Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

29.3.2015

Talvesta toipumista

Vaikka tonttimme on yhä lumen valtaama, on onneksi muualla kevät edennyt paremmin ja ollaan päästy ulkotreeneihin sekä maastoon. Viime viikonloppuna olimme Fionan kasvattajan luona kokoonpanolla meidän lauma (tätikoirat vain turisteina), Usva ja Viivi sekä Merja kera kelpieiden.

Kasvattaja-Sannan konkreettisilla neuvoilla tehtiin tottista ja opeteltiin uusia liikkeitä, oli myös ampumistreenit ja sitten rymyttiin vielä esineruutukin. Sananmukaisesti rymyttiin, sillä Fiona oli pitkän talven jälkeen unohtanut esineruudun idean täysin. Etenkin kun oli vielä vieraat esineet. Fionan mielestä oli kerrassaan pöyristyttävää että olisi pitänyt ottaa suuhun vieraan ihmisen kenkä. Lisää harjoitusta tarvitaan selvästi. Saimme Sannalta ohjeet jatkotreeneihin ja hyvät esimerkit miten ja mitä pitää tehdä.

Talven jälkeen muistelemista on myös jäljellä, sillä se on selvästi myös jäänyt Fionalta unholaan viime kuukausien jälkeen. Keppejä ollaan harjoiteltu, mutta tänään tekemäni jälkitreenin perusteella palataan takaisin perusasioihin. Onneksi lumesta vapaata maata on jo paljon ja illat valoisat, joten vapaa-ajan käyttöön tuli taas yksi asia lisää...

Fionan kanssa ollaan tokoiltu pienissä ryhmissä ja ensi viikolla on taas Oilin ja tokoringin koulutukset. Joko viimeisimmän juoksujen jälkeen Fionalla on tapahtunut henkistä kehittymistä tai sitten se on kroonisesti valeraskaana, sillä vaikka kukaan ulkopuolinen ei sitä uskokaan, se on jotenkin aikuistunut. Saattaa olla vain hetkellinen häiriökin.

Eilen vietimme päivän Turussa kansainvälisessä näyttelyssä Viivin ja Usvan kanssa. Vauhtisiskosten esiintyminen jännitti, sillä kumpikin ei ollut käynyt näyttelyssä sitten viime syyskuun alun eikä kumpikaan koirista ollut koskaan sisänäyttelyssä. Kummatkin esiintyivät varsin mallikkaasti eikä Viivikään pyörtynyt kehään. Usva sai erittäin hyvän ja oli nuorten luokan narttujen neljäs seitsemästä koirasta, Fiona sai erinomaisen, voitti luokan ja sai SA:n. Paras narttu-luokassa oli paljon hyviä koiria eikä siellä sitten sijoitusta. Brittituomarin arvostelusta olin samaa mieltä, hän näki Fionan hyvät ja huonot puolet.

Erityismaininnan sai Fionan kaunis turkki ja maininta että esitetään hyvässä kunnossa. Vielä näyttelypäivän aamuna Fiona näytti räjähtäneeltä pesukarhulta koska olin joutunut pesemään sen edellisenä iltana. Kylpytakki niskaan ja kolmen tunnin autoreissu, auttoi turkin siliämistä :)

Tämänpäiväisen remonttipuolella liikkumisen, metsässä juoksemisen ja jäisillä pelloilla kirmaamisen jälkeen Fionan turkki on jo hyvin harmaasävyinen. Tähän kura-aikaan vuodesta ja tämän remonttimme huomioiden puhdas koira on lyhytaikainen ilo.

Noppa ei tykkää koleasta ja kosteasta säästä ja viettäisi enemmän aikaa sohvalla selällään tai keittiössä ruokaa kerjäten kuin ulkona lenkillä. Tara juoksee taas älyä vailla ja on sitten kipeä jalastaan. Taralla on tiedossa siis hierontareissu Hanna-Kaisan luona ensi viikolla.

