Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

1.2.2015

Kaksi eri blogia

Siirsin puutarha- ja kotijutut omaan blogiin www.mustavalkoistenkoti.blogspot.com 

Se helpottaa toivottavasti puutarhasuuntautuneiden blogisurffailua eikä häiritse niitä jotka haluavat lukea pelkästään koirajuttuja. Mitään tarkkaa treenianalyysia täältä on edelleen turha hakea luettavaksi, niitä en aio kirjoittaa vastaisuudessakaan.

Koirajuttuja ei ole paljoa tähän aikaan vuodesta kerrottavaksi. Treeneissä käydään Fionan kanssa eri porukoissa muutaman kerran viikossa, tämä viikonloppu oli erittäin poikkeuksellinen kun ei ollut mitään ohjattua ja aikataulutettua toimintaa. Piti tarkistaa kalenteri moneen kertaa että olenko unohtanut jotain...

Tätikoirat ovat treeneissä olleet mukana, Nopan kanssa voin tehdäkin jotain mutta Tara ottaa treenit vain hengailun kannalta. Ottakoot, sillä on siihen lupa. Tädit ovat olleet reippaina, hieman Noppaa häiritsee lumimäärä metsässä ja pihalla kun rouvakoira ei millään menisi hankeen kävelemään eikä tarpeilleen. Tara on hieman jäykkä hangessa kahlaamisesta, mutta ihmeen hyvässä kunnossa se on, parempi kuin pitkiin aikoihin! Fiona rrrrrrrrrrrrakastaa lunta (mitä se ei rakastaisi...?),

Ensi viikolla on normikoulutusten lisäksi Oilin koulutus Lahdessa, siskokset Usva ja Fiona pääsevät tiukkaan oppiin taas. Lumetonta aikaa ja jälkitreenejä odotellessa olen tehnyt pari kertaa Fionalle keppiharjoituksia. Tuskaista kun se on niin täpinöissään jäljestämisestä että ei malta vieläkään ilmaista keppejä. Kepit liittyvät liian hyvin jäljestämiseen ja koska jäljestäminen on ylitse kaiken, niin viis niistä kepeistä. Hidastavat vain jälkeä, tuumaa Fiona.

Fionan kanssa olen menossa vepe-kurssille heti kesäkuun alussa, tämänvuotisen Dreamoor-leirin jälkeen. Ensin käydään leirillä vesipelastusta viimevuotiseen tapaan harjoittelemassa ja heti sen jälkeen kurssille. Kesällä jatketaan harjoituksia mökillä. Koska Fiona on vakuuttunut että hänessä on myös Lepakkomiehen aineksia, ei mikään estä sitä hyppäämästä jostain johonkin vain hyppäämisen ilosta. Kuten korkean lumivallin yli suoraan alas tyhjyyteen. Onneksi oli paljon lunta pehmentämässä loikkaa. Veneestä veteen hyppääminen ei siis tuota minkäänlaisia ongelmia.

Kisakalentereita (tokon siis) olen katsonut, mutta siihen jätin. Paljon oli suunnitelmia, mutta käytäntö on eri asia. Käydään muutamassa näyttelyssä ensin ja haetaan ohjaajan ja koiran hillintää ja hallintaa ennen muun kisauran korkkaamista.

Upeaa kisauraa :) odotellessa voi vaikka ottaa ilon irti lumesta kuten Fiona tekee..


Katso ilmettä! :D

Ei päätä, ei häntää. Matkalla Kiinaan nurinpäin.

Tara tönöttää ja sillä aikaa joku kaivaa kuoppaa sen selän takana...

"Siis tää lumi on NIIN mahtava juttu!"

Lumihirviö iskee Taran takana.

 Noppa-mummokin innostui kaivamaan, hyvin sivistyneestä tietenkin.

Arvatkaa kuka tipahti lumikukkulan päältä? Kts. korvankärjet...

 Pungerrus takaisin kukkulalle

Ensin Fiona rallatteli Taralle....

 ...kunnes tätikoira jyräsi sen.

Tätikoirat tönöttävät samiksena vasen korva pystyssä

4 kommenttia:

  1. Oikein hyvän tuulen kuvia! Mainio meno päällä kaikilla kolmella.

    VastaaPoista
  2. Olisvat ne kukkajutut menneet tässä samassakin! Hyppii yli, jos ei kiinnosta!
    Kivoja kuvia ja jollain on toooooosi kivaa!

    VastaaPoista
  3. Ei tuolle ikuisesti kakarakoiralle voi olla nauramatta. Eikä sitä voi ottaa kovin vakavasti :) Ihana se on.

    VastaaPoista
  4. Piti tulla heti vastavierailulle. En kyllä muistanut, että Fiona on niin Jingan kaltainen, niin näöltään kuin ilmeiltään kuin käyttäytymiseltäänkin! Enjoy!

    VastaaPoista