kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

15.2.2015

Vauhdikas viikko

Ei voi syyttää että olisi ollut tylsää viime päivinä. Viikkoon mahtui kolmet ohjatut treenit, yhdet möllitokokisat, koirauintia ja Taran loukkaantumisyritys, valtava Ahaa!-elämys Fionan koulutuksessa ja isän sairaskohtaus.

Remonttiakin on tehty, mutta siitä enemmän toisessa blogissa.

Taralle taas sattuu ja tapahtuu, viimeksi yritti itsemurhaa ja nyt teloi itseään Hyvinkään koirauimalassa. Happamasti pohdin että onhan se liikaa vaadittu että se ymmärtäisi käyttäytyä kun vasta 6 vuotta ollaan siellä käyty. Koirauimalassa Fionan siskopuoli Vilja ui hillitysti ja paheksui remuavia seuralaisiaan, Fiona ui ja parpatti mennessään, kävi komentamassa minua että käske altaaseen (se ei mene ilman lupaa) ja Noppa istui rampilla huljutellen persvillojaan altaassa. Sen sijaan Tara kohelsi kuin ensimmäistä kertaa ikinä veteen joutunut. Lopulta Tara repäisi itsensä reunalta (ei rampilta) ylös vauhdilla ja kaatui laatoille niin että kaikki neljä raajaa levisivät eri suuntiin. Luulin että sillä vähintään repeää sisuselimet, puhumattakaan lihasvaurioista. Ihme kyllä se toipui siitä, mutta Taran uinti jäi sillä kertaa siihen. Taralla on selkä kipeä, eli se on tavallista ärtyisämpi ja sillä menee pää jumiin herkemmin kuin normaalisti. Sillä seurauksella että uintitapahtuma oli sen pääkopalle liikaa ja sitten sattuu.

Tara on nyt särkylääkekuurilla, huomenna vien sen Hanna-Kaisalle hierottavaksi ja samalla Tara saa laserhoitoa.

Noppa jumppaa iltaisin sohvalla itsekseen, välillä sieltä kuuluu ilohaukku ja sitten taas tuhinaa kun mummokoira peuhaa pitkin sohvaa. Pihalla se ei lumiremuamisista välitä, muutaman lumipallon saattaa metsästää ja sitten jää seuraamaan Fionan touhuja. 

"Rapsuta masusta!"
 

Rouvakoira mulkoilee suu auki vieressä remuavaa Taraa

Ulkona Noppa suorittaa tontin vartiointia, läheisellä ladulla hiihtävät ovat sen erityisen tarkkailun kohteena.

Alkuviikosta kävimme Fionan kanssa epävirallisissa tokokisoissa. Sijoitus oli viidentoista koirakon joukosta kolmas (184,5 p.), mutta en ollut lainkaan tyytyväinen suoritukseeni. Siis omaani. Paljon parantamisen varaa löytyi ja suoria neuvoja siihen tuli eilen Etelä-Hämeen kennelpiirin tokoringin koulutuspäivässä jossa oli kouluttajana Niina Manner. Alkuosuutemme Niinan edessä oli katastrofaalinen, mutta Niinan neuvoilla koin todellisen Ahaa!-elämyksen jonka ansiosta tokoilumme siirtyy nyt ihan uuteen (parempaan) muottiin. Niina antoi myös erittäin tärkeää palautetta käskyistäni ja kehon kielestä, ne kun jaksan pitää mielessä niin homma alkaa toimia ihan eri malliin. Olo oli suorastaan valaistunut!

Keskustelua sivulle-sanan merkityksestä Niinan koulutuksessa eilen. Kuva: Kaisa Onnela-Ranta

Fionalla on pihalla ihan omat valaistumisen hetkensä, sitä ei paljoa minun elämykseni hetkauta. 

Valaistumista päästään toteuttamaan lähiaikoina pari kertaa järjestetyssä koulutuksessa ja iltaisin pihatokoilussa. Ensi viikolla tavataan myös Fionan sisko Usva ja velipuoli Nooa. Sitä ennen ja sen jälkeen lumileikkejä pihalla ja metsässä. Monta kertaa päivässä. Ja Fionan mielestä silti liian vähän.

Fiona-aura

"Siis tää lumi on aina vaan NIIN mahtava juttu!"

Huomatkaa ilmassa lentävät lumipaakut... Fiona matkalla taas jonnekin tosi syvälle.

....aina vaan....

Noppa

Tätikoira Tara ryysii polulla, Fiona väistää


Tänään oli toistakymmentä astetta pakkasta vaikka päivällä aurinko lämmitti jo jonkun verran. Mummokoira palelee herkästi joten verkkarit ja töppöset ovat tarpeen.

 Fiona poseerasi lumikasan päällä (tuossa kuvassa se itse asiassa pungertaa takaisin lumikasan korkeimmalle kohdalle josta se putosi hetki ennen kuvausta...)


 Selkäjumppaa Fionan tapaan.

Eikä taaskaan takajalkoja!

3 kommenttia:

  1. Voi ei tuota Fionaa :-D Ja Taraa, hui kauhistus. Pikaista paranemista! Noppakin on niin suloinen, rapsutukset hänelle erityisesti!
    Näin yhteysaluksessa upean harmaa-valkoisen bortsun, en ollut koskaan nähnyt sen väristä. Hän oli alle vuoden ikäinen koheltaja, olisi halunnut kiivetä syliin (kaikkien) ja nuolla ja peuhata (kaikkien kanssa). Ihana tapaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummokoira kiittää rapsutuksista. Se istuu par´aikaa yksin keittiössä odottaen että jostain tipahtaisi sille ruokaa. Nälkäinen optimisti.

      Voin hyvin kuvitella alle vuoden vanhan bortsun ihmisrakkautta ja vilkkautta :D Olikohan se nuori bortsu sininen bortsu? Sininen on siis harmaa-valkoinen, ei lainkaan kirjava. Niitä on vähemmän, Fionan täti on todella kaunis harmaa-valkoinen http://magicaljoybc.vuodatus.net/sivut/suri

      Poista
    2. Joo, väri oli varmaan sininen, Ransukin on sininen ja koira oli ransunvärinen ;-) Vaikea sanoa noista Fionan tädin kuvista, hän näyttää tummemmalta kuin näkemäni koira, ja sillä oli siniset silmät selvästi. Aika erikoista. Väittivät sen kyllä olevan bordercollie! Joo, kertoivat että yrittävät kouluttaa ja antaa tekemistä, mutta tyyppi on niin aktiivi, että kyllästyy temppuihin 10 sekunnissa. Se on varmaan sitä älykkyyden osuutta luonteessa ;-)

      Poista