altaassa. Vilja ui taas hillitysti ja hallitusti, niin kuin aina.

Metsässä ei ole enää yhtään lunta, mutta esineruudun treenit ovat jääneet harmikseni meiltä tekemättä. Jälkeä ollaan harjoiteltu vain keppie nostamisen merkeissä. Toistaiseksi näyttää jo paljon paremmalta, 5/6 keppiä nousi tänään lyhyellä jäljellä. 

Viikonlopun ampumistreenit, maastotreenit sekä Nopan dobo peruuntuivat, mutta tulevina viikkoina on ohjelmaa sitten senkin edestä. Vuorokaudet ja niiden tunnit eivät tunnu vain riittävän siihen kaikkeen mitä pitäisi tehdä!

Iltapäivällä Taralla ja Fionalla oli jättipallo pihalla, mutta minulla kamera sisällä. Kuvat siis aamupäivän pikkupalloleikeistä. Ja Mummokoira vartiossa, tottakai.

Tara ja pallo, Fiona ja sen ilmeet...



Noppa seurasi tilannetta...

...ja kävi sitten antamassa muikkarin Taralle (huomaa Nopan korvatkin närkästyksestä pystyssä :)

Noppa seurasi naapuripellon joutsenpariskuntaa.

Tara

Fiona odottaa että joku tekisi pallolle jotain.

12.4.2015

Se on aikuistunut, kuinka tylsää

Fiona siis. Pohdin jo että onko se kipeä kun se on niin epäilyttävän Aikuinen Koira. Mutta sitten se saa jonkun sikapossuhepulin tai käyttäytyy muuten normaalin touhottavasti, joten suljen sen sairastumisen pois. Teinistä on tullut varhaisaikuinen.

Jotenkin outoa kun meillä on ollut Pentukoira ja kaksi Tätikoiraa ja nyt meillä on yksi Mummokoira, yksi Tätikoira (henkisesti alle vuoden vanha) ja yksi Miltei Aikuinen.

Viimeisen parin viikon aikana ollaan taas singahdeltu koulutuksesta toiseen, uitu ja jumpattu. Fionan kanssa käytiin pääsiäisenä Oilin opeissa yhdessä Usvan ja Viivin kanssa ja  pari päivää myöhemmin oli Nuorten koirien tokoringin koulutus Janakkalassa jossa meitä koulutti motivoivasti ja innoittavasti Mari Leiviskä.

Viikolla kävimme uimassa yhdessä Fionan siskopuolen Viljan kanssa. Siellä ei Fionassa ollut tietoakaan Aikuisesta Koirasta, vaan tilalla oli altaaseen niin innolla menevä teinikoira että se karjui tauotta vuoroamme odoteltaessa. Sitten se teki jättiloikkia rampilta altaaseen, parpatti uidessaan ja keilasi Tarankin matkalla altaassa. Noppa istui taas rampilla ja teki vain pikku pyrähdyksiä veteen ennen kuin istuutui takaisin huuhtelemaan vatsakarvoja Taran ja Fionan nostattamissa laineissa. Vilja ui sivistyneesti ja hiljaisesti, paheksuen selvästi törppöä seuraa.

Eilen oli kauan odotettu Dreamoor-koulutuspäivä Hämeenlinnassa, paikalla oli kolme Fionan sisarusta (Näbben, Usva ja Vimma) ja neljä sisaruspuolta (komeat urokset Nooa ja Pörrö, ihana Hertta ja touhokas Näpsä). Kouluttajina olivat Sirke Viitanen ja Mari Leiviskä. Sirkeltä sain tiukkaa, mutta erittäin tarpeellista muistutusta ohjaamisesta, minun pitäisi olla enemmän mustavalkoinen Fionan suhteen. Se on selvästi lellitty (ai miten niin, meidän Neiti Söpötassu...) ja siltä pitäisi vaatia enemmän ja ennenkaikkea tiukentaa kuria. Sirke oli täysin oikeassa. Paikallaolot (makuu ja istuminen) menivät erittäin hyvin, samoin häiriötreeneissä olin toistoissa yllättynyt miten hyvin ne menivät verrattuna ensimmäisiin kertoihin.

