kuva

kuva
Vielä kaikki neljä yhdessä, elokuussa 2017

7.2.2015

Talvitokoa

Viikossa on taas tapahtunut paljon, mutta ei mitään uutta. Tokotreenejä, metsälenkkejä ja muuta meidän arkiviikkoon kuuluvaa. Poikkeuksellisesti tämäkin viikonloppu on ns. ohjelmavapaa, eli singahtele ympäri Hämettä tai Uuttamaata Fionan kanssa. Eilen olimme tosin Lahdessa Oili Huotarin koulutuksessa.

Fionan mielestä tikun etsintä on aivan hurjan kivaa (tunnistuskapula siis), eikä sillä kauaa kirsu tuhise (sananmukaisesti) kun tikku on minulla kädessä. Vähitellen siirrytään tekemään oikean tikun etsimisestä haastavampaa ja lähempänä sitä kisamaista liikettä.

Kauko-ohjausliikkeitä harjoiteltiin Oilin opastuksessa, ne tulevat olemaan uusine käskysanoineen minulle paljon vaikeammat kuin Fionalle. Nopan opetin aikoinaan väärin ja huolimattomasti. Avoimessa luokassa sillä ei ollut mitään ongelmaa mutta voittajaluokan kaukot seisomaan nousuineen olivat aikamoista salsatanssia.

Fionan sisko Usva oli Oilin koulutuksessa myös, saimme kehuja edistymisestä ja kotiläksyjen tekemisestä. Vielä kun saisi sen vinkulelun Fionan kurkusta pois niin alkaisi näyttää jo mallikkaalta. Kotona mitä huomaamattomin ja helpoin koira kun tykkää tokosta niin, ettei sananmukaisesti meinaa pysyä nahoissaan. Paitsi sitten kun se tekee töitä, jota Fionan mielestä pitäisi tehdä ihan koko ajan.

Tara meinasi päästä taas hengestään viikolla, se lähti parkkihallissa autosta (!) kesken treenien jolloin meinasi päätyä narttusakemannin hampaisiin. Onneksi minulla ja Taralla toimi refleksit hyvin (minulla myös äänijänteet) ja Tara ehti juosta takaisin autoon viime hetkellä. Minä löin auton oven kiinni ennen kuin Noppa olisi hermostunut autoon tunkevasta vieraasta sakemannista. Tätikoirat ovat olleet lähes idioottivarmoja autossa pysyjiä vaikka ovet ovat olleet aina auki. Nyt ne pysyvät kiinni kunnes keväämmällä autoon rakennetaan häkit kaikille.

Fionan juoksut alkavat olla vihdoin ohi, se on selvästi paremmalla tuulella ja pirteämpi. Joku ulkopuolinen ei huomaisi siinä mitään eroa, mutta meille ero on ihan selvä. Itse asiassa kukaan ulkopuolinen ei huomaa Fionassa mitään eroa ennen juoksuja, juoksujen aikana ja juoksujen jälkeen...


Ensi viikolla onkin kaikkea mielenkiintoista koira-aiheista tiedossa. Treenaamisen lisäksi käydään katsastamassa mitä me oikeasti osataan, tutkitaan kuinka lujaa Fiona voi uida altaassa (Noppa pohtii sillä aikaa miten paljon vesi voi pöksykarvoja huljutella), tokoillaan ryhmässä ja analysoidaan juttuja (vaikeaa minulle) ja otetaan rennosti joka hetki kun vain voidaan.


Fiona on aivan hurmaantunut lumesta. Kauankohan se pöyhisi sitä jos saisi olla pihalla niin paljon kuin haluaisi?
 

 

Harmi ettei päälläseisominen ole tokoliike. Fionalta onnistuisi sekin.

Tara ei taaskaan tajua mitä sen selän takana tapahtuu...

...Eikä näytä tajuavan mitä sen edessäkään tapahtuu....

Täti Tara. Vähän yksioikoinen tapaus.
Fiona nukkuu ensimmäisen kerran aikuisiällä näin liki Auktoriteettia (puhelimella salaa napsaistu kuva)

1 kommentti:

  1. Fiona se osaa nauttia talvesta, kun toiset (osa ihmisistä) jo kaipaavat kevättä. Hänestä saa kyllä hauskoja kuvia.

    VastaaPoista