Toipilas-Tara, toipilas-Noppa ja kaikkea muuta kuin toipilas Fiona

Sairashuoneelta päivää. Jaloissa makaa tätikoirat, joista toinen on taas vatsa kuralla ja toinen taas selkä jumissa. Fiona-neiti on omassa ylhäisessä yksinäisyydessään jossain talon remointavassa osassa, luultavasti makaa keskellä kylmää betonilattiaa tyytyväisenä.

Taran jalka on ollut ihmeen hyvässä kunnossa, mutta suojakelien ja raskaiden hankien myötä se kipeytti selkänsä. Hieronta auttoi, mutta seuraava kerta piti varata heti ja särkylääkekuuri jatkuu. Silti ulkona se menee täysin höyrypäänä ilman jarruja eikä suostu hiljentämään vauhtia.

Noppa on syönyt liikaa lunta ja viime yö meni taas valvoessa. Toivottavasti sen olo ei huonone, vakionahan on päivystysreissu iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Toistaiseksi tilanne on vakaa ja Nopalla on nälkä, mikä on hyvä merkki. Siinä vaiheessa kun se ei syö, on jo kiire lääkäriin.

Fionakin kävi hieronnassa, ihme kyllä sillä ei ollut pahempia jumeja tai lukkoja. Ottaen huomioon sen tee-se-itse-päälläseisonnat hangessa (lisää Nitroja omistajalle...), voltit ja ilmalennot parkkihallissa ja sisähalleissa (parkkihalli on nyt pannassa, se on aivan liian liukas Fionalle) sekä "Batmaaaan!!!!"-hypyt lumikekojen ja mäkien päältä suoraan tyhjyyteen.

Tiistaina meillä oli pienimuotoinen sukukokous kun Hyvinkäällä hallitreeneissä pääsimme Fionan kasvattajan Sannan neuvomana tokoilemaan ja mukana oli myös Fionan sisko Usva, velipuoli Nooa ja isä Manu. Viimeinen toimi seuraherrana eikä juuri tyttäristään välittänyt vaan hiipotti omia menojaan ulkoillessa.

Tiistain treenit eivät ihan putkeen menneet, uusi paikka ja ohjaajan jännitys purkautuivat ymmärtämättömyytenä ja ylimääräisenä vauhtina. Mutta loistavaa oppia tuli meille kummallekin, kasvattajan neuvot ovat aina tarpeen. Taas tuli monta pienimuotoista ahaa-juttuja koulutuksesta ja oman koiran ymmärtämisestä

Kotona ollaan harjoiteltu tunnareita ja ulkona jälkikeppejä. Jälkimmäisessä tuli ensimmäisen kerran erinomainen suoritus, jos ne nyt sitten vihdoin alkaisivat onnistua? Fionahan on ollut sitä mieltä että jäljellä kepit ovat vain riesa, joita voi vilkaista, mutta niitä ei ehdi tuomaan omistajalle koska jälki on niin paljon tärkeämpi.

Loppuviikosta ei treenejä ole ollutkaan (outoa...), ensi viikollakin on kaikenlaista muuta ohjelmaa tiedossa, mm. Nopan lääkärireissu Addisonin taudin takia, puolivuotiskontrolli. Toivottavasti mitään erityistä ei kokeissa löydy.

Fionan valikoituja uniasentoja:
Kun on jalat valmiina lähtöön, ei myöhästy mistään

Piiiiitkä versio Fionasta

Noppa normaalissa lepoasennossaan

Kaksi häntää ja viisi jalkaa

Tara ponnistaa

Fiona ponnistaa
 

 Fiona pyytää Taraa leikkimään
 

 Vähän harmittaa kun ei se Tara huomaa...
 

Fiona löysi hangesta pallon...
 

...jonka Tara tietenkin vei.
 


Kun tarpeeksi kauan Fiona Taraa kiusasi...
 

...niin tätikoira hermostui.

Pihan yli lensi kaksi isoa lintua, Noppa ilmoitti ettei tälle tontille ole sitten asiaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei-toivottuja perennoja

Nopan diagnoosi: Addisonin tauti

OravaTV:ta pitäisi säätää ja karvanorppa vadelmapuskassa