Prinsessa Fionalle päivä oli todella raskas. Uusi ulkokenttä, paljon "uusia" koiratuttavuuksia ja vielä tiukkaa opiskeluakin. Fionalta meni hyvät draamailut hukkaan kun Sirke ei mennyt sen leikkiin mukaan eikä uskonut prinsessakoiran hirvittävän rankkaan kokemukseen, vaan vaati tekemään asioita. No tekihän Fiona, mutta päivä oli sille niin vaativa (piti totella ja tehdä eikä sääliä tullut vaikka kuinka esiintyi) että Fiona marssi päivän loputtua autoon nukkumaan kesken Vimma-veljen leikin. Parin tunnin tirsojen jälkeen Fiona hääräsi kotona ihan entiseen malliin ja hetkeksi rapautettu itsetuntokin palasi. Seuraavissa treeneissä se takuulla rallattelee taas ennen kuin muistutan sille elämän realiteeteista.

Aikuisuuden myötä prinsessa Fiona ei olekaan enää karavaanarityylisesti kaikkien kaveri, vaan siltä löytyy omia mielipiteitä joistain koirista, josta en ole kyllä samaa mieltä. Aivan uusi asia johon täytyy varautua. Tähän mennessä se on tehnyt ilopissat ja antautunut kaikille paitsi Usvalle.

Tara tykkää vain toisista bordercollieista ja itseään pienemmistä koirista, muille se on ihan kakkiainen. Noppa ei tykkää kenestäkään jos se on hihnassa ja minä olen hihnan päässä, se suojelee nykyään minua kaikelta minkä uhaksi kokee. Mutta jos meille marssii vieras narttu kotiin, se ei sano mitään.

Nopan kanssa olimme tänään doboilemassa. Mummokoira jumppasi innolla pallon päällä ja sen ympärillä. Se on meidän koirista ehdottomasti pätevin siinä isosta koostaan ja tuhdista vyötärönmitastaan huolimatta. Tara jännittää niin paljon ettei pysty suoriutumaan hyvin eikä se tykkää dobosta, Fiona taas purisi pallon päreiksi. Joten doboillaan vain  innokkaan Mummokoiran kanssa.

(kuva Minna Helen)

Ensi viikolla on tiedossa uintia, ampumista, tottista, tokoa ja metsäjälkeä. Ainakin jälkikeppejä. Niitä meidän ikuisuusmurheenkryynejä, josta voin syyttää vain itseäni. Tätikoirille on myös hommaa, sään suosiessa teen pihatöitä ja Hullulla Puutarhurilla Taralla on siis kiirettä osallistumisen kanssa, Nopalla on hommaa työnjohdollisissa tehtävissä.

Viikko sitten meillä oli piha vielä paksun lumikerroksen peitossa. Koirat nauttivat kevät(talvisesta) säästä.
Tätikoirat
 

En tiedä tajuaako Tara että sen takana tapahtuu jotain, vai eikö se välitä. Tai ymmärtääköhän se edes sitä....

Fiona levitoi taas
 

Siis MITÄ Fiona tuolla Taran takana tekee?
 
Noppa osallistui lumentappotalkoisiin kaivamalla lumikasoja

Fiona loikki itsekseen kun Tara ei sitä leikittänyt
 

 

 

Noppa-mummokoira, muutama harmaa karva silmäkulmissa
 

Pellolla oli pääsiäisenä lumetonta ja kuivaa, maa oli vielä ihan jäässä. Fiona otti ilon irti avarasta tilasta, juoksi  ja paimensi Taraa
  
 


Illalla sitten väsytti
  

Tätikoirat valtasivat sohvan

Eilisen Dreamoor-koulutuspäivän osallistujat. Mukana myös Fionan Sylvi-täti.


Ei epäilystäkään, se on Fionan veli. Vimma :)

 

Suloinen neitikoiramme tässä pitää jöötä veljelleen...

 Näbben ja pallo

Viivi kuuntelee Sirkeä, Usva kuuntelee Viiviä

Sisarukset: Näbben, Usva, Fiona ja Vimma. Pystykorvajengi.