Eläinlääkäri Seppo Lamberg soitti Nopan lääkityksestä liittyen sen kilpirauhasarvoihin jotka eivät olleet kunnossa. Nopalle aloitetaan Florinef-lääkitys josta jo kerran luovuttiin koska Nopalla on epätyypillinen Addisonin tauti jossa ei periaatteessa Florinef-lääkitystä tarvita. Katsotaan miten lääke vaikuttaa myös Nopan ihoon, karvan puuttumiseen yhä tietyistä kohtaa sekä voimakkaaseen juomiseen joka aiheuttaa jatkuvaa pissaongelmaa sen lääkityksestä (Propalin) huolimatta.

Pullero on terveysongelmistaan huolimatta hyväntuulinen (paitsi kun joutuu ulos lenkille sateeseen) ja kroonisen nälkäinen, joten kilpirauhasarvojen heittely ei onneksi ole paljoa vaikuttanut.

Noppa ravasi ripeästi pois märältä ja kylmältä pellolta tänään.  (huomatkaa mummokoiran pystyt korvat!)

Luulin että Fiona olisi ollut väsynyt eilisestä näyttelyreissusta. Enemmän se rasitti näemmä minua kuin Ähvää... Sillä oli taas ihan omaa kivaa pihalla lumessa.

Suu täynnä lunta ja asento kuin korskealla hevosella :)

Fiona kahmaisi suun täyteen lunta ja sitten mentiin taas... Matkaevästä?

Herttainen nuori bordercolliehan se siinä, suloinen ilme silmissään :)

Kullanmuru

Tytsit tönöttää, Usva ja Fiona eilen Turussa

Fiona ja minä kehässä, Viivi kuvasi

Usva kuuntelee tottisohjeita kasvattaja-Sannan luona

Sisarpuolet Nooa ja Fiona vaanivat (Taraa)

Nooa tarkkana, Tara-tätikoira hiippailee taustalla

Tara pinkoo pellolla

...ja vei pallon Fionalta (Fionaa hieman näyttää harmittavan?)

"Kumipallona luonas pompin..." Eikä Tara näytä tajuavan mitään.




"Jalat ristissä sinun on matkasi tekemän..."

"Kukaan ei huomaa mua kun vaanin täällä Taraa..."

22.3.2015

Terveisiä studiosta

Kävimme muutama viikko sitten Helsingissä valokuvaaja Tommi Rummukaisen studiolla.

Alunperin ajattelin että saisimme vauhdikkaita kuvia koko laumasta, mutta eihän se onnistunut koska a) studion olisi pitänyt olla jättimäinen b) arvokkaat valot ja muu tekniikka olisi ollut vaarassa c) mukaan olisi tarvinnut lauma avustajia. Joten päädyimme perinteisiin poseerauskuviin. Avustaja olisi ollut kieltämättä tarpeen, kolme touhottavaa koiraa ja kostea sää, peruukki vinossa ja hieman pukkasi hikeäkin siinä touhussa.

Lopputulos oli oikein hyvä, hilpeitä hetkiä tuli yhteiskuvia katsellessa kun jokainen koira katsoi eri suuntaan ja enemmän tai vähemmän pöljällä ilmeellä. Onneksi sentään yhdessä kuvassa ovat kutakuinkin samaan rintamasuuntaan...

Kiitos Tommille erinomaisista kuvista!

 

Noppa otti rennosti studiossa - ei mitään yllättävää.
 


Taraa hieman ahdisti, Nalle Puh helpotti oloa.


Fionaa ei ahdistanut mikään, studiossa ei vaan ollut tilaa kunnon leikille.


Fiona ja sammakkoasento - se ei stressaa.

 Fiona näyttää jopa kuuntelevan, Tara on ihan omissa maailmoissaan ja Noppa pohtii jotain muuta :)

15.3.2015

Fiona odottaa, kahvipaketit syntyvät lähiaikoina

Olin jo kiikuttamassa Fionaa eläinlääkäriin sadatellen että viimeinenkin meidän laumasta on kipeänä. Fiona on ollut kovin vaisu ja vakava viime aikoina, ulkona ilakoi kyllä normaalisti. Pohdin eri sairausvaihtoehtoja kunnes katsoin kalenteriin ja ynnäilin päiviä. Teinikoiramme (tai nuori aikuinenhan se jo on) lienee tukevasti valeraskaana. Kahvipakettien, leluvauvojen tai minkä tahansa hoivattavaksi kelpaavan pitäisi syntyä reilun viikon kuluttua.

