Fiona, Tara ja Maura itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: Kristiina Kerttula

25.1.2015

Juu kiitos riittäisi jo

Huonot uutiset ja talvi. Niitä molempia on riittänyt ihan tarpeeksi.

Tänä talvena on kuultu huonoja uutisia, tirskautettu muutamat itkutkin, koettu pakkaset, sohjot, jäät, hyytävät viimat ja nollakelit. Kevättä ja parempia uutisia peliin kiitos.

Suurinta kevään odotuksen tuskaani olen purkanut shoppailemalla puutarhamyymälöissä (siemenet ovat tulleet jo!), tilaamalla netin kautta siemeniä ja tutkimalla viimevuotisia kuvastoja. Mopo karkasi jo siementen kohdalla, saa nähdä kuinka käy kun liljojen sipulit tulevat kauppoihin...

Tänä kesänä on tiedossa ruuhkaa kasvimaalla (muistutus itselleni: samettikukat itävät siemenestä meillä liian hyvin), perennapenkeistä puhumattakaan. Optimistisesti ostin myös sinivaleunikon ja idänunikko "Royal Wedding"in siemeniä. Etenkin sinivaleunikko on kuulemma todella kranttu kasvupaikan suhteen, joten kylvän sitä sinne sun tänne jos joku paikka sille kelpaisi. Ja yritän muistaa etten kitke niiden alkuja pois (kuten olen tehnyt vahingossa useamman kerran muille).

Kasvimaalle pitäisi tehdä kylvösuunnitelma ja heti maan sulaessa pitää siirtää karhunvadelma ja muut vadelmat pois kasvimaan reunasta. Se kuului asioihin jotka syksyllä jäivät kiireiden takia tekemättä. Siitä viisastuneena pitää yksi kesälomaviikko jättää syyskuulle jotta sadonkorjuu ja muut syysvalmistelut pihalla saisi tehtyä rauhassa (lue: ne jäävät lomaviikon sunnuntaille kuitenkin....).

Koirat ovat nauttineet lumesta, tosin Noppa on sitä mieltä että hän ei umpihankeen tarpeitaan tee, eli sille pitäisi aurata tontilta oma vessa-alue. Lenkillä rouvakoira sentään siirtyy sivummalle tarpeilleen. Molemmat tätikoirat ovat olleet pirteitä ja kivuttoman oloisia. Mitä nyt kylmä sää ja runsas lumen syöminen aiheuttavat pissaongelmaa, eli meillä pestään lattiat monta kertaa päivässä vaikka koirat käyvät ulkona vähän väliä.

Fionan kanssa treenit ovat sujuneet vaihtelevasti. Tietenkin ne huonosti menneet ovat olleet mahdollisimman suuren yleisön edessä ja parhaimmat onnistumiset on nähnyt kouluttaja ja ehkä joku muu. Välillä iskee epätoivo että koira on liian hyvä minulle, se ansaitsisi taitavamman ohjaajan.

Virtaa, työintoa ja nopeutta Fionalla riittää vaikka muille jakaa, se on taas huomattu viime aikojen koulutuksissa. Koko loppuviikko on kulunut eri ohjaajien ja ryhmien opeissa, hyviä ja motivoivia koulutuksia kaikki. Eilen olimme palveluskoirien tottelevaisuuspäivässä Riikka Veikkasen koulutuksessa. Taas tuli huomattua että Fionalta löytyy rutkasti saalisviettiä, moni terrieri olisi ollut kateellinen. Se oli sentään vaisu juoksujen takia!

Tänään olimme Etelä-Hämeen nuorten koirien tokoringin koulutuksessa Janakkalassa. Viime aikojen huonoihin uutisiin kuuluu tieto siitä että treenikaverimme, toinen kerhostamme tokorinkiin päässyt sileäkarvainen collie Lumi on vakavasti sairas. Mielialani koulutuksissa ei ole ollut kovin korkealla kun koko ajan on mielessä että Lumin ja Kaisan pitäisi olla mukana myös ja tämä talvi on kenties Lumin viimeinen.

Ensi viikonloppuna hengähdetään koulutuksista ja keskitytään remonttiin (lue: minä hengähdän, Fiona jatkaisi koulutuksia joka päivä. Juha tekee remonttia päivittäin, joten hän keskittyy siihen joka tapauksessa).
Toinen puoli talosta on nykyään aika karu.

Juha ja isä ovat laittaneet lisäeristeet seiniin ja purkaneet oviaukkojen kaaret.

Keittiön lattiakaivon paikka

Olohuone ja takkahuone eivät ole kovin viihtyisiä nykytilassa

Palkkauskuvia lauantain pk-tottistreeneistä, kuvaaja Saara Alasilta




Jos ensi viikonloppuna pilkahtaisi aurinko (onkohan liian optimistisesti toivottu...), jotta saisi välillä vähän valoisampia kuvia.
Tara paheksuu kun Matkalla Kiinaan-kaivaja potkii lumet sen kylkeen

Tara juoksee Juhan perään takapihalla

Katso! Fiona ilman takajalkoja!

Ja ilman päätä!

Fiona ja Tara liitävät metsään

Fiona liitää muuten vaan

Tätikoirat

Kaikki kolme kuvassa

"Ulkona kiva, sohvalla paras", Nopan motto.

2 kommenttia:

  1. Minulla ei sinänsä ole mitään kunnon talvea vastaan, mutta myönnän, että pikkuhiljaa tässä alkaa kaivata valoa ja kevättä ja kevään tuomaa toivoa sekä aikaa ilman huolia (pyydänkö liikaa? :) ).
    Ihania koiramaisia kuvia jälleen kerran. Fionalla riittää elämäniloa - huolet eivät paina :).

    VastaaPoista
  2. Fionalla on ihan omaa kivaa - koko ajan :D

    VastaaPoista