Siihen näytelmään ei parane lähteä mukaan, muistutuksena Wilma-corgimme lähes sekopäiset valeraskaudet synnytyspolttoineen, synnytyksineen, "pentujen" imettämisineen ja jopa vieroittamisineen. Hyvin muistan kun kovana pakkastalvena Wilma tuuppasi "pentunsa" (eli kengät) patterin väliin lämmittelemään siksi aikaa kun kävi syömässä. Ankeita pentuja niistä olisi tullut, patterin välissä kasvaneita... Wilma myös vieroitti "pennut" ja kävi oksentamassa niille ruokaa.

Viikolla kävimme Hyvinkäällä koirakylpylässä uimassa, Vilja-siskopuoli paheksui taas Fionan hervotonta menoa altaassa, Tara vahti Noppaa ja Noppa istui mahaa myöten altaaseen menevällä rampilla ilman aikomustakaan rasittaa itseään uimisella. Fionaa raivostutti rampilla notkuileva Tara niin että teinikoira nappasi suutuspäissään Taraa hännänpäästä. Tara ei huomannut mitään (ei liene mikään yllätys..).

Viikkoon kuului myös kaveritreenit ja perjantai-ilta Oili Huotarin koulutuksessa Fionan ja sen siskon Usvan kanssa. Vihdoin olemme voiton puolella Fionan hihkumisessa paikallamakuussa ja todistettavasti se pysyy siinä suuressakin häiriössä. Tunnareiden etsintää ja nenänkäytön harjoittelua jatkoimme yhä, ruutukin löytyi ja hyppy on niin kiva ettei haitannut yhtään vaikka se kaatui Fionan päälle. Viis siitä, nosta se teline ja jatketaan, tuumasi Fiona.

Tänään olimme koko päivän Etelä-Hämeen tokoringin koulutuksessa Lahdessa Oilin ja Laura Valkosen koulutettavana. Fiona oli hieman vaisu valeraskauden takia, silti päivä oli oikein onnistunut ja taas tuli paljon oppia ja mietittävää. Ja kotitehtäviä! Kunhan maa sulaa (täällä yhä hanget ja hankikanto...), päästään toteuttamaan iltaisin uusia neuvoja pihalla luonnonvalossa. Erinomaista harjoitusta tänään olivat ryhmätehtävät kaukoineen, seuramisineen, paikallaoloineen ja erikseen luoksekutsumisineen. Olin erittäin tyytyväinen Fionaan, pikkuakka teki elämänsä ensimmäiset kaukot näppärästi ryhmässä ja kovassa häiriössä.

Nopan kanssa ollaan taas doboiltu, pullerolla on kovin hauskaa tasapainoillessaan jumppapallolla tai jumpatessa kanssani. Etenkin kun siitä saa vielä nameja. Jumppapallolla se makaa kuin vanha tekijä, asettelee itsensä siihen mukavasti ja ottaisi varmaan torkutkin siinä. Tasapainolauta onnistuu etutassuilla, mutta takajalkojen kanssa on hieman hankalampaa. 

Ensi viikolla ohjelmassa on normitreenien lisäksi metsäpuuhia, jospa joku ilta päästäisiin kokeilemaan jälkeä ja keppejä sulassa maassa. Tiedossa on myös ampumista ja sukutapaaminen. Ja ehkä myös se kahvipaketin (tai keksirasian) synnytyskin.
"Päivää! Onko lumimörköjä näkynyt?"

Täytyy kaivaa niitä sitten ihan itse... Hankikanto hankaloittaa kaivamista. Lunta kyllä riittää tontilla yhä.

Maakellarin katolta voi myös lasketella kyljelleen alas sen jälkeen kun on kaivanut siellä lunta ensin.

Fiona puree lunta

Tara tönötti taas kameraan tuijottaen, Fiona haki ja kiusasi sitä leikkimään.

Päivän rypistys

Ja toinen



Tara patsasteli lumikinoksen päällä...

... ja leijaili hangen päällä.

 Noppa ihan häikäistyi auringosta

Fiona liikkui taas liitämällä ja loikkaamalla


Lumikinoksen päällä kävi myös pyreneittenmastiffi bordercollie Noppa...

8.3.2015

Fiona ja lumen riemu jatkuu yhä

Piha on edelleen harmikseni lumen valtaama eikä ole tietoakaan pihatöistä, saati mistään muusta kevätpuuhasta. Kuten jälkitreeneistä Fionalle. Fiona sen sijaan ottaa yhä ilon irti lumesta pihalla ja metsässä. Sen ajan mitä se ei metsässä juokse, se kierii iloisesti hangessa.

Viime viikolla huonojen uutisten virta jatkui, eikä mieltä piristänyt yhtään eläinlääkärin soitto että Nopan kilpirauhasarvot eivät ole kunnossa. Lääkitys muuttuu niin että jotain tulee kortisonin lisäksi. Tulevan lääkityksen vaikutuksesta ei tiedetä ennen kuin kokeilemalla mikä tehoaa ja miten tai tehoaako lainkaan. Pulleroa ei kilppariarvojen häiriö näytä haittaavan, enemmän sitä kiusaa kostea ja kylmä sää. Lenkkeilyt ovat sohjossa tarpomista tai jäisellä kylätiellä luistelua, Tara kaatui tänään kyljelleen kun tuli kaarteesta traktoripolulle liian lujaa.

Taran kipeä jalka on ärtynyt taas, loppuviikosta se varoi ns. tervettä jalkaansa niin ettei päässyt aamulla ylös. Hieronta, laserhoito, BOT-takki ja särkylääkkeet auttoivat, mutta selvästi jalan kipeytyminen liittyy säähän.

Fionalta terveisiä ettei sitä vaivaa mikään. Sananmukaisesti. Se porskuttaa iloisesti hangessa meidän muiden sadatellessa loskaa. Fiona loikkii lumisella pihalla itsekseen, kaivaa lumimörköjä ja kiusaa Taraa.

Viikolla kävimme Helsingissä valokuvaaja Tommi Rummukaisen studiolla kuvauksissa, kuvia laitan näkyville heti kun mahdollista. Samalla karvaneidot kävivät tervehtimässä Masi-labbista. Taran mielestä Masi on musta lammas, jota pitää purra kintereestä, Fiona hieman ujostelee Masi-pappakoiraa ja Noppa ei juuri noteeraa.

Noppa pääsi pitkästä aikaa doboilemaan eilen. Noinkin isoksi ja öh, sanotaanko ei-niin-kovin-kevytrakenteiseksi-eikä-hoikaksi bortsuksi Noppa on yllättävän ketterä ja taitava jumppapallon päällä taiteillessa. Se istui, seisoi ja makasi namien voimalla pallolla sekä pyöri ja teki temppuja ohjaajamme neuvojen mukaan. Yhdessä tehtiin erilaisia liikkeitä, lisäksi koirat taituroivat myös tasapainolaudalla ja me omistajat "pääsimme" kuntopiiriin.

Fionan kanssa tokoilin dobon jälkeen kun Noppa lepäsi autossa. Tällä viikolla ei ohjattuja tai ryhmätreenejä olekaan ollut, tulevalla viikolla otetaan vahinko takaisin kolminkertaisesti! Tulossa on myös Fionan siskopuolen Viljan kanssa uintireissu Hyvinkäälle. Arvaan että meno jatkuu myös öisin, viime aikoina Tara ja Fiona ovat kilpaa mölynneet yöt unissaan. Haukkua, murinaa (!), tuhinaa ja tassujen rapinaa kuuluu lähes joka yö. Kun toinen on hiljaa, toinen metelöi. Ja närkästyvät kovasti kun hihkaisen ne hereille.

Loikkapomppuhyppyriemu - ja hankeen!




Taran korva näkyy kuvan reunassa, se seuraa Fionan loikkahyppyjä


 Ilmojen halki käy Fionan tie...

Alastulossa olisi kyllä parannettavaa


 


Tara kiihdyttää

Tara-täti tarkkailee Fionan touhuja


Kerrankin paikoillaan ja kameraan katsoen